"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 30. marraskuuta 2012

352. tarina (Istanbul, Iris ja pieni Enkeli)

Tänään astuin bussiin ja bussista laivaan. Istuin kannelle aaltojen keinuteltavaksi, talveen pukeutuneiden kanssamatkustajien sekaan. Katselin lokkien liitoa taivaalla ja meren yllä. Marraskuu veti viimeisiä henkosiaan, jotka olivat kovin lämpimät. Olin matkalla tapaamiseen.






Seisoin siellä missä omasta mielestäni pitikin. Tämä oli se katu ja takanani se kahvila. Tie oli keskeltä auki. Vieressäni nousi kirkon tornit ja takanani avattiin kahvilaa uuteen päivään. Puhelimen päässä turkki vaihtui suomeksi ja Iris lupasi lähteä matkaan. Muistin taas, että tässä teknologiamaailmassa kaikki eivät välttämättä olekaan jatkuvasti sähköpostin saavutettavissa. Joskus voisi soittaa. Tai kirjoittaa vaikka kirjeen.



Ensimäisen kahvini join yksin muiden yksinäisten kanssa. Me istuimme ulkoterassilla ja katselimme hajamielisen näköisenä ohikulkijoita. Minä keskityin ihmisiin. En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka jokainen yksilö on oman näköisensä. Kuinka on mahdollista nähdä niin monia erilaisia kasvoja, joissa kaikissa kuitenkin on aina ne nenä, silmät ja suu. Posket ja leuka. Sitten soi puhelin. Iris oli tullut.


PASHA-nargile näytti edelleen tyhjältä. Sisälle tulija kiinnitti kuitenkin pian huomionsa kankaan seasta näkyviin nappisilmiin. Siellä tuolilla makasi Enkeli. Äitinsä purkaessa kerroksia, löytyi myös tuuhea tukka, pienet sormet ja iloinen hymy. Kohta muistin taas miten hyvälle tuoksuu vauvan poski ja kuinka pienen hymy poistaa maailman murheet. Vauva sylissä loppuu kiire ja aika pysähtyy.


Toisen kahvini minä join tässä seurassa. Oli minä, Iris ja vauva. Me puhumme Turkkiin saapumiset, perhepedit, synnytykset, opiskelut ja maailman matkat. Siis minä ja Iris puhuimme. Vauva otti osaa kuinka parhaaksi taisi, väläytti hymynsä tunnelmaa kohottamaan ja teki välillä kierrokset kahvilan sisällä, sylikyydissä. Saimme hiljaiset savuttomat tunnit, sillä muita asiakkaita alkoi saapua vasta tehdessäni lähtöä kotiin. Kahvinkin talo tarjosi. Muistinkohan kiittää?






Kävelin pitkin Istiklalia. Pujahdin alas metrotunneliin. Nousin maanpinnalle satamassa ja astuin taas laivaan. Pilvenraosta vuoroin pilkisti auringonsäde vuoroin ripautti vettä. Ajattelin, että kaikki tiet eivät viekään Roomaan. Osa niistä risteää Istanbuliin. Ja Istanbulissa polut kohtaa vaikka siksi, että satuin kirjoittamaan synntyksestäni blogiini. 







Oli hauska tavata Iris! Kiitos, kun sain sylitellä vauvaa! Suukkoja hänelle, minulta.

ps. Huomenna alkaa JOULUKUU, jota on hieman vaikea ymmärtää täällä 20 asteen lämpötiloissa. Blogini siirtyy siis odottavalle kannalle. 11 yötä Suomeen. 25 yötä jouluun.

torstai 29. marraskuuta 2012

351. tarina (Istanbul, Muharram ja Aşure)

Islamilaisen kalenterin ensimmäinen kuukausi on nimeltään Muharram. Se on muslimien mukaan yksi neljästä Allahin mainitsemasta pyhästä kuukaudesta. Kuukauden ajankohta vaihtelee ja tänä vuonna olemme keskellä Muharramia juuri parasta-aikaa. Osa muslimeista pitää paastoa tässä kuussa, tapojen vaihdellessa eri suuntausten välillä. Erityisesti Muharram näkyy shiiamuslimien parissa, joilla paastoon saattaa sisältyä myös itsensä pieksemistä.  Näin he muistavat Hussein Ibn Alin kärsimyksiä. 

Istanbulissa Muharram ei liiemmin näy, kunnes saapuu kymmenes päivä eli Ashure. Silloin alkavat ovikellot soida. Kodeissa on keitetty aşure-keittoa jota kuuluu tarjota naapureille ja kutsua ihmisiä keitolle kotiin. Eilen saapui alakerran tädin keitokset maisteltavaksemme, tänään olen ollut ystävälläni perinteisellä aşure-vierailulla ja hetki sitten saapui seinänaapurin lämpimät keitokset iltapalaksi.

Aşure tunnetaan täällä myös nimellä Nooan keitto. Tarinan mukaan Nooan perhe valmisti ensimmäisen aşuren arkin kalahdettua Araratille. Silloin etsittiin arkista kaikki loput mukana olleesta ruosta ja näin valmistui tämä turkkilainen versio meidän sekahedelmäsopastamme. 

Aşuren valmistus alkaa illalla ainesten liottamisella. Tänä aamuna ystäväni oli aloittanut keiton teon kuuden jälkeen. Se kiehui kaasukeittimellä keittiön lattialla suuressa padassaan monta tuntia. Ensin sinne pistettiin vehnänäjyvät. Niitä seurasi erilaiset pähkinät ja lopuksi kuivatut hedelmät. Sisältö vaihtelee keittäjän mukaan, mutta suunnilleen keitos sisältää noin kaksitoista ainesta. Mausteena sokeria ja hippunen suolaa. Ja päälle kanelia.






Iso pata hupenee päivässä. Vieraita tulee koteihin pitkin päivää keittoa maistelemaan ja loput kuljetetaan naapureille. Päälle ripotellaan kanelia ja koristeeksi granaattiomenansiemeniä. Ja eikun syömään ja äänestämään, että kuka keittää alueen parhaimmat aşuret!

Tässä yksi ohje kokeilunhaluisille:

3 lasillista vehnää (nämä ovat sellaisia jyvä- tai raemaisia)
Puoli lasillista kutakin näistä: riisiä, kikherneitä, kuivia papuja ja rusinoita
10 kpl kuivattuja viikunoita ja aprikooseja
muutama pala appelsiinin kuorta
2-4 vesilasillista sokeria (kokeile mieluummin vähemmällä ja lisää maun mukaan)
Lasillinen hasselpähkinöitä
(Lasillinen ruusuvettä)
1 tl suolaa


Pese illalla vehnä, riisi, kikherneet ja kuivat pavut. Laita riisi ja vehnä sekä kikherneet ja pavut yöksi veteen likoamaan. 

Laita aamulla kattilaan vehnä, riisi ja pieniksi paloiteltu appelsiinin kuori ja lisää päälle 10 mukillista vettä. Keitä kunnes vehnä alkaa hajoamaan. 

Lisää hyvin esikeitetyt kikherneet ja pavut keitokseen ja anna niiden kiehua hetki yhdessä. 

Lisää sokeri vähitellen ja jatka keittämistä. Kohta voit lisätä myös pestyt rusinat ja pieneksi leikatut aprikoosit sekä suolan.

Kymmenen minuuttia ennen keitoksen liedeltä ottamista lisää vielä pieneksi paloitellut viikunat.

Ota keitos pois liedeltä ja lisää ruusuvesi ja pähkinät. Anna keiton levätä noin puoli tuntia kannen alla.

Tarjotaan kanelin, granaattiomenan siementen ja hasselpähkinärouheen kanssa. 


Aşuren lisäksi elämääni on tällä viikolla kuulunut kahdeksan lapsinen perhe. Puolet on omia ja puolet lainassa työmatkalle lähteneeltä ystäväperheeltä. Meillä on mennyt tosi hienosti, mutta kyllä tämä on sen verran työllistänyt, että ei ole tullut liikoja netissä surffailtua ja blogia päiviteltyä:). Huomenna odotamme hoitolasten vanhempia takaisin tulevaksi, joten loppusuoralla ollaan tässä urakassa. 

Sämpylätaikina on kohonnut tämän kirjoittamisen ajan, joten nyt lähden leipomaan lämpimäiset iltapalaksi...

tiistai 27. marraskuuta 2012

350. tarina (Olet asunut liian kauan..)

Olen lukenut viime aikoina mistä tietää asuneensa liian kauan Pariisissa, Australiassa ja Intiassa. Tässä tulee nyt istanbulin listani. Toivottavasti lukija muistaa, että näissä listoissa on pakko hieman yleistää ja vetää mutkia suoraksi. Tarkoitukseni ei siis ole halventaa turkkilaisia eikä muslimeja, vaan nostaa joitakin piirteitä tässä kaupungissa, jotka pistävät ulkomaalaisen silmään. 

Olet asunut liian kauan Istanbulissa, kun...

...kysäiset luontevasti vieraaltasi paljonko hän saa palkkaa.


...nähdessäsi ystäväsi pitkästä aikaa, näet ensimmäiseksi hänen menetetyt tai saavutetut kilonsa. Etkä tietenkään jätä sitä kertomatta. Samaan syssyyn kerrot sopiiko hänen uusi kampauksensa hänelle ja istuuko vaatteet hyvin vai huonosti.

...nolostut tavattomasti, kun joku niistää äänekkäästi seurassasi. Äänekäs niistäminen on yhtä kuin äänekäs pieru!


...sanavarastostasi poistuu sana ei ja korvaat sen naksahtavalla äänteellä ja pään nakkaamisella taaksepäin.

....sinusta on luontevaa kulkea käsikynkkää samaa sukupuolta olevan ystäväsi kanssa, mutta et todellakaan koske omaan puolisoosi ainakaan niillä julkisilla paikoilla, joissa asuu uskonnollisia ihmisiä

...sinulle tulee pakottava tarve päästä nipistelemään toisten ihmisten vauvojen poskia.


....ripustat sinisiä silmiä omaisuutesi ja lastesi suojaksi, että paha silmä ei sattuisi kohdalle. Ja löydät itsesi selittämästä taikauskoasi ulkomaalaiselle naapurillesi tieteellisesti todistellen.

...sinun on pakko vetää tupakkaa joka välissä. Etkä välitä siitä, että sauhuttelet jopa yli puolet käteisvaroistasi taivaan tuuliin. Ymmärrät hyvin mistä sanonta "polttaa kuin turkkilainen" juontaa juurensa.


...alat uskoa kaikkiin ympärilläsi kulkeviin salaliittoteorioihin ja huomaat keksiväsi itse niitä lisää. "Itse asiassa amerikkalaiset itse räjäyttivät World Trade Centerin, saadakseen muslimit näyttämään terroristeilta. Tai sitten sillä oli  ehkä jotakin tekemistä juutalaisten ja paavin kanssa."


..."Bir şey olamaz" lauseesta tulee mantrasi, joka muuttaa sinut kohtalonuskoiseksi uhkarohkeaksi eläjäksi. "Ei tässä mitään tapahdu."

...jonkun asian mennessä pieleen, syy löytyy aina jostakin muualta kuin oman puseron alta. Oikeassa on se joka koviten huutaa.

...liikenneruhkat ovat syy mihin tahansa myöhästymiseen.


...teet suuria päätöksiä spontaanisti lonkalta ja uskot varmasti tällä kertaa onnistuvasi. Onhan isäsi serkkukin onnistunut ja rikastunut ihan helposti. Syy ja seuraussuhteet ovat muutenkin ihan eurooppalaista hölynpölyä.

...löydät itsesi maksamasta 5€:n arvoista lelua osamaksulla. Sinulla on myös kasapäin luottokortteja joilla kikkailla, kun olet ihan suossa kaiken sen osamaksulla ostamasi kanssa.


...parkkeeraat auton väärinpäin väärälle puolelle katua, katukivetykselle tai suojatien päälle. Etkä vaihda tyyliäsi myöskään muissa maissa matkustellessasi.

...luulet, että hätävilkut oikeuttavat parkkeeraamiseen ajokaistalla kipaisessasi hakemaan kaupasta jotakin tai ajaessasi väärään suuntaan yksisuuntaisella.

...löydät itsesi kesähelteellä lämmittämästä lapsesi jäätelöä mikrossa, että hän ei vain vilustuisi. Et myöskään juo kylmää, vaan huoneenlämpöistä ja haaleaa samasta syystä.


...puet lapsellesi  talvella monta paitaa, paksun takin, hatun ja vuoraat hänen kasvonsa kaulaliinalla, mutta alaosaan sinusta riittää pelkät ohuet housut, sukat ja mitkä tahansa kengät. Vatsan kylmettyminen kun on kaiken pahan alku ja juuri.

...puet myös itsesi samaan tyyliin ja hikoilet ruuhkabusseissa, sillä lämmityksen bussin sisällä täytyy olla täysillä eikä ikkunoita voi missään tapauksessa avata. Vetoon kun voi vaikka kuolla.

...et muista mitä on itseironia. Muita sopii nolata ja nauraa heidän hölmöilyilleen, mutta ei missään nimessä itselleen.


...uskot vakavissasi, että eläimen on hyvä ja tuskaton kuolla kurkku auki leikkaamalla.

...löydät itsesi viettämästä juhlapäiviä kauppakeskuksessa tuhansien muiden kanssa.


...sinusta on rentouttavaa raskaan työviikon jälkeen olla koko päivä sukupiknikillä. Kuka sitä muka kaipaisi jotakin omaa aikaa?

...sinusta on luontevaa, että joudut neuvomaan taksikuskin haluamaasi osoitteeseen ja jäädä jälkikäteen miettimään, että miten hän osaa nyt tiensä takaisin kotiin?


Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä. Sinun on aika muuttaa pois Istanbulista, kun...

... jalkapallosta tulee kaikkesi.

Sain myös Hipulta ja Riinalta seuraavan tunnustuksen, kiitos teille molemmille!


Tunnustukseen kuuluu seuraavat ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksestasi.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Jätän tällä kertaa tunnutuksen eteenpäin antamisen väliin. Tarttukoon haasteeseen se joka haluaa ja joka ei sitä ole vielä tehnyt. 

Ja nyt ne kahdeksan satunnaista asiaa minusta:

1. Minulla on monia mielipiteitä, enkä pelkää sanoa niitä ääneen. Sen verran on elämä opettanut, että osaan jo miettiä, että mitkä ovat minun taisteluni. Jos näen jo etukäteen, että sanomisistani ei ole mitään hyötyä, osaan jo joskus pysyä hiljaakin. (Mieheni tosin saattaa olla asiasta eri mieltä:).

2. En etsi ympärilleni vain samaa mieltä olevia ihmisiä. Minusta erilaisuus on rikkautta ja on ihmisen huonoa itsetuntoa, jos ei kestä eri tavalla ja ajattelevia ja tekeviä ihmisiä.

3. En ajattele kuitenkaan niin, että jokaisen mielipide on oikea tai yhtä arvokas kun kaikkien muiden. Näin ollen haen vastauksia kysymyksiini niiltä, joiden oikeasti luulen tietävän siitä asiasta jotakin.

4. Minua ärsyttää suunnattomasti suomalainen "suvaitsevaisuus", joka tarkoittaa käytännössä "sinun täytyy ajatella niin kuin enemmistö sanoo". Luulen, että tämä "yksimielisyys" tulee olemaan asia, josta tulen eniten kärsimään Suomessa. Ja johon en tule alistumaan.

5. En ole nykyajan feministi. Uskon kyllä siihen, että sukupuolten tulee olla poliittisesti, ekonomisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoisia, mutta en hyväksy nykypäivän feministien hyökkäävää ja miestä tossun alle painavaa asennetta ja uhoa.  Minusta on mukavaa olla nainen, enkä kaipaa mieheksi miehen paikalle. Minusta on mukavaa olla naimissa miehen eikä tossun kanssa.

6. En kestä epäoikeudenmukaisuutta enkä valehtelemista. Kaksinaamaisuus ottaa myös päähän. 

7.Perusvireeltäni olen positiivinen tyyppi. Minusta elämä on mukavaa. Mieheltäni olen oppinut asenteen: "Asioilla on taipumus järjestyä." Koitamme elää tässä hetkessä, murehtimatta liikaa tulevia.

8. Kodista olen saanut ohjeet: "Älä osta osamaksulla, äläkä takaa kenenkään lainoja." Niillä olen elänyt tähän asti. Nyt olisi Kotkassa myynnissä yksi talo, jonka mielelläni ostaisin omakseni. Se ei taida onnistua ilman osamaksua...

maanantai 26. marraskuuta 2012

349. tarina (Istanbul - Frida ja suuret venäläiset)

Frida ja Diego saapuivat Istanbulin talveen. Se olikin sopiva aika väri-iloittelulle. Minusta ei tullut sen käynnin perusteella Fridan fania, mutta kaiken sen harmauden keskellä, jota Istanbulin talvi pitää sisällään, nautiskelin siitä värikkäästä esillepanosta itse tauluja enemmän.







Frida Kahlo (1907-1954) oli meksikolainen taidemaalari, joka kuvasi töissään pääosin kuolemaa tai itseään. Fridan töille on ominaista voimakkaat värit, joihin hän lienee sai vaikutteita Meksikon alkuperäiskansoilta. Istanbulin näyttelystä kuolema oli jätetty pois ja työt olivat pääosin Fridan omakuvia ja sekalaisia kuvia taiteilijan uran varrelta. Kaktukset ja melonit eivät uineet sydämeeni, mitä lie se kertookaan minusta?

Fridan kanssa samaan aikaan Pera-museoon oli tuotu myös suuret venäläiset taiteilijat. Viihdyin siellä kerroksessa vielä paremmin. Jotenkin se venäläinen värimaailma ja tapa kuvata asioita tuntuu omemmalle, kun tuo meksikolainen. Ja olihan se nyt hienoa nähdä ainakin nuo Iljan Volgan lautturit, joka oli todella SUURI teos, vaikka sitä ei tuosta kuvasta näekään. 






Vielä olisi ollut ainakin yksi Picasso, mutta jätän sen toiseen kertaan. Ensi kerralla kerron sen sijaan siitä, että mistä tietää asuneensa liian kauan Istanbulissa. Sekä tartun lopultakin Riinan haasteeseen.