"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

54. tarina (Konya- tanssivien dervissien pyörteissä)

Tanssivat dervissit yhdistyvät varmasti monen mielessä Turkkiin. Nämä valkokaapuiset miehet löytää tanssimasta Istanbulin turistipaikoissa ja heidän tilaisuuksiaan mainostetaan ainakin Istiklalkadulla. Viime vuonna dervissit näyttivät pyörivän myös suomen televisiossa Turkin lomia mainostamassa. Tämä islamilainen mystinen suuntaus on osannut tehdä itsestään turisti- ja mediaystävällisen brändin, jossa monelta katsojalta saattaa unohtua, että pyörimisessä on itseasiassa kyse jumalanpalveluksesta.




Mevlana liike sai alkunsa 1207 Afganistanissa syntyneen Rumin toimesta. Tämä lahjakas islamin oppinut päätyi asumaan mutkien kautta Konyaan. Isänsä kuoleman jälkeen hän tutustui islamilaiseen mystikkoon, joka johti Rumin mietiskelyn tielle. Tuottelias mies kirjoitti elinaikanaan runoja ja aforismeja ja sai lukuisia seuraajia. Rumin kuoleman jälkeen hänen poikansa järjesti seuraajat ja siitä lähtien Mevlana-liike on elänyt Islamin keskellä.

Konyassa Mevlana-liike saa turistinumeroa arvokkaammat puitteet. Kaupunki on liikkeen koti ja suurin syy kaupungissa vierailuun on Mevlana museo. Museo on usean rakennuksen kattava kompleksi, jossa sijaitsee mm. Rumin hauta. Haudalla käy vuosittain noin 1,5 miljoonaa vierailijaa rukoilemassa ja osoittamassa kunnioitusta opettajalleen. Museoalueella oli valitettavasti valokuvaaminen kielletty, joten teidän ei auta muu kuin käydä itse se katsomassa omin silmin.



Konya on islaminuskoisille pyhä paikka. Me ei-muslimitkin saamme paikassa toki vierailla, sillä Rumi oli erityisen kuuluista toleranssistaan eritavalla ajattelevia kohtaan. Tästä kertoo myös yksi hänen kuuluisimmista ja siteeratuimmista teksteistä, joka kutsuu: "Tule, tule kuka oletkin. Vaikka olisit epäuskova, pakana tai tulenpalvoja, tule. "

Museon lisäksi kiertelimme hetken kaupungin kaduilla ja ihailimme mm. huovutustöitä, joista kaupunki myös on tunnettu. Koska tuttavamme eivät olleet tavattavissa, jätimme jäähyväiset Konyalle ja ajoimme kotiin.




Kotiin olemme saapuneet myös ihan tässä reaaliajassa, joten kotiinpaluun ilo on perheessä vallitsevin tunnetila. Samalla kodiksi asettautuminen on tietysti vienyt aika lailla aikaa ja tulee varmasti vielä viemäänkin. Sopivan bloggaus-välin löytyessä tiedossa taas lempipaikkojani Istanbulissa.

8 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihanaa, että pääsitte turvallisesti kotiin :) Meiltä jäi dervissit näkemättä, olisin halunnut nähdä heidät, mutten missään ravintolassa tms. vaan ihan aidossa miljöössä. No, ensi kerralla sitten. Onneksi jäi vielä paljon hampaankoloon.

Jael kirjoitti...

Tanssivat dervissit ovat muistaakseni täälläkin esiintyneet. Upeita kuvia taas.Luin muuten äskettäin "Rakkauden Aikakirja"-kirjan,jossa kerrottiinkin Rumista.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minäkään en ole käynyt siellä aidossa tilanteessa. Heidän palveluksensa on Istanbulissa säännöllisesti ja sinne saa turistitkin mennä. Tilaisuus on ilmeisen pitkä, joten katsojallakin saattaa jo pyöriä sitä seuratessa. Tule, sellaisena kuin olet, niin mennään yhdessä?

Yaelian: Minäkin yritän aina opiskella sen paikan historiaa missä käymme. Rumistakin tuli luettua, mutta tuota kirjaa en ole kyllä lukenut.

Itse olen nähnyt dervissien pyörintää mm. tanssiesityksissä. Olen kolmesti käynyt katsomassa turkkilaisista kansantansseista tehdyn esityksen Irlantilaisen Riverdancen tyyliin. Jos satutte joskus Istanbuliin sellaisen esityksen aikaan, niin SUOSITTELEN. Ovat upeita.

SaaraBee kirjoitti...

Turvallisesti siis perillä. Ethän vaan lopeta blogiasi ethän. Taaskin opin jotain ihan uutta!
Kunhan saat lapset taas kouluun niin sitten helpottaa!

Kirjailijatar kirjoitti...

Lyöty lukkoon :) Ensi kerralla sitten...tuntuu hassulta kirjoittaa noin. Ihan kuin se olisi nyt jotenkin ihan varma, että tulemme. Mutta kyllä se vaan siltä tuntuu, jossain sisimmässä. Ihanaa viikkoa sinne!

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Vastahan minä aloitin! En siis ole aikeissa lopettaa vaan jatkaa pikapuolin. Kuopus on käynyt tällä viikolla tutustumassa kouluun ja maanantaina koko nelikko suuntaa koulutielle. Äiti on uuden edessä ja se tuntuu aika mukavalle vaihtelulle 13-vuoden kokoaikaisen kotiäitivaihteen jälkeen. Ei minusta kokopäiväbloggaajaakaan tule, mutta aika säännöllinen tarinoija toivottavasti kuitenkin. Erilainen syksy joka tapauksessa. Jahka syksyksi muuttuu. Vielä on KUUMA.

Kirjailijatar: Selvän teki. Jään odottelemaan Istanbulin ikäväsi nousemista sietämättömälle tasolle. Sitten pyöritään. Iloa sinne syksyn myrskyihin.

Sateenkaari kirjoitti...

Olen yhden kerran ollut Konyassa kolme paivaa.Kavimme tietenkin myös Mevlanassa.Taytyy sanoa,etta aivan oma tunnelmansa on Konyassa,jos vetaa Antalyaan.Ja se tunnelma jatti miellyttavan olotilan kavijalle.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Itse tykkään matkustaa tällaisissa paikoissa, joissa sen maan oma kulttuuri on näkyvissä. Turistikulissit enemmänkin ahdistaa. Konyassa oli todella oma tunnelmansa ja koska turistitkin oli pitkälle paikallisia, ei tullut sellaista turistiangstia. En haluaisi Konyassa asua, mutta siellä oli kiva käydä.