"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 15. syyskuuta 2011

55. tarina (Istanbul- kotini on linnani)

Istanbulin lempipaikkojen kirkkain ykkönen on tietysti meidän koti.

Kotimme ei ole historiallisesti arvokas. Se ei häikäise rakennuksena tai viimeisen päälle mietityllä sisustuksella. Se ei ole trendikäs eikä turistikohde numero 1. Kotimme on kerrostalokoti vartioidussa taloyhtiössä. Ulkopuolelta talot ovat kipeästi remonttia vaille, mutta sisältä asunto on tilava, valoisa ja ennenkaikkea kotoisa. Kotimme on vuokrattu mukavalta pankkiirilta ja tehty kiinnekohdaksi ja suomalaisuuden saarekkeeksi tänne suurkaupungin keskelle.






Väittäisin, että ulkosuomalainen jos joku kiintyy kotiinsa. Omaan tai vuokrattuun. Kodin ulkopuolelta alkaa maailma, jossa olet aina ulkomaalainen. Maailma, jossa pätee erilaiset säännöt, kuin omassa maassasi. Turkkilainen kulttuuri, kansa ja kieli ovat meille jatkuvan opiskelun alla. Opiskelun, jota emme koskaan saa valmiiksi vaikka asuisimme täällä vanhuuden päiviin asti. Me emme muutu ikinä turkkilaisiksi, vaikka haluaisimme. Turkki ei koskaan muutu Suomeksi, eikä sen pidäkään. Turkin kielestä ei tule äidinkieltäni vaikka kuinka yrittäisin ja opettelisin. Aina on jotakin, jota en vieläkään osaa ja ymmärrä. Enkä aina haluakaan ymmärtää.




Turkki, turkkilaiset ja turkkilaisuus tuottaa meille paljon iloa. Täällä on asioita, joihin haluamme yhtyä, joiden haluamme tulevan osaksi omaa identiteettiämme. Näistä asioista olen usein kiitollinen. Hyvinä päivinä esittelen itseni ylpeänä "turkkilaistuneeksi suomalaiseksi". Turkissa on myös asioita jotka tekevät hulluksi, raivostuttavat ja saavat itkemään. Asioita, jotka saavat suunnittelemaan paluumuuttoa Suomeen. Onnellinen se, joka saa paeta pahana päivänä omaan kotiin, laittaa pullataikinan kohoamaan ja sanoa itselleen "älä välitä suomalainen".




Kotimme on sekoitus suomalaista ja turkkilaista, niin sisustuksessa, kuin ruokapöydässä. Kahden kulttuurin iloja on juuri se, että saa valita sen mistä enemmän pitää. Me olemme kuitenkin suomalaisia. Meidän kotona juhlitaan suomalaiset juhlat juhannusta lukuunottamatta. Kotikielemme on suomi, vaikka koulussa olivatkin sitä mieltä, että meidän pitäisi puhua lapsille englantia ja lukea turkkilaisia kirjoja. Meillä on siniset silmät ja vaaleat tukat, taipumus metsäläisyyteen ja kaipuu omaan tilaan ja rauhaan. Kodin ulkopuolella peitetysti, mutta kotona ihan reteesti ja peittelemättä.



Kotimme on linnamme. Istanbulin ihanin paikka!

ps. Kuvat ovat meidän kesäolohuoneesta tai monitoimitilasta, eli parvekkeeltamme. Siellä on juhlittu lasten synttärit, äitienpäivät ja monet muut kesäiset juhlat. Kesäiltoina se on kotimme paras paikka, jonne mielellään kutsutaan ruokavieraita. Päivän porotus on lämmittänyt parvekkeen lattian, pimeä ilta kätkee meidät sisäänsä. Ympäriltä kuuluu veden lorina, puheen sorina ja sirkkojen siritys. Grilli kuumenee ja ruoka maistuu paremmalle tähtitaivaan alla. Lasten kömpiessä telttoihin nukkumaan (siellä he kesäisin oikeasti nukkuvat, kun sisällä on liian kuuma) alkaa isillä ja äidillä ulkoilmaelokuvat. Sitä ennen on tietysti kasteltu kukat ja saatu kosketus sisäiseen puutarhuriini:).

12 kommenttia :

ebrufin kirjoitti...

Aivan ihanalta nayttaa ja kuulostaa. Teilla on upeat naköalat kaupunkiin!

Lezzie kirjoitti...

Teillä on ihana paikka asua. Vau, mikä tunnelma kuvista välittyy!

Yaelian kirjoitti...

Teillä on fantastinen parveke! Mansikoita ja viinirypäleita! Ja hienot maisemat sieltä,kiva nähdä kuvia. Omassa asunnossani täällä ei ole parveketta (paitsi sellainen ikäänkuin parveke,olohuoneen puolella) ja kaipaan ihanaa parveketta,joka oli asunnossani Helsingissä.Olisi joskus mukava kuulla ,miten päädyitte Turkkiin,jos mahdollista.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi että minä tykkäsin tästä kirjoituksesta. Tuo parveke on taivas maan päällä. Viimeinen kuva ihana. Minäkin kömpisin taatusti tuonne telttaan nukkumaan, taidankin vuokrata sen seuraavalla Istanbulin lomalla :)

Missäköhän päin Istanbulia te asutte? Varmaan jossain kaumpana keskustasta, jossa emme niin paljon seikkailleet.

Minä en ole koskaan asunut ulkomailla, joten kaikki pystyn vain kuvittelemaan, miltä tuo ulkopuolisuus, onni ja haikeus yhdessä tuntuvat.

Sateenkaari kirjoitti...

İhastuttava on parvekkeenne.Miten oletkaan saanut kukat voimaan noin hyvin.Meilla on parvekkeella niin kuuma,ettei siina mikaan kesalla kasva.Kun ei ole auringonsuojaa.
Postauksesi oli tosi kivasti kirjoitettu.Ja noin se varmaan menee kokonaan suomalaisella perheella elama taalla.
Aloin vasta lukemaan blogiasi,joten menen lukemisessa taakseppain.
Kivoja syyspaivia İstanbuliin.

Karoliina kirjoitti...

Teidan kotinne on aivan ihana, ja yhdella parhaista paikoista Aasian puolella :) Tunnelman olette saaneet kotonanne niin ihanan viihtyisaksi, etta siella viihtyisi pidempaakin. Terkkuja pellavapaille meilta!

Mine kirjoitti...

Ebru: Täällä tosiaan kuulostaa hiljaiselta, toisin kun ymärrykseni mukaan siellä teidän ihanalla parvekkeella:).

Lezzie: Olemme tosiaan viihtyneet. Kotipaikka on valittu läheltä koulua lasten koulumatkan minimoimiseksi. Tämä ei ole mikään hienostoalue, jonka vuoksi vuokratkin pysyvät jokseenkin järkevissä rajoissa.

Yaelian: Päädyimme Turkkiin työn vuoksi. Ja olemme viihtyneet tosi hyvin. Tämä on meidän toinen koti, jossa olemme viihtyneet jo seitsemän vuotta. Hyvä vuokranantaja on usein tärkeämpi, kuin itse talo. Nyt saimme kaksi hyvää samassa:). Parveke oli ihana lisäbonus kesäiltojen iloksi.

Kirjailijatar: Asumme täällä Aasiassa. Aasian puolella suunnistava huomaa ainakin kaksi isoa kukkulaa, joiden päällä on kasoittain isoja antenneja (muistatko), me asumme niiden kukkuloiden takana. Täällä on Euroopan puolta tilavampaa ja mahdollisuus elää ilman, että joku koko ajan pitää turistina. Viihdymme hyvin, tässä on koti.

Sateenkaari: Kiva, kun tulit lukemaan. Minäkin olen käynyt kurkkimassa sinun blogiasi viime päivinä ja koettanut kahlata vanhojakin postauksia läpi. Tulen toistekin:). Kukkien kastelu onkin kovaa hommaa, jos joku päivä jää välistä, niin kuolevat. Loppukesästä olen aina ihan kyllästynyt, mutta keväällä taas tekee mieli upottaa sormet multaan. Teillä on vielä niin paljon kuumempaa, kuin täällä. joten ei ihme, jos ei kasva. Elämä turkkilaisen puolison kanssa on varmasti taas toisenlaista, kun meillä, jossa kaikki edustaa samaa kansallisuutta. Siinä pitää kulttuurit ja tavat sovitella eritavalla yhden seinien sisälle.

Karoliina: Kiitos. Aasian puolella on tietysti hienompia ja kauniimpia asuma-alueita kuin tämä, mutta lapsiperheenä, joka käy juuri tuossa koulussa tämä on minusta ihan parhaita ratkaisuja.( Ja suomalaiselle, joka kaipaa hiljaisuutta, jota muuten on hieman vaikea tästä kaupungista löytää.) Toivottavasti teidän kotiasiat siellä järjestyvät. Pääsittekö muuttamaan takaisin samaan, josta lähditte, vai menikö kaikki uusiksi?

Karoliina kirjoitti...

Mine, kaikki meni aivan uusiksi, sanoisinko etta erittainkin radikaalisti. Postaan aiheesta lahipaivina :)

Mine kirjoitti...

Karoliina: Oho. Jään kuulolle.

Kirjailijatar kirjoitti...

Nyt vasta muistin lukea vastauksesi, okei Aasiassa. Me kävimme kaksi kertaa siellä, vähän pikaisesti, mutta muistan kukkulat :)

Heli kirjoitti...

Vierailin taas blogissasi ja jain TAAS koukkuun :) miten voitkin kirjoittaa niin elavasti ja mukaansatempaavasti.

Teilla on tosi upea koti! Lammin, kotoisa ja taydellinen perhe-koti. Turkkilaiset kodit ovat enemmankin virallisen oloisia, hirvean koristeltuja ja laitetun nakoisia. Enpa ole yhdessakaan turkkilaisen kotona nahnyt telttaa parvekkeella :D Meilla on myos sellainen lapsille taksi kesaksi parvekkeelle ostettu... ;) Viihtyvyys kunniaan!
Oikein mahtavaa kesanalkua ja kesanodotusta! :)

Mine kirjoitti...

Heli: Koti ei saa olla niin hieno, että siellä ei voi elää. Minä tykkään kaikesta kauniista, jos se on samalla käytökelpoista. Turkkilaisesta "vain vieraille olohuone-systeemistä" en pidä. Meillä on kaikki huoneet käytössä ensisijaisesti meille. Ja vieraat tervetulleita, jos ovat valmiit soljumaan taloon talon tavoilla.