"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

346. tarina (Istanbul - Maustebasaariin)

Istanbul ja basaarit kuuluvat yhteen. Sen totesin jo täällä. Silloin kuljin kanssanne viikkobasaareilla, jotka nousevat tiettyinä viikonpäivinä merkityille paikoille asuinalueilla. Tänään haluan viedä teidät väriterapiaan Egyptiläiselle basaarille Eminönün rantaan. Astukaa rohkeasti peremmälle ja ottakaa tilanne ihmisvirrassa!





Tämä myös maustebasaarina tunnettu rakennus valmistui vuonna 1660 osana Yeni Camia eli "Uutta moskeijaa". Tilat vuokrattiin kauppiaille sillä ajatuksella, että moskeija saisi basaarista tuloja. Nimekseen basaari sai Egyptiläinen basaari, sillä se tuli nopeasti kuuluisaksi tuotteistaan, jotka tuotettiin Egyptin Kairosta. Nykyään basaarilla myydään paljon mausteita ja herkkuja, mutta myös monenlaisia käsitöitä ja ihan turistirihkamaakin. 

Itse tykkään käydä basarilla katselemassa värejä, haistelemassa hyviä tuoksuja ja ihailemassa mm. keramiikkaa. Viime viikolla pysähdyin Kocaoğlu nimisen kaupan luona ja pojat lupasivat minut sisälle kuvaamaan, kunhan muistan mainostaa heitä blogissani:). Kuvat kaupasta tässä rimpsussa tämän tekstin alla.










Egyptiläiselläkin basaarilla sinua voidaan vedättää hinnoissa, mutta se on kuitenkin helpompi paikka tehdä ostoksia, kun Suuri basaari, joka on oikea tinkimistä vihaavan helvetti. Monissa tuotteissa on hinnat valmiiksi kirjoitettu ylös, jolloin tinkimistä ei enää tarvitse tehdä. Alennusta voi kyllä kysyä jos ostaa useamman tuotteen. Ei se mitään ota, jos ei annakaan.







Itselleni basaarilta tarttuu usein mukaan kuivattuja mansikoita ja mangoja, sellaisia mausteita joita ei muualta saa, oliivisaippuoita, huiveja, tyynynpäällisiä ja keramiikkakulhoja. Toivelistallani on vielä ostaa ennen Suomeen muuttoa keramiikkalaatoista muodostuva elämänpuu ja tuollainen lamppuhärpäke. Ja tulishan sitä aika monta muutakin asiaa mieleen, jos tarkemmin ajattelee...





Egyptiläisellä basaarilla on töissä hyviä arvaajia. Tietävät lähes 90%:n todennäköisyydellä kotimaasi vain yhdellä vilkaisulla. "Hei Soomalaine, tule ostama! Ei ole kallis, on halpa! Kitos!"

26 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Turkkilaiset kauppiaat on tosiaan hyviä arvaamaan kansalaisuuksia. Mutkin ne tunnisti suomalaiseksi, vaikka olin saksalaisen miehen kanssa matkassa ja puhuin saksaa (ilman aksenttia), mutta silti ilmeisesti ulkonäöstä tunnistivat.

Satu kirjoitti...

Kyllä on upea paikka! Ihan mielettömän värikkäitä ja kauniita tuotteita (varsinkin keramiikka).

Rupesin heti miettimään, että tuolla varmaan täytyy tinkiä hirveästi (itse vihaan tinkimistä), mutta se tulikin tuossa jo selville.

Nyt jäi kiinnostamaan, että minkä maalaiseksi ne väärin arvanneet sinua ajattelivat? :-)

Leena Lumi kirjoitti...

'Pojilla' luki siellä ylhäällä taikasana Cashmere. Käyn hirveää taistelua taas kun haluttaisi tilata Hahnilta uusi kashmir-ihanuus...

Hippu vihaa tinkimistä ja minä vihaan ruuhkia;-)

Minua luullaan aina ruotsalaiseksi ja miestäni italialaiseksi. Miksi sinua luultiin?

Sateenkaari kirjoitti...

Mahtava pazaari. Olisi minun tutkimuspaikkani. Noita lamppuja olen ihaillun monta vuotta, mutta en viela ole ostanut. Tuollaisella pazaarilla onkin parasta ne kaikki monet ihanat tuoksut.

Jael kirjoitti...

Rakastan basaareja!Hieman tulee noista Jerusalemin vanha kaupunki mieleen ja sen basaarikujat.Olisi kiva joskus käydä Istanbulissa;haaveillut jo kauan siitä.

Jael kirjoitti...

Hih,ja nyt rupesi naurattamaan kun tuossa yhdessä paikassa kyltin mukaan myydään myrkkyä anopille;D

pikkujutut kirjoitti...

Minä en osta nykyisin mitään tinkimättä, Suomessakaan. Joskus onnistuu, joskus ei. Mies ja tytär ovat aivan huippuja tinkimisessä, heidän tyylinsä on loppuunasti hiottua.

Nuo alimmaisen kuvan pyyhkeet/peitot ovat ostoslistalla. Täkäläisessä isossa kaupassa hinta oli yli 50 dollaria kappale.Jätin ostamatta.

Ensimmäistä kertaa sanon, että on onni kun asinmaamme on tämä. Teillä olisin vararikossa.Löysin lähes joka kuvasta jonkun ostettavan asian...huh.

Riina kirjoitti...

Ooo mikä paikka, tuonne on päästävä joskus!

Blogissani on sinulle pieni tunnustus! :)

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Kuten olen jo aikasemminkin sanonut; minä en pidä tinkimisestä ! Se on kiusallista ! Miksi ei voisi pyytää heti kättelyssä oikeaa hintaa ? Ostaminen menee jotenkin turhankin haastavaksi...

Mikä on laatoista koostuva elämänpuu ? Kuva olisi kiva !

Ostoksille tuonne lähtisin mielelläni -- kaikkea houkuttelevaa oli runsaasti ! Mutta tinkimään minusta ei olisi...

Yritin kuvitella, miltä tuolla tuoksuu. Ehkä hyvältä ? Ehkä pahalta ? Kyselee Tiina

Mine kirjoitti...

Allu: Minustakin ne on ihan käsittämättömiä. Yritän itsekin joskus tutkailla ihmisiä sillä simällä, mutta en osaa arvata, että mistä kukakin tulee. Paitsi nyt ehkä japanilaiset....

Hippu: Minä INHOAN tinkimistä ja Suurella basaarilla ostan vain tietyiltä myyjiltä, jotka eivät yritä lähteä kanssani siihen leikkiin.

Leena: Täällä se on Pashmina. Ja sitä saa halvalla!!! Eli tulehan ostoksille! Tosin Istanbulissa ei ruuhkilta voi välttyä..

Leena ja Hippu: Yleensä luulevat venäläiseksi tai saksalaiseksi. Tänään veikattiin myös englantilaiseksi. Minusta minä en näytä yhtään miltään niistä!

Sateenkaari: Oletko sinä käynyt täällä basaareilla? Jos et, niin tule ihmeessä! Tosin onhan niitä ihania basaareja teillä sielläkin.

Yaelian: Ei kun tuumasta toimeen ja Istanbulin basaareihin. Ja minähän tulen oppaaksi. Ihan varmasti. Jos vain olen täällä paikan päällä:).

Vai niinkö siinä sanottiin:).

Pikkujutut: Meilläkin mies tinkaa. Minua se jostakin syystä hävettää. En tiedä miksi. Tingin kyllä jaloillani, eli en osta jos pyydetään liikaa vaan vahdan putiikkia.

50 dollaria. Ai kamala. Älä tosiaan osta, sillä täällä saat kolmasosalla ja halvemmallakin.

Riina: Kiitos, pitääpä tulla katsomaan....

Mine kirjoitti...

Tiina: Siellä leijuu ihana mausteiden tuoksu. Ja yhdessä kulmassa huumaavasti kahvi. Kesällä ihmiset kyllä saattavat haista pahalle eli hielle:).

Minäkään en tykkää tinkiä. Pitää siis löytää hyvät myyjät. Tosin turkin kielikin auttaa kummasti. Sitä puhumalla jo hinnat muuttuvat kummasti:).

Minulla saattaa ollakin elämänpuun kuva? Laitanpa joskus postauksen Suuresta basaarista ja liitän kuvan sinne.

Jaana Mioch kirjoitti...

Bazaarit on ihan mun lempparipaikkoja - voisin kadota niihin sokkeloihin koska tahansa;)

Pepi kirjoitti...

Arvaapa keitä saat kuskata niille kauppiaille joiden kanssa ei tarvitse tinkiä :D
Ainakaan paljon...mä sitten inhoan sitä hommaa myös!
Voi kuinka paljon menetettyjä kauppoja....

Pitää vissiin lähteä sinne linjalla passi ja hammasharja.
Ja tyhjä matkalaukku ja täysi lompakko :)

anumorchy kirjoitti...

Mmmm, niin paljon ostettavaa.

Kun mina liikuin mieheni kanssa Istanbulin toreilla, meille puhuttiin monessa paikassa yllattaen
ITALIAA! Se oli hassua. En ole italialaisen nakoinen eika hankaan.
Mina olen suomalaisen nakoinen ja han tumma Jemenin juutalainen.


A kirjoitti...

Niin kauniita ja houkuttelevia tavaroita, voiko noita olla ostamatta?

Oikeastaan voi, kun pyytävät liikaa hintaa..;)

Leppoisaa viikonloppua sinulle & perheellesi, Mine!<333

Saga kirjoitti...

Minäkin inhoan tinkimistä, en edes osaa ja se on jotenkin noloa.

Kuivattuja mansikoita mielin minäkin. Viimeksi kaupassa käydessä löysin sellaisen ihmeen täältäkin, mutta onnettoman pieni pussi 5€...Seuraavalla kauppareisulla on kyllä nakattava kärryyn, jäi niin himottamaan.

sannabanana kirjoitti...

Voi kuinka upeita kuvia. Voisin varmaan päästä kaikista säästöistäni kätevästi eroon tuollaisen basaarikierroksen kautta...

Mine kirjoitti...

Live at N-town: Kyllä niissä on puolensa. En nyt jaksa ihan milloin tahansa, mutta melkein:). Näihin aikoihin joudun kävelemään usein läpi, kun helmikaupat sijaitsevat tuon basaarin takana.

Pepi: Kyllä minä arvaan ja kuljetan mielelläni. Ja pelkkä passi riittää, shoppaamisenhan voi aloittaa siitä hammasharjasta....

Anu: Hmm. Ehkä tekivät teistä sitten mielessänsä yhdistelmän ja se oli jotakin lähellä italialaista? Tai sitten joku muu tilastonotkaus arvailijoiden ammattikunnassa.

Aili: Yleensä olen ostamatta liian tyrkkyjen myyjien kanssa. Jos eivät anna harkita rauhassa, pitäkööt tavaransa.

Saga: On ne kallistuneet täälläkin. Eilen olivat 40TL/kilo tuolla Egyptiläisellä. Mutta sikäläisiin hintoihinhan se oli halpa. 10 eurolla sain 250g mansikoita ja 250g mangoja.

sannabanana: Sitä tietysti ostaa er tavalla, kun tulee turistina ja tietää, että nämä tavarat on vain nyt saatavilla. Minä pystyn vain katselemaan, kun tiedän, että pääsen ne hankkimaan tarvittaessa...

Lissu kirjoitti...

Rakastann basaareja, ja tuosta paikasta tuli mieleeni Kairon ja Jerusalemin vastaavat kuhinapesàt. Minà tykkààn tinkia. Suomessakin kokeilen sità, mutta vain toreilla, ja hyvin usein kauppiaat antavat hieman alennusta ja naureskelevat, kun joku semmoista vielà harrastaa.En kyllà ole ihan valmis uskomaan tuota sahramikauppiasta, kurkumaa todennàkòisesti!

anumorchy kirjoitti...

Eikos tuolla muuten myyda elaimiakin? Muistaisin aikoinaan ainakin lintuja ja pupuja nahneeni.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!
Rakastan basaareja ja kyllä se tinkiminenkin joskus tuntuu kivalta, jos on aikaa ja viitseliäisyyttä.
Meiltä löytyy parikin tuollaista lamppuhärpäkettä....ovat tosi kauniita, kun laittaa tuikun sinne sisälle:))
Manavgatin markkinoilla on tullut käytyä muutaman kerran ja viime vuonna eksyimme myös Antalyaan jonnekin korttelimarkkinoille....
Basaareita ja markkinoita odottaa Ulla

Mine kirjoitti...

Lissu: No täällä saisit kyllä tinkiä sydämesi kyllyydestä:). Turkissa kasvaa sahramia sekä kurkumaa. Uskon siis, että molempia tältäkin basaarilta löytyy.

Anu: Eläinbasaari on maustebasaarin sisäpihalla. Siellä mekin on käyty monet kerrat kuopuksen kanssa ihmettelemässä.

Ulla: Se on hyvä, jos täällä tykkää tinkiä. Minä en tykkää ja ehkä siksi on lamputkin vielä ostamatta:). Yläkerran ikkunoiden edessä on molemmissa yhdet siniset tuikkuastiat, mutta niissä tulee harvoin poltettua kynttilöitä.

Kirjatoukka kirjoitti...

Voi wautsi-wau-wau! Todellakin kolahtaa! Tulisin hulluksi tuolla, ja hyvin hyvin köyhäksi, sillä en osaa tinkiä ollenkaan :)

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Niin, Annaseni, ei sinun auta muu kuin tulla tänne. Ja pidä huoli, että tulet ennenkuin minä lähden...

Kirjatoukka kirjoitti...

Mine, oli jo kirjaystävieni (kuulostavat ihan mielikuvitusystäviltä, mutta ovat todellisia ihmisiä, heh!)kanssa puhetta retkestä sinne teidän maisemiinne keväällä, mutta se siirtyi myöhemäksi useammasta seikasta johtuen. Milloin oikein lähdette? Voi kurjuus, jos tiemme eivät risteäkään!

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Arvioitu muuttopäivämme on joskus kesällä 2014. Joten vielä on armonpäiviä jäljellä kirjaystäville ja blogitutuille:).