"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

452. tarina (Machot ja heidän alistetut naisensa)

Kaikkihan me ainakin jossakin välissä siihen syyllistymme? Se näyttää olevan erityisen helppoa tiettyjen kansanryhmien kohdalla? Usein se on ennemmin negatiivista kuin positiivista? Kun jäämme siitä kiinni, me pahoitamme mielemme tai vaikenemme? Meissä nousee ehkä häpeä tai uhma; miksen minäkin, kun muutkin? On minullakin oikeus mielipiteeseeni, sen julkiseen esittämiseen ja eteenpäin viemiseen? Suomihan on vapaa maa!

Puhun nyt yleistämisestä ja jopa rasistisia piirteitä saavasta kommentoinnista jotakin kansaa tai ihmisryhmää kohtaan. Kuka tunnustaa harrastavansa sitä? Entä kuka tunnustaa, että ei oikeastaan edes haluaisi oikaista käsityksiään, vaan ennemminkin vaalii niitä? Oletteko ajatelleet, että mielikuviamme saatetaan jopa ohjailla median keinoin ja se sopii meille paremmin kuin hyvin? Monet ennakkoluulomme saamme perheemme perintönä ja jaamme ne taas lapsillemme kasvatuksen sivutuotteena niitä itsekään kyseenalaistamatta.

Mustalaiset varastaa? Arabit ovat likaisia? Suomalaiset ovat juoppoja tuppisuita? Venäläiset naiset...? Entäs sitten turkkilaiset? Miehet ovat naista alistavia machoja, naistennaurattajia ja agressiivia kähmijöitä? Turkittaret ovat aivottomia keittiössä häärääjiä, joilta on viety oma tahto ja kiedottu koko paketti vastentahtoisesti mustaan kaapuun? 

Minä tunnustan! Teen liian hätäisiä johtopäätöksiä ja yleistyksiä. Sorrun niputtamaan liian kevein argumentein. Mutta kun tulen itse yleistetyksi tai kun yleistäminen sattuukin omiin ystäviini, tulee siitä paha mieli ja puolustamisen tarve: "Eihän se nyt noin ole. En minä ole tuppisuu juoppo. Meitä suomalaisia on moneksi.  Eikä minun ystäväni varasta. Romanikansa on laajalle levinnyt ja sen kulttuurin sisään ei ole kirjoitettu lupaa varastaa. Ei jokainen venäläinen nainen myy itseään. Enkä tunne yhtään pakolla hunnutettua turkkilaista tai täkäläistä öykkäröivää machomiestä. Tämä on hyvänen aika sentään 70 miljoonainen kansa, joten sen sisään uppoaa aikamoinen määrä tarinoita ja luonteenpiirteitä, ajatusmalleja, uskontoja ja poliittisia pyrkimyksiä. Monenlaisia perhemalleja, erilaisia miehiä ja naisia."

Kun etsii, löytää varmasti haluamansa todisteet oman ennakkoluulonsa tueksi. Tai voi löytää uusia aluevaltauksia uusien ennakkoluulojen synnyttämiseen: Suomesta löytyy varastavia suomalaisia. Venäjältä likaisia venäläisiä. Romanikulttuurista juopottelevia tuppisuisia romaneja. Turkista itseään myyviä naisia ja alistettuja miehiä. Miten olisi totuus, asioista selvän ottaminen ja tietoisuus siitä, että tässä maailmassa on monia todellisuuksia? Ei pienen ryhmän, eikä isommankaan ryhmän perusteella voi leimata koko kansaa tai saati sitten maata, jossa asuu monta kansaa? Emmehän halua sitä omalle kohdalle, miksi sitten teemme sitä muille?

Olen viettänyt juuri viikonlopun näiden hurjien turkkilaisteni ympäröimänä maaseudun rauhassa. Siihen kuului yhteisiä kävelyretkiä, kokoontumista pöydän ääreen, naurua, kiivaita keskusteluja ja vähäunisia öitä. Tätäkin aihetta sivuttiin ja silloin minä sanoin, että haluaisin oikeastaan kertoa heistä teille. Ei niin, että pitäisin tämän blogin lukijoita yleistävinä turkkilaisten vihaajina, ei suinkaan. Ei niin, että kokisin tarvetta kaunistella tai esittää siloiteltua kuvaa Turkista tai turkkilaisista, päinvastoin. Haluan kertoa heistä teille, jotta tietäisitte, että tällaisia hienoja persoonia ovat nämä elämäni turkkilaiset. Että saisitte hetken iloita heidän seurastaan ja ehkä oppia jotakin siitä mitä minä saan heistä oppia tuon tuosta.


Kaksi naista, kaksi miestä ja yksi rakas pariskunta. Tervetuloa tutustumaan turkkilaisiin!

12 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Ei todellakaan pidä yleistää sillä jokaisessa väestöryhmässä on sitä ja tätä.

Anonyymi kirjoitti...

Jaahas ! Täällä kyllä nyt pisti piikki (pulleaan) lihaani... Minä tuunustan olevani säälittävän enakkoluuloinen ja asenteellinen ! Miten helppoa siihen ansaan on ollutkin langeta ! Käsityksiäni ja ajatuksiani on elämä ravistellut pitkin matkaani; kaikesta en ole osannut ottaa oppia. Tuskin tällä saralla kukaan meistä "ihan puhdas pulmunen on" ? Väittäisin, että se joka niin väittää tai esittää on vähintääkin tekopyhä...

Olisipas mielenkiintoista hämmentää vielä tätä keskustelua ja lisätä listaasi seksuaaliset vähemmistöt ! Mutta en nyt sitä tee, vaan matkaan kanssasi tutustumaan turkkilaisiin. t: Tiina

Lyhyitä ? Lipeviä ? Kauniita ? Komeita ? Tummia ? Tulisia ? Rehellisiä ? Röyhkeitä ? Ankaria ? Anteliaita ? Lista on loputon...

Anonyymi kirjoitti...

Kauheaa, mikä määrä kirjoitusvirheitä ! Idiootti ? Tyhmä ? Lukihäiriö ? EI mitään niistä, vaan tänään 9 tuntia kirjoittaen "opparin" suunnitelmaa... t: Tiina

mimon mami kirjoitti...

Ystävättäreni kanssa puhuimme samasta asiasta, ennakkoluuloista. Meihin, pohjosessa kasvaneihin, se on tullut "äidinmaidossa" eräitä kansoja kohtaan. Aktiivisesti yritän sitä kitkeä itsestäni. On ollut työkavereina eri kansallisuuksista. Olen kiinnostunut eri kulttuureista...jne. Mutta aina huomaan sen nostavan päätään. Ehkä olen kovapäinen ja tämä vaatii elämänmittaista kasvamista! Onhan rikkaus tuntea eri tavalla eläviä ihmisiä.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Hieno postaus. Ja ihana ystävyyskuva!

Kirjailijatar kirjoitti...

Viisaita sanoja - taas kerran. Sinulta en muuta odotakaan. Ja ihan varmasti syyllistyn ennakkoluuloihin, vaikka pidänkin itseäni kovin suvaitsevaisena ja ennakkoluulottomana.

Tosiaan, ihana kuva, täynnä riemua.

Pepi kirjoitti...

Taitaapa jokainen joskus syyllistyä moiseen lokeroimiseen, minä ainakin lipsauttelen vaikka minkä värisiä sammakoita - ja sitten elämä taas opettaa. Toivottavasti!

Ps. Tiina, kun ensimmäinen ja viimeinen kirjain sanassa on oikein ihminen yleensä lukee koko sanan oikein - minä en huomannut kommentissa yhtään virhettä ennenkuin mainitsit :)

Mine kirjoitti...

Jael: Niin on. Ihan jokaisessa. Sen takia jokaista kansaa voisi sanoa laiskaksi, likaiseksi, juopottelevaksi tuppisuuksi jne. Tai sitten voisi etsiä ne jokaisen kansan hyvät puolet ja kertoa niistä?

Tiina: Se piikittelee myös minun turvonnutta lihaani. Minulla vielä on niin nopea kieli, että heitän helposti jotakin tyhmää, joka jälkeenpäin kaduttaa. Ja kyllä, yleistämisen voi myös liittää tiettyyn ryhmään, kuten seksuaalivähemmistöihin, naisiin, miehiin, opettajiin, siivoajiin jne. Se on ihan samaa, kun tässä kansoihin liittyvässä yleistämisessä.

Ja minäkään en Pepin tavoin huomannut yhtään kirjoitusvirhettä, ennenkuin itse sanoit:).

Mimon mami: Kyllä vain, kotoa on imetty "ryssävihat", jotka vieläkin vaikuttaa vaikka ei tahdo. Silloin täytyy asia tiedostaa ja työstää ja toivoa, että minuun katkeaa tämä asennevamma enkä jaa sitä eteenpäin omille lapsille.

Helmi-Maaria: Kiitos.

Kirjailijatar: Minusta näyttää siltä, että Suomessa on ryhmiä, jotka ovat omasta mielestään ennakkoluulottomia ja suvaitsevaisia, eikä huomaa, että se tarkoittaa vain ennakkoluulottomuutta ja suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, jotka ajattelee asioista samalla tavalla kun he itse. Heidän suvaitsevaisuutensa ja ennakkoluulottomuutensa ei yllä niihin, jotka ajattelevat asioista toisin kuin he itse. Näitä toisinajattelevia vastaan sitten tehdään hurjia yleistyksiä ja ollaan heitä kohtaan, yllätys yllätys, todella ennakkoluuloisia ja suvaitsemattomia. Minusta se on samaan aikaan todella surullista ja todella huvittavaa.

Ja ei, ystäväiseni, minä en pidä sinua sellaisena ihmisenä. Tämä sanapari suvaitsevainen ja ennakkoluuloton vain saa minussa aina tämän reaktion aikaan. Ja tämäntyylinen suvaitsevaisuus minua ahdistaa eniten Suomessa ja suomalaisuudessa. Mutta nyt ei siis yleistetä, postauksen hengen mukaan, vaan todetaan, että se ei tee kaikista suomalaisista suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia suvaitsijoita ja ennakkoluulottomia:D. Pysyitteköhän nyt yhtään perässä?

Minäkin pidän itseäni, jos en nyt hurjan suvaitsevaisena niin ainakin melko ennakkoluulottomana persoonana. Paitsi syömisen suhteen. Siihen loppuu molemmat, sillä rajansa nyt sillä mitä suuhunsa pistää. Ja oikeastaan....

Pepi: Niin minäkin lipsauttelen, tai ainakin ajattelen, jos ei muuta. Mutta onnellinen se, joka voi tunnustaa puhuneensa nyt suulla suuremmalla ja myöntää, että puhui asiasta, josta ei oikeastaan tietänyt mitään. Ja kaikkein parasta, jos on sellainen asenne, että haluaa oikaista käsityksiään eikä vaalia niitä omia vääriä ajatusmallejaan.

Aili-mummo kirjoitti...

Ennakkoluuloja on tietääkseni lähes kaikilla, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Yleistyksiä on syytä välttää, minkään kansan kohdalla ne eivät poidä paikkaansa. Mutta jotakin perää niissä yleistyksissä saattaa olla...

Kiitos hienosta postauksesta, Mine, ja oikein ihanaa viikon alkua sinulle.<33333

Mine kirjoitti...

Aili: Niin on. Toiset eivät ehkä niin ennakkoluulojansa tiedosta, toiset tiedostaa. Ja joitakin häiritsee oma yleistämisensä, toisille se näyttää olevan oma totuus, jota saa jakaa muillekin.

Allu kirjoitti...

Tosi kiva tämä "sarja" turkkilaisista, luin ne postaukset vasta nyt, kun oltiin viikko Euroopan toiseksi suurimmassa turkkilaiskaupungissa Berliinissä.

Mine kirjoitti...

Allu: Pitääkin tulla katsomaan, että joko olet aloittanut Berliini-tarinat:).