"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

278. tarina (Pariisi- ylösnousemusaamuna)

Pääsiäisaamuna herättelimme lapset munia etsimään. Samalla pakkasimme tavaroita ja valmistauduimme viimeiseen päiväämme Pariisissa. Illalla nukkuisimme jo jossakin muualla. Söimme hotellin herkulliset aamupalat hieman nopeutetussa tahdissa, sillä tulevalle päivälle oli paljon suunnitelmia. Ensimmäiseksi suuntasimme kohti Pere Lachaisen hautausmaata.







Oli ihana aamu. Hautausmaa oli hiljainen. Linnut esittivät meille pääsiäisaamun konsertin. Riemusävelin. Me vaelsimme ohi viimeisten leposijojen. Täällä ylösnousemusaamua odottivat mm. Chopin, Moliere, Edit Piaf ja Jim Morrison. Istahdimme hetkeksi heidän seuraansa ja luimme ylösnousemustekstin. Haudasta joka oli tyhjä.












Hautausmaan jälkeen tähtäimessämme oli Notre Damen kansainvälinen pääsiäismessu. Parkkeeraaminen Pariisissa vain kesti ylimääräisen tunnin, joten päädyimme ummikkona kuulemaan Italialaista pääsiäisjumalanpalvelusta. Mikä siellä oli istuessa ja kierrellessä. Ei jonoja, käveli vain suoraan kirkon ovesta sisään. Ympärillä messuttiin ja me katselimme silmät pyöreinä kaikkea kaunista, jota kirkko sisäänsä sulki.











Jalkamme nousivat keveästi. Pian meillä olisi treffit maailman kuuluisimman hymyn kanssa. Pääsiäisemme jatkui myös Kristuksen seurassa, mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

277. tarina (Pariisi- kohokohtia)

Sovittuna aikana puutarha avautui kansalle kulkea. Ukkonen jylisi vielä jossakin kaukana, mutta sade oli hiljentynyt hitaaksi ripsotteluksi. Sieltä täältä auringonsäde läpäisi pilviverhot. Usva nousi vedestä ja puiden takaa. Palatsin puutarha oli edessämme. Unenomaisen kauniina. 







Me kävelimme hitaasti kohti lampea. Ympärillämme märästä ruohosta ja puista nouseva tuoksu. Lämpötila nousi aste asteelta ja hepotti meidän märkää olotilaamme. Jos kauneuteen olisi voinut pakahtua, se olisi tapahtunut siinä. Nähdä Versaillesin palatsin puisto ukonilman jälkeen ja kuolla.









Valo vaihtoi puutarhan värejä joka hetki. Luonnon oma valoshow. Auringonsäde osumassa puuhun. Vihreän vaihtelu tummasta läpikuultavaan. Palatsin seinien muutos keltaisesta kultaan. Maassa vesilätäköitä heijastamassa sen kaiken kauniin. Kuka silloin välittää märistä kengistä ja sukista?









Unohtui odotuksen vaivat. Unohtui vilu ja märkyys. Kalpeni Disneylandit ja palatsin loisto. Versaillesin palatsin puisto oli matkan ehdoton kohokohta. Ihmeellinen iltahetki, joka ei koskaan enää toistu. Toivottavasti osasin kuvailla sen teille edes puoliksikaan niin ihanaksi, kun se todellisuudessa oli? Jopa lapset hiljentyivät ihastelemaan ja myönsivät, että kyllä kannatti odottaa.




Paluumatkalla nappasimme ruokaa matkaan. Lapsille hampurilaisia ja isälle ja äidille intialaista. Oli ihan kamala nälkä. Kauneus ei selvästikään täytä vatsoja. Kun voimat ravinnon myötä palasivat, piilotimme miehen kanssa suklaamunia pitkin hotellihuonetta. Osa etsittiin jo illalla. Loput jäivät pääsiäisaamuun.