"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 27. toukokuuta 2013

458. tarina (Turkkilainen hunajatehdas)

Aloitin täällä reilu kolme kuukautta sitten. Tavoitteena oli se vähintään viisi kiloa ja kymmenen lenkkiä. Tähän mennessä olen kävellyt 50 lenkkiä ja tarkkaillut syömisiäni. Olen saanut pois ehkä puoli kiloa!?! Neuvoja otetaan nyt vastaan, sillä alan olla epätoivoinen. Tämä nykyinen tilani kun on mielestäni ihan fysiologinen mahdottomuus. Samalla kesä lähenee, enkä siis voi antaa periksi. Apua!

Istanbul on pistänyt lämmöt päälle. Se ja muut kuin lenkkipostaukset ovat antaneet tekosyyn lenkkareiden kaapissa seisomiseen noin parin viikon ajan.  Lisäksi on ollut kiirettä ja pitkiä päiviä. Seli seli. Mies on sitä mieltä, että sykkeen pitäisi nousta ja hien lentää. On siis aika palata lenkille. Noissa helteissä hikeä kun takuulla pukkaa ja ehkä sykekin nousee, ellei kuolema korjaa ennen sitä?

Onneksi minulla on muutama lenkkipostaus säästössä näiden helleviikkojen varsilta. Aloitan siis näillä ja viimeistään huomenna alan keräämään myös uusia. Se on lupaus ennenkaikkea itselleni. Tänään minun täytyy vielä istua autossa, sillä opiskelijani lähtevät kohti Suomen kesää...



Olimme siis reilu viikko sitten ystävien kanssa maaseudun rauhassa. Siellä oli helppoa houkutella kaverit mukaan lenkille. Maisematkin olivat takuulla erilaiset, kun Istanbulissa. Vihreät polveilevat kukkulat, laiduntavat eläimet, tien varren silkkiäispuut ja metsän keskellä seisova hunajatehdas.




Innokas hunajatehtailija kutsui meidät tutustumaan pöriseviin ahkeriin ystäviinsä. Täällä hänellä valmistui kastanjahunajaa. Valmista oli kuulemma tulossa noin kuukauden päästä, jonka jälkeen hän siirtyy taas seuraavaan paikkaan aloittamaan koko homman alusta. "Tulkaa vain lähemmäksi katsomaan!" Tehtailijan mukaan ei ollut mitään pelkoa pistoksista. Hänen sanansa ei kovin vakuuttaneet, kun mies itse veti päällensä suojakamppeitaan.







Jokaisessa laatikossa oli 10 kehystä ja jokaisessa kehyksessä teki kuulema töitä 6200 mehiläistä. Yhdessä laatikossa pörisi siis huimat 62 000 hunajatehtailijaa. Heidän uurastuksensa tuottaa miehelle 3 kg hunajaa/laatikko. Aikamoista, vai mitä?







Kiitimme kiinnostavasta hunaja-oppitunnista ja lähdimme paluumatkalle. Helle alkoi helliä siihen malliin, että mielikuvissa kangasteli vain varjoinen terassi ja lasi kylmään vettä. Silkkiäispuun hedelmiä napsittiin tien varren puista, sillä valkoiset marjat olivat juuri parhaimmillaan. Mustat antoivat vielä hetken odottaa itseään.







Pitäisi muistaa juoda. Etsiä hattu päähän. Ja olla antamatta periksi. Itseäni motivoidakseni olen ottanut silitysohjelmistooni ohjelman "Rakas, sinusta on tullut pullukka." Siitä se kyllä lähti se epätoivon kierre. Että toiset tiputtaa seitsemässä viikossa 17 kiloa, ja toiset 14 viikossa puoli kiloa!

Hyvää viikkoa kaikille ja hikistä viikkoa minulle!

16 kommenttia :

mehtäemäntä kirjoitti...

itse olen ihan samanlainen painon pudottaja ollut vuosia. aikanani sain painon vartioiden points ohjelmalla kunniajäsenyyden mutta sen jälkeen tuli joku ihmeellisyys, ettäpaino ei putoa vaikka olisin juossut 3 kertaa päivässä 30km ja syöny pelkkää salaattia. menin lääkäriin ja minulta löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. se suomalaisten kansantauti :D aloitin lääkkeet enkä tehnyt elettäkään painon pudotukseen. joka kuukausi alkoi huomaamattaan tippua se 2 kiloa per kuukausi.

Petra kirjoitti...

Minullakin olisi muutama kilo pudotettavaa mutta olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen etta saisin itseani niskasta kiinni, nailla kiloilla siis mennaan, enempaa en jaksa liikkua enka kiristaa ruokavaliosta, pitaisiköhan minunkin alkaa katsoa tuota pullukka ohjelmaa...oli pari paivaa vatsataudissa, hetkellinen hyva laidutuskikka! Kunnon oikea hunaja on ihanaaaaa!

Pepi kirjoitti...

Mun sanomisilla paljon painoarvoa ole kun olen itse sen sortin pullukka.....mutta sinussa ei ole yhtään ylimääräistä :D
Ilmeisesti kroppasikin tietää kun pitää painon balanssissa :)

Että kävele vaan kävelemisen riemusta ja ota jatkossakin meille mukavia kuvia tarinoihisi!

Anonyymi kirjoitti...

Moi!!
Ihania kuvia matkaltanne....
Ruokavaliosta ja laihtumisesta; jätäpä peruna, riisi ja pasta pois, niin jo alkaa paino tippua.
Siis pienimuotoista karppausta.....ite syön joka aamu kyllä ruisleipää ja teetä, mutta siihen leivänsyönti sitten jääkin, vaaleaa leipää ei ollenkaan.
Aterialla syön aina jotain lihaa ja salaattia ja nyt oon huomannut, että mihin sitä perunaa, riisiä ja pastaa oikeastaan olen tarvinnutkaan...niin hyvältä maistuu salaatti.
Paino tippuu, vaikka olen ollut muutaman vkon liikuntakiellossakin ja aion jatkaa. Olo on keventynyt ja jotenkin niin hyvä:))
Nämä oli mun vinkkejä -Ullalta

anumorchy kirjoitti...

En todellakaan tieda mitaan ruokavaliostasi, mutta kyllahan se on niin etta kaloreita vahentamalla pitaisi olla tehokkaampaa painoa pudottaa kuin liikunnalla.

Mina yritan pitaa turhat hiilarit mahdollisimman vahissa. Niilla kun nalka ei pysy pitkaan poissa, ja iskee sitten akkia ja lujaa uudestaan.

Ehka tuon kilpirauhasenkin voisi tutkia.

Anonyymi kirjoitti...

Mine hyvä! Olet kaunis juuri tuossa painossasi! Älä lähde nykyajan hömpötyksiin. Kävele ja nauti luonnosta! Anna sen kehittää sisimpääsi ja ole upea aikuinen nainen.

Satu kirjoitti...

Samoilla linjoilla Anun kanssa. Jos ei ole mistään sairaudesta kysymys, niin kyllä minun järkeni mukaan painon pitäisi pudota, jos saatu kalorimäärä on pienempi kuin kulutus. Liikunnalla on laihtumisessa loppujen lopuksi aika pieni merkitys, ellei sitten liiku runsaasti (ja tehokkaasti) - näin ainakin toivon! Minulle tehokas liikunta on aika pitkälti sellainen psykologinen tekijä painonpudotuksessa - kun on rehkinyt liikunnan parissa, ei kerta kaikkiaan halua saada muutamalla herkkupalalla niitä suurella vaivalla kulutettuja kaloreita muutamassa minuutissa takaisin.

Minulla on pakollinen liikuntatauko ja kun kuitenkin pitäisi yrittää vähän pudottaa painoa, ei ole muuta keinoa kuin vähentää syömistä radikaalisti. Tuleepahan nyt todistettua se, voiko ilman minkäänlaista liikuntaa laihtua.

Minulla kiikastaa usein annoskoista, kun vähemmälläkin ruokamäärällä tulisi täyteen. Ja sitten ne herkut. :-(

Vihreatniityt kirjoitti...

Juoksetko sinä nämä lenkit, vai käveletkö? Minä innokkaana kävelijänä olen huomannut, että vaikka kuinka kävelen, ei paino laske. Pitäisi kai juosta. Sanotaan mitä sanotaan, mutta mitä enemmän meille naisille ikää tulee, sitä vaikempaa on painon pudotus.
Minulla on (tai oli) lenkin tunnin lenkin jälkeen aina ihan mahdoton nälkä. Kai sitä pitää elää vain porkkanoilla....

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Juominen on totta tosiaan helteillä tärkeää. Hunajaista elämää teillä :)

Aili-mummo kirjoitti...

Tuo hunaja on herkkujen herkku, mutta laihduttajalle se ei oikein sovi. Kokemusta on..:)

Ota ruokavalio avuksi, kun olet noinkin paljon liikkunut, mutta kovilla helteillä liika liikkuminen lienee vaarallista. Juomista kannattaa pitää mukana, jos lenkille lähtee...

Mukavaa ja hyvää uuden viikon alkua sinulle, Mine, ja kiitos postauksesta.<33333

Leena Lumi kirjoitti...

Ihana yökköskuva!

Mun lääkäri sanoi, että saisin liikunnalla pois maximissaan 3 kiloa! Siis kaikki on kiinni siitä mitä suuhunsa laittaa...Nyt olen niin kypsä taas, että taidan antaa kesän periksi, vaikka personal trainerini puhkuu intoa, kun jää vapaaherraksi 7.6. Liikaa ohjelmaa, joten en voi nyt tuhansilta lehtokotiloilta keskittyä mihinkään vyötärööni. Lisäksi rokkasin taas polveni hieman kipeäksi Jyväskylän yössä, joten lohdutan itseäni taas huomenna menemällä ystävän kanssa ulos syömään ja takuulla jälkkärinkin syön. Ja kotiin ostan pitkän paussin jälkeen pakastimeen jäätellöä...

Kiva seurata mitä tapahtuu kun alamme kohta R:n kanssa syödä ympäri vuorokauden samaa ruokaa. Nythän minä en ole syönyt lounaita, joka on kuulemma paha moka, sanoi lekurini ja R. on taas syönyt lounasta leivällä ja jälkkärillä ja painaa aina vain 73 kiloa ja pituus on 180 cm. Lähtee viestiin kolmen viikon päästä ja sitä ennen valmennusta vain muutama viikko.

Mine kirjoitti...

Mehtänemäntä: Oireiliko se kilpirauhanen jotenkin muuten? Minulla kun ei ole väsymystä, alakuloa eikä mitään muutakaan. Liikkumattomuuden syykin on ihan vaan mukavuudenhalu:). Eli, pelkästään painon putomattomuuden vuoksi en osaisi lähteä siihen vaivaan apua hakemaan kilpirauhasesta, vai pitäisikö?

Petra: Jos minun kiloni olisivat tasaisesti jakautuneet, niin minäkin antaisin olla, mutta kun se kaikki viisi on vyötäröllä! Pömppömaha pakottaa käyttämään tietynlaisia vaatteita pelkästään. Unohda kaikki tyköistuva ja ainakin ne bikinit ja uimapuvut ja tervetuloa kaikki löysä ja A-linjainen. Mutta kun olisi mukava pukea joskus jotakin muutakin....

Ehkä pitää hankkia jostakin se vatsatauti:).

Pepi: Kyllä minä kävelen nykyään ihan kävelemisen ja kunnon vuoksi, sillä ei sillä selvästi ole ollut mitään vaikutusta painon pudotukseen. Mokomat kiinni takertuneet kilot.

Ulla: Minä olen ollut vuosikausia karppi, lukuunottamatta satunnaisia repsahduksia ja lomia sekä juhlia, jolloin täytyy saada syödä mitä mieli tekee. Karppaamisen aloitin joskus laihduttamisen vuoksi, mutta jatkoin siitä syystä soveltaen, että se vei mennessään kurjat monipäiväiset migreenini. Eli ilman jauhoja ja sokeria, pääni kiittää. Nyt olen ollut aika tiukalla kuurilla ja liikkunut, mutta paino vain jumittaa, sehän tässä juuri niin kummallista onkin. Ja ärsyttävää!

Anu: Niin juuri, syömisen tarkkailulla tarkoitan juuri hiilareiden poistamista ja myös annoskokojen pienentämistä ja SILTI ei mitään tulosta:(. Kilpirauhanenko se näistä minun kiloistani kiinni pitää?

Anonyymi: Kiitos sinulle, ulkonäkö ja vyötärö ei tosiaan ole mikään maailman tärkein asia. Eikä oma elämänikään pyöri jatkuvasti painoni tai peilikuvani ympärillä, ei todellakaan. Nyt vain olen tullut siihen ikään, että huomaan kilojen kertyvän huimalla vauhdilla jos en tee jotakin. Viimeiset kuut on siis ollut painon ylläpitämistä ja sekin on selvästi työlästä.

Satu: Minustakin kaiken järjen mukaan paino pitäisi laskea. Olen tehnyt kaikki kikat, paitsi ryhtynyt hikiliikkujaksi. Miehen mielestä se olisi avain kaikkeen, mutta vielä en ole saanut itseäni siihen hommaan. Pahoin pelkään, että en saakaan:(.

Ruokaa tulee todella syötyä ihan turhaan. Tai ei turhaan. Hyvä ruoka on elämän suuria lahjoja, siksi siitä täytyy saada nautiskellakin. Tämän vuoksi lomilla ja juhlissa EI SAA laihduttaa, vaan pitää nauttia!

Vihreatniityt: Minä pääosin kävelen, mutta reippaasti. Sitten välillä otan juoksuspurtteja. Minua ei vain ole luotu juoksemaan, en osaa juosta niin, että en heti olisi kuoleman partaalla:).

Helmi-Maaria: Hunajaa ei nyt ole talossa, sattuneista syistä...

Aili: Kaikkea on yritetty, paitsi rasvaimua, vatsatautia ja loisia:). Sitkeässä on kadonneen vyötärön metsästys....

Leena: Kolmekin kävisi mulle oikein hyvin, mutta miksi puoli!? Säännöllinen ruokailu on kyllä tärkeää, etenkin minulla, sillä verensokerin laskiessa tulen sietämättömäksi ja syön kaiken mikä eteen tulee. Säännöllinen syöminen säästää siis repsahduksiltakin. Ei ikinä nälkäisenä kauppaan, eikä kodin kulmakaapille....

Sinun R on sitten minun miehen kanssa aika samoissa mitoissa. Se se onkin raivostuttavaa suorastaan, kun toinen vaan pysyy samoissa mitoissa vuodesta vuoteen tai jos saakin muutaman kilon, tiputtaa ne myös hetkessä....

Jael kirjoitti...

Minulla ihan sama tilanne! Olen kävellyt mutta kilot eivät putoa ja kaikki kesävaatteet kiristävät! Kiva retki teillä oli;viime vuonna kävin täkäläisessä suuressa mehiläistarhassa ja se oli hurjan mielenkiintoista.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa hei Mine!
Etkö tiedä, että kun lenkkeilet paljon tulee LIHAKSIA lisää jotka painavat :):) Ja kun liikkuu paljon ruokahalu lisääntyy. Siis...mitä tehdä? En tiedä. Joo, sen tiedän, että jos muistan oikein, et ole yhtään ylipainoinen!!! Ole ylpeä kropastasi ja iloinen kun olet terve!! ;) Ole upe nainen!! Saa katsoa kaksi kertaa kuvasta kumpi on äiti ja kumpi on tytär. Nuo naisten lehtien antavat mitat ovat mannekiinejä varten!!! Älä syö kuitenkaan liika hunajaa ;) tuumaa Sylvi mummo, joka kiittää kaikista hienoista haastatteluista ja kuvista.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli painovirhe Sylvimummolle :( Tarkoitin OLET UPEA NAINEN!!!

Mine kirjoitti...

Jael: Oli kyllä hauska extempore oppitunti hunajan valmistuksesta. Mietin usein, että kaikkea se ihminen on keksinytkin, niin tekniikan, mutta myös luonnon hyödyntämisen saralla. Valitettavasti myös luonnon tuhoamisen saralla:(.

Sylvi: Totta kai, upeitahan tässä:). Enkä muuten yletä mannekiinimittoihin, joten siitä ei ole pelkoa. Minulle riittäisi, että olisi suora maha, ilman tätä esteettistä palloa:D.