"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

34. tarina (Lissabon- alku kaiken kauniin)

"Lissabonin loiston päivät ovat ohi ja siirtokunnat mennyttä. Kaupunki ei viihdy parrasvaloissa. Sen sijaan se nauttii mielellään mukavia, mutta hieman nukkavieruja eläkepäiviä entisten suurvaltavuosien jälkeen. Se on tavattoman viehättävä, joskin hieman nuhjuinen kaupunki, jonka aliarvostettu kauneus ja huoleton ystävällisyys ovat tärkeämpiä kuin maailmanluokan museot tai nähtävyydet," kirjoitti matkaopas.






Luin opasta Alfaman kattojen yllä odottaessani ensimmäistä Lissabonin päivällistä miehen kanssa. Miehen, johon rakastuin 15-vuotiaana ja joka ymmärsi viedä minut vihille viiden vuoden selkeiden vihjailujen jälkeen lähes 17-vuotta sitten. Sitä olimme tulleet juhlimaan Lissaboniin vain muutama tunti aikaisemmin. Ihanasti kahden.





Ruoka vei kielen mennessään. Alfama oli niissä hetkissä maailman kaunein kaupunginosa, jos ei välittänyt niistä kahdesta, jotka piikittivät suoneen rappusilla kauniiden kaakeliseinien vieressä. Kävelimme iloisin vatsoin hotellille pimenneillä kaduilla. Pistäytyen siihen kauppaan, jossa asettautuivat perheillalliselle ikään kuin meidän iloksemme. Vastasivat kärsivällisesti turistin kysymyksiin ruokansa ääressä ja lopulta hyvästelivät varoittaen: "Lissabon on turvallinen kaupunki, mutta laittakaa kamerat kuitenkin piiloon. Eihän sitä koskaan tiedä."







Eihän sitä koskaan tiedä. Ja joskus sitä jotain saa tietääkin. Ensimmäinen päivä oli illassa, alku kaiken kauniin.



Tiesittekin tietysti, että fondue ei aina tarkoita juustoa. Minä tunnustan, että en tiennyt ennen ensimmäistä iltaani Lissabonissa. Silloin söin käsittämättömän hyvää lihafondueta uuniperunoiden kanssa. Lissabonin ruokamuistoni tulee siis olemaan fondue-pata, jonka käyn ostamassa Prismasta, ihan pian. Sitten opettelen tekemään juuri sellaista ihanaa, jota söimme Alfaman valojen syttyessä ympärillämme. Eikä haittaa, vaikka ei olekaan Portugalin perinneruokaa...

16 kommenttia :

ebrufin kirjoitti...

Lissaboniin on jaanyt sydameni jo kauan sitten. Aivan ihana kaupunki.

Mine kirjoitti...

Ebru: Jotkut kaupungit tuntuvat heti omilta. Toisten kanssa tutustuminen vie enemmän aikaa. Ja sitten on ne, jotka työntävät luotaan välittömästi tai ovat yhdentekeviä. Lissabon oli rakkautta ensi silmäyksellä, tai ainakin toisella:).

Kirjailijatar kirjoitti...

OI miten ihania kuvia. Olimme Lissabonissa kolme vuotta sitten ja silloin ajattelin, että ehkä tämä kaupunki on nyt nähty, ettei tarvitse tulla uudelleen. Mutta nyt tuli kyllä ikävä Lissabonia. Eräs ystäväkin palasi juuri sieltä ja suitsutti kaupunkia. Minä tajusin, kuinka paljon jäi näkemättä edellisellä reissulla. Upeita kuvia! Ja ihana tuo tarina siitä, miten miehesi kanssa tapasitte, niin romanttista :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Lissabon on kyllä Istanbuliin verrattuna kivan hallittavissa oleva kaupunki. Yhdellä reissulla oli mahdollista ainakin tiedostaa mitä kaupungissa olisi voinut nähdä. Sen jälkeen oli vain tehtävä valintoja mihin niistä halusi itse keskittyä. Me pidimme eniten Alfamasta - siitä seuraakin lisää kuvia, kunhan on Meripäiväilty lasten kanssa.

Ystävämme kyllä hymyilivät, jos kävivät lukemassa tuon kommenttisi romanttisesta tapaamisestamme:). Osasimme näet jahkailla siinä alukuvaiheessa. Minä koko teini-ikäisen tunneskaalalla ja mies miettien, voiko sellaisen teinin kanssa ryhtyä mihinkään. Mutta se on minustakin romanttista, että siitä selvisimme ja naimisiin menon jälkeen ei ole tarvinut jahkailla tai jossitella. Me olemme toisiamme varten ja yhdessä on hyvä.

Liivia kirjoitti...

Hei me ollaan syöty juuri tuon pöydän ääressä, missä tuo väki tuossa syö. Oli joulu, eikä ruokaa saanut MISTÄÄN! Mikään ravintolakaan ei ollut auki. Tuo oli ainoa paikka jossa näkyi elämään eikä ovi ollut lukossa, ja silloinkin siellä oli vain oma perhe syömässä, mutta ottivat meidät (maksusta) mukaan.

Liivia kirjoitti...

Niin ja hyvin sanottu tuo, että Lissabonin kauneus on aliarvostettua. Olen ihmetellyt. Minusta Euroopassa ei ole kauniimpaa kaupunkia, ja kauhean vähän ääntä on pidetty Lissabonista ja yllättävän harva siellä on käynyt.

Mine kirjoitti...

Liivia: No ei voi olla totta. Maailma on totisesti pieni:). Olivat kovin sympaattinen perhe, jaksoivat selittää portugalilaisten alkuperää meille siinä ostosten teon ohella. Toivottavasti saitte hyvät joulusapuskat!

Ehkä Lissabonin nukkavieruisuus on sen risti ja rikkaus. Moni voi odottaa lomaltaan kaunista kulissia, "luksusta" ja päätyy siksi uusiin ja siloiteltuihin hotelleihin pyntättyihin kaupunkeihin Lissabonin ja muiden "vanhojen rouvien" sijasta. Itse taas kaipaan nimenomaan kerroksia ja elämän merkkejä, jotakin alkuperäistä ja omintakeista ja sitä Lissabonilta sain. Keväällä ajoimme Suomeen Monacon kautta. Siinä kaupungissa säihkyi ja rahasta ei selvästi ollut säästelty. En viihtynyt siellä edes kahvin vertaa. Olemme erilaisia, arjessa ja matkalla.

Riitta kirjoitti...

Oi miten kauniita kuvia, ihana Lissabon! :-D

Mine kirjoitti...

Riitta: Kiitos. Lissabon oli kyllä oikea helmi - hieman hiomaton, mutta juuri siksi niin ainutlaatuinen.

Salla kirjoitti...

Etsin fiilistelyjä tulevaa Lissabonin-matkaa varten - tästä viestistä löysin yhdet koko Internetin viehättävimmistä aihetta käsittelevistä kuvista! Kiitos. Minusta tuli lukija. :)

Mine kirjoitti...

Salla: Voi kiitos itsellesi. Ja onneksi olkoon hyvästä matkavalinnasta. Me olimme siellä viime kesänä viettämässä hääpäiväämme, jonka ehkä saitkin selville Lissabon-postauksistani. Tykkäsimme ihan valtavan paljon. Lissabon oli KAUNIS! Ihania matkapäiviä siis teille.

Ja kiitos myös kun rupesit lukemaan. Nyt matkataan toisenlaisessa ihanassa, eli muutaman kesän takaisessa Romaniassa.

Salla kirjoitti...

Minä olin Lissabonissa ja Algarvessa viitisentoista vuotta sitten äitini kanssa - ihana reissu. Minulla on ollut jo parin vuoden ajan pakkomielteenä palata samoihin maisemiin.

Mine kirjoitti...

Sittenhän se on mielenkiintoista nähdä, että kuinka kaupunki on näiden vuosien aikana muuttunut. Me palaamme harvoin samaan paikkaan uudestaan. On niin monia ennen näkemättömiä paikkoja. Uusi reissu Lissaboniin ei kylläkään kuulostaisi ikävälle:).

Salla kirjoitti...

Meillä minä olen nähnyt monta Euroopan valtiota, mutta mies harvempia. Kieltämättä kiinnostaisi nähdä ihan uusia paikkoja, mutta säästöbudjettia kun käyttää, halpalennot lentävät usein samoihin kohteisiin.

Aiemmin päivällä huomasin, että Vaasasta Lissaboniin lennettäessä on kaksi pakollista välilaskua - New Yorkiin pääsisi yhdellä välilaskulla ja samalla hinnalla. Hmm...

Mine kirjoitti...

Meidänkin piti mennä itseasiassa Pietarin risteilylle. Kun käytiin laskemaan hintoja huomattiin pääsevämme edullisemmin Lissaboniin! Pietari sai jäädä. Onneksi. Lissabon olikin niin hurmaava! Hyvää matkaa teille!

Aikatherine kirjoitti...

Kiitos postauksesta. minäkin olin Lissabonissa 2013 loppiaisena , joulun ja uuden vuoden vietin Portimaossa, pidin matkasta, tuo fondue paisti jäin löytymättä:) Harmi. Sivullani on sinulle jotain henkilökohtaista jonka voi noutaa:)