"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 4. lokakuuta 2012

318. tarina (Ohrid- ei hassumpi alku matkalle)

Mistä ne ajatukset mahtavatkaan syntyä? Vaikka se palava halu lähteä autolla Kroatiaan? Karttoja tutkiessa ajatukset viirasivat sivupoluille ja matka rupesi paisumaan. Jos kävisi mennessä Makedoniassa. Kappas, Tiranakin olisi noin lähellä. Mitäs jos käytäisiin katsomassa myös Mostarin silta...

Kesäkuun loppupuolella auto starttasi pihalta. Tätä matkaa ei siis ainakaan tehtäisi työntäen:). Ensimmäinen etappimme oli Istanbulin laitamilla sijaitseva Turing. Sieltä saimme autolle tarvittavat ulkomaanpaperit, joiden kanssa lähdettiin kohti Kreikan rajaa.

Moottoriteitä saikin sitten hurruutella koko pitkän päivän. Ensimmäisenä päivänä saattoi jälkikasvua vielä istuttaa autossa huoletta, joten tehtiin koko päivä vain muutaman pysähdyksen taktiikalla. Ensin hampurilaisia ylikansallisesta ketjusta ennen Kreikan rajaa ja kahvia ja jäätelöä Makedonian rajaa lähestyessämme. Mietin, että on ne hienoja ne Suomen ABC- ketjut. Kreikasta ei löydä moottoriteiden varsilta mitään, missä voisi pysähtyä. Tankkaamaankin pitää poistua kaupunkeihin. Tai no, löytyi se yksi huoltamokompleksi lopulta läheltä Makedonian rajaa.

Makedoniassa teiden kunto huononi, mutta maisemissa ei ollut valittamista. Laskeva aurinko kultasi tiet ja sokaisi kuskin. Sitten oli edessämme Ohrid. Ennen kuin ehdimme yhtään miettiä sitä, että mistä aloittaisimme yöpaikan metsästyksen, kurvasi viereemme mopo ja ikkunaan koputettiin. Ohridin turkkilainen mieshän se siellä, valmiina auttamaan: "Seuratkaa minua." Ja mehän seurasimme. Puikkelehtien vanhankaupungin pieniä kujia. Istuen autossa, kun mies ja uusi ystävämme tinkasivat meille hotellihuoneet. Kantoivat tavarat sisään hotelliin ja lähtiessä toivotti tervetulleeksi kaupunkiinsa. Kun halusimme maksaa avusta edes jotakin vaivan palkkaa, hän totesi: "Juodaan tavatessa vaikka kahvit yhdessä. Iyi akşamlar!"



Esikoisella oli migreeni. Meillä muilla nälkä. Lääkitsimme potilaan ja hän jäi nukkumaan pimeään hotellihuoneeseen. Me muut suuntasimme järven rantaan. Katsoimme kaunista järveä ja vieressä kohoavaa vanhaakaupunkia hymyn pyrkiessä suupieliin. Ei hassumpi alku matkalle. Miten ihanaa on tulla jonnekin, josta ei osaa odottaa mitään ja huomata löytäneensä aarteen.




Ensimmäisen illan pizzat löytyivät heti hotellin vierestä ja ne maistuivat niin hyvälle, että olisi voinut tirauttaa muutaman onnen kyyneleen. Etenkin siinä vaiheessa, kun tuli lasku. Balkanin loma oli ainakin tässä kohdassa todella hyvä valinta suurperheelle. Edullista, hyvää ja kaunista. 


Kakkonen kietaisi pizzapaloja kääreeseen ja ryhtyi pizzalähetiksi. Sisko oli onneksi saanut hotellilla avun vaivoihinsa ja oli lähetyksestä hyvillään. Meidän muiden saapuessa hotellille tuli jo yhden pizzapalan perusteella kysymys: "Eikö me voitaisi jäädä tänne? Täällä on ihanaa!"

Muistitko: Ohridin aamusta lähetin teille tällaisen kortin.

6 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Hieno alku lomallenne, Mine!<333

Kiitos postauksesta!:DDD

Pepi kirjoitti...

Oikein kiva taas "hypätä matkaan" ♥

Ja kyllä, tosissani olin, katsotaan lähemmin alkuvuodesta viimeistään. ☺

Leena Lumi kirjoitti...

Minusta tuntuu, että kaikki haluavat nykyään Kroatiaan;-) Minäkin, mihin sinä olet osasyyllinen.

Minä suunnistan kuitenkin ensi keväänä rakkaaseen Sveitsiini, sillä...

Mine kirjoitti...

Aili: Makedonia oli kiva tuttavuus. Olisi ollut mukava käydä pääkaupungissakin, mutta aika ei olisi riittänyt sitten Tiranaan.

Pepi: Jään odottelemaan lisätietoja:).

Leena: Niin, minussa se halu kyti pitkään. Olisi pitänyt mennä jo silloin halun alkulähteillä, sillä Kroatia oli kovin täynnä turisteja. Siksi ehkä kaikki muut paitsi Kroatia oli tällä matkalla parasta. Jaa, että Sveitsiin:).

Anonyymi kirjoitti...

Nyt vasta ehdin hypätä matkaanne, vaikka on jo lauantai ja iltapäivä. Työ, opinnot ja joku omituinen sairaus on vienyt aikaa ja voimia...
Minuun alkoi tiistaina nousta punaisia, kovasti kutisevia rakkuloita / länttejä / yms. vaikeasti kuvattavaa. Lääkäri-POIKA sanoi keskiviikkona, että minulla on VESIROKKO !! Mitä ?? Omituinen on vesirokoksi, koska oireet ovat vain oikealla puolella kehoa ja vyötäröstä alaspäin. Torstaina kokenut lääkäri ehdotti VYÖRUUSUA ja perjantai kolmas lääkäri pelkkää RUUSUA. Lääkäreiden määrään viitaten muistutan, että olen töissä terveysasemalla... No, ihan sama ! Kaikkiin on sama KALLIS lääkitys, jonka siis viikoksi kuurina aloitin. Sairaslomaa EI tietenkään kukaan kirjoittanut, joten olen herättänyt potilaissani hämmennystä raapimalla itseäni KOKO ajan ja loput olen säikyttänyt vielä esittelemällä ihoani...

Mutta matkaan nyt kanssanne, koska tauti ei verkossa tartu, eikä näköjään muutenkaan, koska kukaan muu ei raavi itseään. Hyvää matkaa ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: No voi ei, onpas kurjaa. Meillä kolmonen sairasti pienenä vyöruusun. Sai sen täkäläisestä vesirokkorokotteesta:(. Olen kuullut, että se voi olla tosi kivulias? Kiva kun tult matkaan mukaan, kyllä täällä saa ruusujenkin kanssa olla...