"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 8. maaliskuuta 2012

167. tarina (Istanbul- kattojen yllä 1.)

Taidattekin jo tietää, että rakastan kattoja ja korkeita paikkoja. Olen myös korkeanpaikan kammoinen. Siinä sitä onkin ristiriitaa. Pitäisi päästä näkemään, mutta ylös päästyä hirvittää. Tällä kertaa esittelen teille joitakin Istanbulin kammottavan ihania korkeita paikkoja.

Aloitan ystävieni kodin pihalta. He asuvat kaupungin Aasian puoleisessa osassa korkealla kukkulalla. Talo on purku-uhan alla. Vesijohtoa ei ole vedetty taloille asti, vaan vesi tuodaan talolle säiliöautossa. Näköala kaupunkiin on kuitenkin uskomattoman kaunis.

Ensin leviävät eteen tuhannet talot kattoineen. Talojen jälkeen aukeaa meri. Meren keskellä uivat Prinssisaaret. Jaksan ihmetellä ja ihastella maisemaa aina pihaan ajaessani. Talon asukkaille se on arkipäivää, mutta minulle juhlaa. Erityisen kaunista siellä oli eräänä sateisena iltana, kun toimme talon tytärtä kotiin.





Sininen satumaa.

9 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Oi miten kaunista! Että Prinssisaaret, tuo koti onkin sitten aika kaukana, sillä saarillehan kesti aika kauan prutkutella paatilla. Tosiaan henkeäsalpaavaa....oi oi. Tämä on muuten vähän vaarallista tämä Istanbulin kuvien katsominen :)

Aili-mummo kirjoitti...

Moi Mine!

Ihanat, satumaiset näkymät valoineen pimeässä;DD

Oikein hyvää myöhäistä naistenpäivän iltaa, Mine.<3

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Tältä puolelta Prinssisaarille pääsee lyhyiten Bostancista. Ystävien koti on sieltä katsottuna lähimpinä näkyvien korkeiden kukkuloiden päällä. Onhan sitä matkaa. Istanbulissa joka paikkaan täytyy lähteä. Paitsi kotipihalle. Tervetuloa, kyllä tänne saa tulla:).

Aili: Siellä oli tosi kaunista. Sade ilmeisesti sai sen sinisen efektin aikaan. Oli nimittäin siniset hetket jo menneet ohi.

Hyvää naistenpäivän jälkeistä päivää, Aili:). Naistenpäivänä sain kukan! Eräs tuttava oli ollut niin ajattelevainen. Hyvä T!

pikkujutut kirjoitti...

Wow, mitkä näkymät.Kerrassaan kauniit.
Meillä on näemmä yksi yhteinen piirre.Tai kaksi.Tykkään myös korkeista paikoista mutta myös kammo seuraa mukana :).

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Pimeys on usein armollinen. Se peittää allensa romut, keskeneräiset ja vaatimattomat rakennukset.

Anonyymi kirjoitti...

Kummallista; kuvistasi tuli nyt jotenkin jouluinen tunnelma ?! Johtuu ehkä valoista tai vahvasta särkylääkkeestä (selkä on jumissa)?! Sininen väri muuten kuuluu meidän jouluun; en pidä punaisesta muuta kuin viinissä ja siitäkin hyvin harvoin, koska "tipaton tammikuuni" on jatkunut jo reilun vuoden...t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Toivottavasti selkäsi pian paranee! Kipu ei ole kiva kaveri, aikka onneksi on nykyään hyviä särkylääkkeitä. Tämä sarja on tammikuulta. Mutta tällainen on lähes aina Istanbulin joulusää:). Meillä ei vain kotoa avaudu näin hienoja maisemia.

Elma Ilona kirjoitti...

Voi mahdoton miten ihana blogi! Todella kauniita kuvia, kuten nämä. Jaksaisin tonkia blogiasi vaikka kuinka pitkään... erityiskiitos tuosta sivupalkin aluejaottelusta! Olen Istanbulin lisäksi erityisen viehättynyt Itä-Turkkiin ja Mustanmeren alueeseen, joten maltan tuskin odottaa että ennätän tutustua teksteihisi.

Mine kirjoitti...

Elma-Ilona: Kiitos ystävällisestä palautteesta:). Oletko itse käynyt täällä? Turkki on varsinainen matkailijan aarreaitta. Yhden maan sisällä monenlaisia maita, jotka poikkeavat kovasti toisistaan. Ja Turkin helmi on tietenkin Istanbul, joka jaksaa yllättää vuodesta toiseen.