"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

182. tarina (Oi maamme Suomi ja Turkki)

Ulkosuomalainen peilaa itseään suhteessa kahteen maahan; Suomeen sekä asuinmaahansa. Vertailua ei voi välttää, sillä yleensä asiat hoituvat näissä kahdessa maassa eri tavoin. Välillä Suomi johtaa, välillä uusi asuinmaa. Onnistuneen asettumisen jälkeen voi löytää itsensä siitä onnellisesta asemasta, jossa itsellä on kaksi rakasta maata. Kahden maan hyvät puolet. Kaksi tapaa ajatella ja tehdä asioita.

Meille on kerrottu pienestä asti, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Se on totta. Suomessa on monta hyvää asiaa, joista on syytä olla ylpeä. Maailmalla kuitenkin oppii, että asioita voi tehdä toisellakin tavalla. Asioilla on olemassa muitakin puolia. On eri tavalla ajattelevia ja toimivia ihmisiä. On täysin totutusta poikkeavia toimintatapoja, jotka nekin voivat olla hyviä. Muut maat ei välttämättä olekaan toisen luokan paikkoja. Lottovoittajassakin voi olla ikäviä puolia.


Ulkomailla ollessa asioita voi katsella ikään kuin ulkopuolisen silmin ja arvioiden. Siinä kirkastuvat niin hyvät kun huonotkin puolet. Molemmista maista löytyy asioita, jotka ovat paremmin ja  huonommin kuin toisessa maassa. Nämä asiat ja niiden vaikutus elämään vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Joskus Suomi nousee ihmemaaksi, jossa kaikki ongelmat ratkeaa. Toisinaan uusimaa hellii ja pitää maahanmuuttajaa synnyinmaata paremmin.

Me olemme viihtyneet Turkissa. Tämä maa on pitänyt meitä hyvin. Se ei tarkoita, että täällä ei olisi ollut huonoja hetkiä, rasittavia tilanteita tai kuormittavia vaikeuksia. Se tarkoittaa, että olemme ymmärtäneet miksi asiat ovat niin kuin ovat ja olemme pystyneet keskittymään niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Hyviä asioita on ollut tähän elämäntilanteeseemme runsaasti. Vaaka on vielä toistaiseksi kääntynyt aina Turkin puoleen.


Samalla ikävöimme niitä hyviä asioita Suomesta. Muistelemme, suunnittelemme ja toivomme, että siteet synnyinmaahan säilyy. Tiedostamme, että jossakin vaiheessa vaaka kääntyy siihen pisteeseen, että on viisasta pakata laukkunsa ja palata. Näillä näkymin se meidän kohdallamme tulee olemaan kesällä 2014 lasten koulukysymysten vuoksi.

Henkilökohtaisessa elämässäni maa-kysymys nousi esiin viime viikolla. Ystäväperheemme mahdollisen muuton yhteydessä oma tunnemaailma nousi taas pintaan. Ulkosuomalaisen elämään kuuluu loputtomasti hyvästejä. Lapset menettävät kaverinsa. Aikuiset ystävänsä. Väki vaihtuu asuinmaassa. Kotimaahan jätetään haikeita hyvästejä. Isovanhemmille, sedille, tädeille, kummeille, serkuille. Jokaisten hyvästien aikana punnitaan taas vaakakuppeihin tavaraa. Onko tämä kaiken sen arvoista?


Blogimaailmassa asiaa käsiteltiin ensin Karoliinan toimesta. Muistellen asioita joita hän jäi Turkista kaipaamaan ja sitten asioita, jotka Suomessa on hyvin. Molemmat listat saatoin allekirjoittaa. Karoliinalta asian nappasi blogiinsa Leena, jonka kanssa vietin aamupäiväni asiaa puiden niin blogissa kuin sähköpostissa. Kiitos vain  kärsivällisyydestä:).

Tämän tunnemylläkkäni johdosta päätin aloittaa kanssanne kierroksen rakkaassa Suomessamme. Kertoen samalla mikä minulle on Suomessa parasta ja mitä Suomesta poissaollessamme kaipaan. Aloitan Suomen kauneimmasta kaupungista eli Kotkasta. Lasten mielestä Suomen tärkeimmästä muistomerkistä eli mummolasta. Tervetuloa matkaan.


"Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien."

11 kommenttia :

Tiina kirjoitti...

Leenan johdattelemana luin Karoliinan tekstin ja itse asiassa asiaan liittyen kommentoinkin tänne sinulle edelliseen postaukseen asiaan liittyen - ja sitten kone piru vie hävitti tekstin juuri ennen julkaisua. Jäi sitten uudelleen kirjoittamatta, mutta lyhyesti ydin oli se, että jään mielenkiinnolla odottamaan sinun oodiasi :)

Tykkään lukea näitä tekstejäsi ja katsella kauniita kuviasi, ettäs tiedät :)

anumorchy kirjoitti...

Me (mina) yritamme jarjestaa jokaiseen Suomen matkaan myos pienen turistiosuuden. Helsingin, Porvoon ja Hangon jalkeen olikin Kotkan vuoro. Ihan mukava merenrantakaupunki se olikin. Merimuseo oli hieno. Samalla kavimme myos Haminan Tattoo tapahtumassa.
Yovyimme silloin meriammattikoulun tiloissa toimivassa kesahotellissa. Mieskin paasi ihmettelemaan suomalaisten opiskelijoiden asuntoloiden tasoa. Tama aiheesta "Suomeen syntymisen lottovoitto".

Aili-mummo kirjoitti...

Oikeassa olet, Mine: molemmilla / kaikilla mailla on omat hyvät puolensa.<3

Ei Suomi ole paratiisi varsinkaan pienituloisille ihmisille, mutta rahakas väki tietysti porskuttaa;/

Ainakin nyt tänä vuotena ja jo viime vuoden puolelta lähtien kaikki hinnat ovat kovasti nousseet, nyt nostetaan myös arvonlisäveroa yhdellä prosentilla. Ne joilla on hyvät tulot, pärjäävät kyllä oikein hyvin, mutta meillä muilla ei ole paljon kehumista. Valtio ajaa palvelunsa alas, ja heittää ne kuntien maksettavaksi. Nyt ajetaan vielä kuntia pakkoliitoksiin, mutta uskon, että se ei kyllä onnistu!!

Arvoja on muitakin kuin raha ja tavara, ja lisäksi parempia arvoja.<33

Hyvää tätä viikkoa sinulle, aurinko paistaa meille kaikille tasapuolisesti.<333

Mine kirjoitti...

Tiina: Kiitos, kun tykkäät:). Suomi onkin hieman haastavampi esittelykohde, kun se on niin tuttu. Siihen littyy tunnemuistoja pitkältä ajalta. Ihmisiä ja asioita yhdistyen paikkoihin. Ainakin kotikaupungin osalta.

Anu: Kotikaupungin puoleen pitää vähän vetää. Yksi asia mikä on maailmalla valjennut on tuo kotikaupungin hienous. Kotkassa on meri, joki, kosket ja järviäkin. Siinä on pienen kaupungin hyödyt, mutta myös suuri kaupunki suhteellisen lähellä. Sekä ihana ihana saaristo, jota en nyt kyllä pääse esittelemään, kun ei ole tullut kameran kanssa käytyä vuosiin. Ja tietysti ne rakkaat kotikulmat ja ihmiset.

Aili: Niin, sosiaaliturva murenee. Ja silti se on jotakin sellaista jota ihmiset esim. täällä voivat vain haaveilla. Huonoja tarinoita kuuluu, mutta onneksi paljon hyvääkin. Kerron ainakin yhden sellaisen tämän Suomi-vaellukseni aikana.

Rahakkaat ne porskuttaa joka puolella. Raha ratkaisee, tuo paremmat palvelut ja paremmat koulut (täällä), antaa leveämmän leivän. Mutta kuten sananlasku sanoo. Raha ei tuo onnea. Se täytyy löytää ihan muista asioista.

Petra kirjoitti...

Kiva kirjoitus ja osasit pukea ulkosuomalaisen tunteen hienosti sanoiksi. Minuakin Turkki on kohdellut hyvin vaikka vaikeuksiakin on ollut matkan varrella, koen kuitenkin etta olen taala onnellinen ja kaikista epakohdista huolimatta minulla on taalla hyva olla. Suomessa on ihanaa vierailla mutta en enaa vuosiin ole ajatellut etta jaisin sinne. Sulla on blogissa aivan ihania kuvia, kayn niita aina ihastelemassa.

pikkujutut kirjoitti...

Meillä on täällä käynnissä samat tuumaukset. Ensin vain pitäisi saada kaikki krokotiilin kyyneleet ulos, että osaisi nähdä valoa tunnelin päässä.Inhoan hyvästejä ja nyt niitä tulee tänä keväänä niin monta, etten varmaan aurinkolaseja silmiltä pois ota, etten säikäytä ihmisiä ympärillä.

Aikataulumme tulee olemaan nopeampi, miten nopea, se olisi nyt päätettävä. Pelivaraa on jonkin verran mutta päätös asioista on kuitenkin tehtävä nyt tämän kevään aikana.

Paluu Suomeen ei jännitä. Tavallaan koimme jo pienen paluun silloin kuin jouduin leikkaukseen ja olimme puoli vuotta Suomessa. Lapset pääsisivät samoille luokille, asunto odottaa, tosin ehkä väärässä kaupungissa mutta voisimme hypätä arkeen melko kivuttomasti. Se kipuilu tulee sitten jostain muualta.

Mutta lohduttaa, ettei ole yksin näiden asioiden parissa.

Mine kirjoitti...

Petra: Kiitos, sitä vartenhan ne (kuvat) täällä ovat. Minun suhteeni Turkkiin elää. Nyt on menossa erittäin seesteinen jakso, kun lapset ovat koulussa ja on "omaakin elämää". Eikä säännöllisen työn mukanaan tuomia paineita. Pienten kanssa joskus mietti, että ei haittaisi vaikka olisi ollut apujoukkoja lähellä tarjolla. Selvittiinhän sitä keskenämmekin, ei sen puoleen. Ja nyt isompana on ollut jo lasten vaihtoa ystävien kanssa. Mukavaa sekin:).

Pikkujutut: Hui kun kuulostaa helpolta:). Ja nopealta! Toivottavasti jatkat blogia siellä missä olettekin, niin pääsen sitten seuraamaan asettumista reaaliajassa. Ei, et todellakaan ole yksin. Meitä suomalaisia on pieni kansa, mutta siltikin olemme ehtineet joka paikaan:).

Esme kirjoitti...

Mäkin olen usein pohdiskellut tätä asiaa, vaikkei se mun kohdallani vielä ajankohtainen olekaan. Oon miettinyt paljon sitä, mihin kotini rakennan, kun lennän pesästä. Molemmat kotimaani, Suomi ja Turkki, ovat mulle niin rakkaita. Toisaalta molemmissa on myös huonot puolensa.

Uskon kuitenkin, että kun se aika koittaa, pystyn tekemään oikean päätöksen kuuntelemalla sydäntäni :)

Mine kirjoitti...

Esme: Niin sinä ehditkin. Nykyaikana ei enää tarvitse valmistuttuaan mennä "eläkevirkaan". On mahdollista tehdä useita suunnitelmia. Meillä meni nämä vuodet Istanbulissa. Kohta menee ehkä reilu kymmenen vuotta Suomessa. Sittenhän se on taas maailma auki sille joka uskaltaa yrittää:).

Elegia kirjoitti...

Tämä oli niin hienosti kirjoitettu, amenet joka kohdalle! Piti jotain muutakin sanoa, mutta jotenkin menin sanattomaksi. Halusin kuitenkin kertoa, että luin ja nyökyttelin.

Mine kirjoitti...

Elegia: Kyllä koira koiran tuntee ja ulkosuomalainen ulkosuomalaisen:).