"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

667. tarina (Kiirastorstain kirkkomatka)

Meidän pääsiäisen viettomme alkaa kiirastorstain ehtoolliskirkosta. Istanbulissa se tarkoittaa kirkkomatkaa ympäröivän maailman perustorstain työstäpaluuruuhkassa. Erään kirkon olen viettänyt parkkihallissa etsimässä autolle parkkipaikkaa. Sen jälkeen on luotettu julkisiin, vaikka se tarkoittaakin parin tunnin kirkkomatkaa bussilla, lautalla ja metrolla. Välimatkat eri kulkuvälineiden välillä tietenkin kävellään.









Aivan ihanat ilmat lähtivät kirkkomatkalla muuttumaan viileämpään suuntaan. Tuuli nousi ja taivas keräsi pilveä ylleen. Astuimme kiireissämme laivaan, joka ei vienytkään meitä Karaköyhin vaan Eminönüün. Tällä matkalla kukaan ei kuitenaan marissut, ei matkan eikä kirkon pituudesta, eikä mistään muustakaan. Liekö syynä joukkoomme keskiviikko-iltana liittynyt lainalapsi, lapsuutensa Istanbulissa viettänyt ystäväperheen tytär, jolle lomamatka lapsuuden kotikaupunkiin on selvästikin herättänyt lämpimiä muistoja. Vaikea se on muidenkaan marista, kun yksi on koko ajan näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväinen:). Terveisiä vaan tyttären isille ja äidille. Hyvin menee, mutta menköön!






Eilen illalla kristikunta ympäri maailmaa kerääntyi ehtoollispöytään. Paaston aika lähenee loppuaan ja käsillä on juhla, jossa siirrytään täydellisestä toivottomuudesta ylösnousemusaamun iloon. Joka kiirastorstai se on tämä matka tehtävä tai muuten pääsiäinen ei ikään kuin pääse alkuun. Kokoonnumme vanhassa armenialaiskatolisessa kirkossa ja heidän perinteisiinsä kuuluu kirkkovaellus. Kiertävät siis pääsiäisen aikana kirkoissaan rukoilemassa ja muistamassa ristiinnaulittua, joka täällä meidän kirkossamme makaa jo vähän etukäteen kuolleena sivualttarilla. 








Loppuvirren aikana kirkon alttari peitetään mustiin. 12 kynttilää ison kynttilän ympäriltä puhalletaan sammuksiin ja kirkosta sammuu valot yhtä lepattavaa liekkiä lukuunottamatta. Pitkäperjantain kärsimykset ovat alkaneet. Pujahdamme kadulle ja aloitamme kotimatkan. Kolmonen saa kutsun ohjaamaan Istanbulin vanhinta metroa sen ohjaamoon. Notkumme ratikat, laivat ja bussit. 






Oikein Hyvää Pääsiäistä teille kaikille!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

666. tarina (Hei rullaati rullaa)

Poikien rullaluistimet oli loistava ostos. Ei tarvinnut viime viikolla hätistellä lomalaisia pihalle entiseen malliin, kun oma-aloitteisesti pistivät rullat alle ja lähtivät rullaamaan jopa useamman kerran päivässä. Kolmonen on ottanut tuntumaa rulliin jo skeittilaudan kanssa. Sitten tuli luisteluinnostus ja nyt sitten tämä rullaluistelu on ihan pop. Ei puutu vauhtia, mutta toivottavasti vaaratilanteilta vältytään. Kakkonen taas laitettiin jäälle harjoittelemaan, kun huomattiin miten nopeasti kolmonen edistyy. Kaksi viikkoa sitten hän oli testannut koulussa kaverin rullaluistimia ja nyt hänkin menee rullaluistimilla jo hyvin varman näköisesti pitkin pihaa ja täysillä alas kaupan mäkeä. Hui, sanoi äiti sen nähdessään.

Minä en ole mikään leikkikentän ääressä viihtyvä äiti. Mieluummin lähden retkelle, luen kirjoja tai ehdotan lautapeli- tai elokuvahetkeä leikkipuiston tai pelikentän sijaan. Minä kun inhoan tasapuolisesti kaikkia pallopelejä, joten välttelen niitä viimeiseen asti. Onneksi lasten isä on pelimies ja juoksee harva se ilta jalka-, sähly- tai tennispallon perässä lasten kanssa. Luistelusta minä sen sijaan tykkään ja siksi lähdin tänään testaamaan kolmosen luistimia. 


Hyvä äiti, kyllä sä osaat!




Huomatkaa tämä ammattimaisen näköinen suoritus. Se on lasteni äiti luistimilla, maila kädessä ja pallokin on kuvassa. Tilanne on aito, vaikka varsinaista peliä ei ollutkaan käynnissä.  Kannustusjoukko hurrasi ja äiti pysyi kuin pysyikin pystyssä. Kääntäminen oli vaikeaa, kun rullat ei anna yhtään periksi sivusuunnassa. Ja se jarrutus tapahtui joko ajaen päin aitaa tai odottaen, että vauhti hiipuu:).







Tästä minä saattaisin kyllä tykätä. Mietin jo Marmara-meren rannan tasaisia teitä, aurinkoista päivää ja itseäni siellä rullaamassa. Hei rullaati rullaa. Mutta sitten kolmonen halusi luistimet ja näyttää äidille kaikki opitut vippaukset ja harhauttamiset. Kunnes kentälle saapui esikoinen, joka myös sai kokeilla rulliksia ja pelata kuopuksen kanssa hippaa.




Istanbul hellii meitä T-paitakelillä. Rullausten jälkeen haettiinkin jäätelöt ja päätettiin, että kesä on alkanut. Iltapuhteena meinasin siivota kaapista talvivaatteet ja ottaa kesämekot kaappiin tyrkylle. Ei puutu kuin ruskeat koivet ja sandaalit. Mihinhän ne on muuten mahdettu laittaa?

maanantai 14. huhtikuuta 2014

665. tarina (Turkkilainen kahvi - keskisokerisena)

Tulisiko sinulle mieleen lähteä parin tunnin päässä asuvalle ystävällesi aamukahville? Istanbulissa tämä on ihan normaalia. Vuoroin vieraissa käydään. Viime viikolla ystävät matkasivat meille, joten tänään minä matkasin heille. Ensimmäinen puolitoista tuntia kului ruuhkabussissa. Sain onneksi istumapaikan. Sitten puoli tuntia metrolla ja lopuksi noin 15 minuuttia minibussilla. Johan siinä vaiheessa kahvittaakin kummasti. Aloitettiin teellä, vaihdettiin nessuun ja lopuksi keitettiin vielä turkkilaiset kahvit. 

Kahvin keittoa varten tarvitset tietenkin kahvia. Istanbulissa suositaan Kuru Kahveci Mehmet Efendin kahvia, jota voi ostaa mm. Egyptiläisen basaarin vierestä olevasta kaupasta. Seuraa vain kahvin tuoksua ja asetu jonoon. Kahvin lisäksi tarvitset turkkilaisen kahvin keittoon tarkoitetun pannun (kts. kuvassa) ja sokeria. Täällä kahvi juodaan joko sadena, orta şekerlinä tai şekerlinä eli ilman sokeria, keskisokerisena tai sokerisena. Tämä ohje tulee nyt siihen keskisokeriseen. Niin ja kahvikupit, jotka on sitä meikäläistä espresso-kuppi kokoa.


Mittaa pannuun lusikallinen kahvia, kuppi vettä ja kaksi palaa sokeria kupillista kohden. Laita pannu liedelle ja sekoita hyvin. Sen jälkeen kahvi jätetään kiehahtamaan pienellä lämmöllä.



Kun kahvi on kiehahtanut kerran, kaadetaan päälle syntynyt vaahto kuppeihin. Sitten kiehautetaan uudet vaahdot ja kaadetaan kahvi vaahtoineen kuppeihin. Hyvän kahvin keittäjän tietää siitä, että hän saa kahviin hyvät vaahdot. Purut painuu kupin pohjalle.



Turkkilainen kaataisi lopuksi porot asetille ja lukisi siitä ennustukset. Minun porot sai jäädä kuppiin. Kahvin lisäksi syötiin. Oli börekkiä, poğaçaa ja muita herkkuja tarjolla.


Ystävien koti sijaitsee yhdellä Istanbulin lukuisista kukkuloista. Kotimatka alkoi kävelemällä alas metrolle. Tämä osa Istanbulia on kuin kylä kaupungin keskellä. Kerrostalojen keskellä on pieniä taloja, puutarhatilkkuja ja mammoja keskustelemassa tai askareissaan tien vieruksilla.





Pulujakin täytyy tietenkin syöttää.


Ja pestä peittojen villat.




Ken arkea odottaa, se arkea saa. Tiedossa olisi rästitöitä, ruoanlaittoa, silitystä…