"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

221. tarina (Istanbul- Sultanahmet)

Eräänkin kerran olen istunut Sultanahmetilla odottamassa vieraitani. Useimmiten minut löytää kahvilasta, jossa istun ja odotan kirjani kanssa. Joskus päädyn haahuilemaan Hagia Sophian liepeille. Jututtamaan kirjan myyjiä tai vain katselemaan ihmisiä. Istanbul kerää sisälleen niin eurooppalaiset kuin arabitkin. Katukuvaan ei voi kyllästyä.




Tällä kertaa olin kieltäytynyt kymmenen kertaa Istanbul-oppaasta. Seurannut matkasta väsähtänytttä isoäitiä. Tarkkaillut huivipäivisten naisten kehonkieltä. Selittänyt innokkaille oppaille, että odotan omaa opastettavaani. Hän oli mennyt Hagia Sophiaan.






Sitten alkoi tapahtua. Katseet kääntyivät, kun kaunis pari saapui paikalle valokuvaajan vanavedessä. Poseerasivat ja keikistelivät. Vaihtoivat paikkaa. Kihlapari vai mallikuvaus, se ei tullut ilmi. Asetuin kuvaajan peesiin ja kuvasin. Eivät pistäneet pahakseen.




Pariskunta poistui paikalta. Turistini saapui kristikunnan entisen suurkirkon uumenista. Odotus oli päättynyt ja kierros jatkui.

7 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

:D
Jos ja kun joskus tulen Istanbuliin, tiedän kenet haluan oppaaksi :)

Saga kirjoitti...

Kujeilevia kuvia pariskunnasta.

Sultanahmet on kiva paikka, tai olisi ilman niitä oppaiksi tarjoutuvia. Yksin jos kävelee, niin bongaavat oitis. Aivan siinä Sultanahmetin kyljessä on minun mielestäni Istanbulin kiehtovimmat kujat, paikallisten kanssa pääsee juttusille, eikä turisteja ole lainkaan. Todella viehättäviä kujia ja taloja & sisäpihoja. Olin siellä viimeksi päivälleen vuosi sitten. Huh, vuosiko tässä taas on vierähtänyt näin nopeaan...

Mine kirjoitti...

Pepi: Jos ja kun tulet Istanbuliin, haluan ehdottomasti toimia oppaanasi:).

Saga: Minua hermostuttaa tungos ja tuputus. Niitä molempia on usein ihan liikaa Sultanahmetilla. Täytyy tsempata itsensä tiettyyn mielentilaan tai olla töykeä ja välinpitämätön. Minäkin tykkään niistä lähikujista. Sieltä ei vain ole jostakin syystä paljoakaan kuvia.

Vuosi sitten sinä täällä, minä siellä Suomessa. Enkä tienyt sinua olevan olemassakaan. Nyt tiedän, joten kun ensi kerran saavut, muista vinkata.

Anonyymi kirjoitti...

Taitavat olla kihlajaiskuvia; kauniita ja nuoria ihmisiä !

Olen sairaslomalla ! Tylsää ja vielä tylsempää ! Kipeää ja vielä kipeämpää ! Eilen kävin kolme kertaa jonkun terveysviranomaisen puheilla; kolmannella kerralla asia alkoi hoitua -- lopultakin ! Sain s-lomaa viikon loppuun, kaksi injektiota kankkuun ja kahdelle tanakalle kipulääkkeelle reseptin. Luulin, että olo alkaa helpottua, mutta selkä on vielä kipeämpi kuin eilen ! Iskiaskipu ja lanneselän kipu -- edellisestä kerrasta on yli 10 vuotta, mutta yhtä kipeää tekee nytkin. Mies on matkoilla, mutta onneksi tytöt on jo isoja ja heitä ei tarvitse nostella tai muuta.

Miten sinä olet viikostasi selvinnyt ? Teilläkin taisi olla mies reissussa ? t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Voihan särky! Toivottavasti se pian tokenee, jotta saat jotakin iloa sairaslomasta:).

Täällä matkaleskeys etenee onneksi jo loppuaan kohti. Huomenna pitäisi miehen saapua kotiin. Tosin vasta illalla myöhään. Näistä matkapäivistä huomaa aina lasten kasvun. Joitakin vuosia sitten oli aina varsinainen selviytymisurakka olla itsekseen. Nyt täällä on aika leppoista. Lapset on pitkän päivän koulussa ja minulla aikalailla omia hommia. Illat on aika lyhyet koulupäivien jälkeen.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuolla tosiaan jaksaa istua kahvilassa ihan loputtomiin ja katsella ihmisiä. Ja onhan se täälläkin mukavaa, kun vaan olisi useammin aikaa siihen.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minustakin ihmiset ovat joka puolella mielenkiintoisia. Ja kannatan kahvilassa istumista aina kun siihen on mahdollisuus!