"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

261. tarina (Pariisin kautta mummolaan)

Viime keväänä me ajoimme jälleen mummolaan. Tälläkään kertaa ei valittu suorinta tietä. Äiti halusi ehdottomasti vielä kerran Italiaan. Lapset tahtoivat yhdessä tuumin Pariisin Disneylandiin. Ja jos nyt sieltä kautta kiekattaisiin, isä halusi korjata hairahduksensa. Oli nuorena miehenä käynyt Pariisissa, mutta ei viitsinyt mennä Louvreen.

Äiti katsoi karttaa. Olisiko se ihan hullua kiertää Pariisin kautta? Tosin, jos nyt Pariisiin mentäisiin, Versaillesin puisto olisi siinä tapauksessa nähtävä. Ja keksisihän sitä matkan varrelle aika monta muutakin paikkaa, jossa olisi kiva käydä.

Matka alkoi elää. Kartalle ilmestyi pisteitä ja Lonely Planet kokoelma kasvoi Pariisilla sekä Western Europe- kirjalla. Tämä me tehtäisiin. Ja tehtiin. Tervetuloa matkalle Istanbulista Pariisin kautta mummolaan.

8 kommenttia :

Lissu kirjoitti...

odotan mielenkiinnolla. Ihailin äsken edellisiä postauksiasi, varsinkin nuo Sinisen moskeijan mosaiikit saavat ihan hiljaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

En malta odottaa tätä matkaa. :)
Helist

Leena Lumi kirjoitti...

Me lähdimme autolla huhtikuussa Pariisin kahdestaan, mutta se ei ollut meidän juttu. Sitäkin enemmän koimme Pariisin ulkopuolella pienessä kylässä ja sitten lujaa vauhtia kohti alppeja.

En ole ikinä juonut niin kallista kahvia kuin Pariisissa, joten se hintalappu on liimattu myös albumiimme;-) En ole myöskään nähnyt sellaista määrää kerjäläisiä muualla kuin Pariisissa...Minulta puuttuu Pariisi-geeni. Se ei ole sukuvika, sillä esim. äitini sisar, noin 80 vee, olisi aina vain Pariissa ja ostaa sieltä upeita vaatteita mm.

Rva Pioni kirjoitti...

Mielenkiinnolla jään odottamaan. Reittivalinta kuullostaa kiehtovalta. Kirjoitat mukavasti, ihana että löysin tänne.

Aili-mummo kirjoitti...

KUN AIKAA JA RAHAA ON RIITTÄVÄSI, VOI TEHDÄ 'PIENIÄ' KOUKKAUKSIA;)))

JÄÄN ODOTTAMAAN!!!

Mine kirjoitti...

Lissu: Kohta aloitetaan:). Minustakin nämä kaakeli-moskeijat ovat ihan kauneimmat. Ja ovat myös viisas pitkäkestoinen valinta. Maalit rapisee, mutta nämä vanhenevat kauniisti.

Helist: En minäkään, on kiva päästä esittelemään se teille:).

Leena: Minustakaan ei tullut Pariisi-hullua. Se oli ihan kiva, mutta ei mikää WOW. En kaipaa sinne takaisin, mutta olen iloinen, kun pääsin käymään. Mikää ei voita meidän Istanbuliamme! Totesimme sen taas miehen kanssa uusimman matkan jälkeen, Bosborin siltaa ylittäessämme. Mikä tuuri, että satumme asumaan täällä:D.

Rva Pioni: Ja minä iloitsen, että jäit reissuseuraksi. Yhdessä on aina mukavampaa.

Aili: Tässä perheessä herätäänkin aina hämmästelemään sitä, että miten ne rahat voikin riittää. Se on ihan yliluonnollista. Kiitämme asiasta Taivaan Isää jokaisena päivänä. Kohta aloitetaan!

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Minkäkin niin haluaisin Pariisiin, samoin perheen vanhin neito ! Mies on käynyt parikin kertaa, mutta ei ole ollut erityisen ihastunut (tai sitten vaan teeskentelee meilla kateellisille). t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Ehkä vedän nyt kotiinpäin, mutta minusta kotikaupunkini voittanutta ei ole. Lissabon pääsi jo melko lähelle. Pariisi ei ollut minulle mikään hurmio, mutta hieno kaupunki kuitenkin. Käymisen arvoinen:).