"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

571. tarina (Turkin Top 10 - nähtävyydet)

Meille matkailussa tärkeintä on uudet maisemat, hyvä ruoka ja yleinen tunnelma. Emme siis lähde yleensä varta vasten katsomaan pelkästään nähtävyyksiä tai kiertämään museoita. Reittisuunnitelmaa tehdessäni tutkin kuitenkin tarkasti mitä kussakin kaupungissa tai reitin varrella on tarjolla. Niistä napsitaan mielenkiintoisimmat nähtävyydet, jotka ripotellaan sopivissa suhteissa matkaohjelmaan. Lapset kyllä kestävät kirkot ja luostarit, kunhan ohjelmassan on myös vapaata oleilua hotellilla tai rannalla. Onneksi Turkissa riittää myös paljon sellaista nähtävää, joka kiinnostaa niin lapsia kuin vanhempiakin.

Tässä listani mielestäni Turkin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä. Jätin Istanbulin listan ulkopuolelle helpottaakseni tämän listan muodostamista.

1. Nemrut Dağı. Vuonna 1881 saksalainen insinööri Karl Sester oli tekemässä ottomaaneille huoltotöitä 2000 metriä korkealla Nemrut-vuorella Adıyamanin maakunnassa Kaakkois-Turkissa. Teiden sivujuonteena hän löysi vuoren huipulta patsaita. Myöhempi selvitys kertoi, että patsaat pystytti vuonna 62 eKr Komagenen valtakunnan hallitsija Antiokos Theos. Antiokosen aikana vuori toimi uskonnollisena keskuksena, joka yhdisti kreikkalaista ja persialaista mytologiaa. Mitä tapahtui vuorelle Antiokosen jälkeen, sitä tarina ei kerro. Patsaat saivat jatkaa hiljaiseloaan vuorella Karlinkin jälkeen, aina vuoteen 1953 asti. Sen jälkeen alkoivat arkeologiset kaivaukset ja Nemrutista tuli yksi turkkilaisen turismin tähdistä.

Tähtää vuorelle auringonlaskun ja/tai -nousun aikaan. Varaudu lämpimin vaattein ja hiljenny ihmettelemään. Ymmärrät kyllä miksi Antiokos halusi rakentaa jumalansa tänne. Vuori on matkan, nousun ja vaatimattoman hotellinsa arvoinen.




Nemrutista olen kirjoittanut alkaen tästä.

2. Akdamar. Tulivuoren purkauksesta alkunsa saaneella Van-järvellä on huomattava merkitys armenialaiselle kulttuurille. Järvellä sijaitsevalla Akdamar-saarella seisoo vuosina 915-921 rakennettu Pyhän ristin armenialainen kirkko, joka restauroitiin tämän vuosituhannen alussa ja otettiin jälleen käyttöön vuonna 2007. Saari itsessään on jotenkin liikuttavan suomalainen. Kitukasvuiset havupuut ja kalliorannat. Saaren keskellä nousevaa kirkkoa koristaa kaiverrukset jotka kertovat Raamatun tarinoita. 




 Akdamarista olen tarinoinut täällä.

3. Morgabrielin luostari. 18 kilometrin päässä Midyatista seisoo Samuel ja Simeon-pyhimysten rakennuttama Morgabrielin luostari. Vuodesta 397 asti luostari on palvellut alueen syyrialaiskristittyjä. Luostarissa pääsee opastetulle kierrokselle ja jotkut onnekkaat saattavat vaikka sattua luostarille kastejuhlan aikaan ja pääsevät siitä osalliseksi. Myös Mardinin lähellä oleva Deyrul Zafaranin luostari on visiitin arvoinen. 




Pikku Gabrielin tarina on luettavissa täältä.

4. Ani. Aikoinaan kaupunki kilpaili loistossaan Konstantinopolin kanssa. Sen muurien suojassa asui yli 100 000 asukasta. Ani oli ollut uratialaisten pääkaupunki, sitten armenialaisten piispankaupunki. Sitten tuli Mongolit, maanjäristykset ja kaiken runteleva aika. Ani raunioituu Armenian rajajoen ääressä pikkuruisen kyläpahasen takana. Ruuhkaa ei tarvitse pelätä. Olimme täällä pitkään ihan itseksemme. Tuulen pieksemä maa, josta nousee kirkkojen rauniot. Ympärillä syvä hiljaisuus.




Anista olen kertonut täällä.

5. Sümelan luostari. Noin 50 kilometrin päässä Trabzonista sijaitseva luostari on rakennettu korkealle vuoren seinämään. Se palveli asukkaitaan bysantin ajoilta aina vuoteen 1923 asti. Sen jälkeen alkoivat luostarin rappion vuodet. Tulipaloja, ryöstöretkiä ja silkkaa välipitämättömyyttä. Freskoja tuhottiin ja seiniin leikeltiin reikiä. Noin 20- vuotta sitten luostari onneksi otettiin suojelukseen ja on tänä päivänä avoinna turistien tulla. Mikäli mahdollista, yövy luostarin alapuolella olevissa mökeissä ja haistele tunnelmaa yön yli.




Luostarista voi lukea alkaen tästä.

6. Kayaköy. Fethiyen lähettyviltä löytyy noin 2000 hylättyä taloa ja autiota pihaa. Vuonna 1923 tehtiin Kreikan ja Turkin välillä sopimus väestön pakkosiirroista. 1,5 miljoonaa kreikkalaista joutui jättämään kotinsa ja muuttamaan Turkista Kreikkaan. Vastaavasti 500 000 turkkilaista joutui jättämään kotinsa ja muuttamaan Kreikasta Turkkiin. Kayaköyhin ei riittänyt tulijoita ja nyt se kertoo omasta hiljaista tarinaansa jokaiselle, joka haluaa kuulla. Puhutteli minua enemmän kun moni historiallinen kivikasa.




Kylästä voit  lukea tästä.

7. Kekovan uponnut kaupunki. Kaşin läheltä löytyy tämä pian 2000 vuotta sitten maanjäristyksessä uponnut kaupunki. Kannattaa ottaa snorkkelit mukaan ja hypätä veteen. Siellä voi kävellä uponneiden talojen katolla, kurkistaa hautapaaseihin ja nauttia lämpimän kirkkaasta vedestä. Sukeltajalle löytyy ilmeisesti paljon ihmeellistä katsottavaa talojen mosaiikkiseinineen. Meille riitti vähempikin. Ihana paikka!




Uponneesta kaupungista voi lukea täältä.

8. Pamukkale. Tämä Lounais-Turkissa sijaitseva kohde muodostuu valkoisista kalkkikivikerroksista, joita pitkin lämmin kalkkipitoinen vesi virtaa alaspäin. 100 metriä korkeaan seinämään on aikojen saatossa muodostunut valkeita tasanteita, tippukiviä ja vesialtaita. Altaiden vieressä sijaitsee antiikin Hierapolis, joten altaissa kellumisen lisäksi voi kierrellä raunioissa. Täällä ei taida turisteja päästä karkuun, joten varaudu muihin ihmisiin. Alla oleva kylä on ilmeisesti ystävyyssuhteissa Korean kanssa, sillä ravintoloiden listalta löytyy kimbabbia yms. Jopa hotellin aamupalapöydässä tarjottiin riisiä:). Terveisiä Terhille!




Pamukkalesta voit lukea täältä.

9. Seitsemän seurakuntaa. Olemme kiertäneet ne kaikki. Osassa ei ole juuri mitään katsottavaa, osa on ihan mielenkiintoisia ja sitten on ne oikeat helmet eli Sardes, Efesos ja Pergamon. Sardesissa kävimme turistiajan ulkopuolella ja saimme siksi nautiskella alueesta aikalailla itseksemme. Efesos on varsinainen turistihelvetti, mutta onhan se ihan mahdottoman hieno. Pergamo on näistä vaikuttavin korkean sijaintinsa vuoksi. Kaikki kolme sijaitsevat kolmiossa Izmirin ympärillä Turkin Länsirannikon tuntumassa.

Efesosta voit lukea tästä.




Pergamosta voit lukea mm. tästä ja tästä.




Sardes löytyy alkaen täältä




10. Hasankeyf. Tämän suloisen  pikkukylän Tigrisjoen varrella olisi voinut laittaa myös paikkoihin. Mielestäni se on silti enemmän nähtävyys. Koko kylä on kuin ulkoilmamuseo. Hasankeyf on vielä olemassa, mutta suurin osa siitä on jo sulettu. Turkin patoprojektin myötä tämä kaunokainen tullaan upottamaan vesien alle. Käykää siis katsomassa vielä kun voitte!





Hasankeyfistä voit lukea täältätäältä ja täältä.

Tässä siis Minen lempparit. Pääsiköhän omat suosikkisi listalle tai unohdinko mielestäsi jotakin oleellista? Ensi kerralla aloitellaan sitten Istanbulin listoja.

13 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Mielenkiintoista nähtävää! Turkilla on kyllä paljon nähtävää....

anumorchy kirjoitti...

Nemrut on nahty.
Sanoin Van ja ymparisto. Akdamanin saarella emme kayneet.
Sümela on hienolla paikalla. Pamukkale oli taposen taynna venalaisia turisteja. Efesos oli upea, turisteja hirveasti. (Didymakin nahtiin). Hasankeyf jai mieleen, toivottavasti jaa olemaankin!
Ihan mahdoton noita on jarjestykseen laittaa. Tai uusia lisata, tulisi hirvean pitka lista. Urfa - se kylla paikkoihin eika nahtavyyksiin. Aspendos? Dim tippukiviluolat?

Amalia kirjoitti...

Kyllä Turkissa olis ihan läkähdyttävän paljon pakkonähdäpaikkoja. Olis vaan mahdollisuus (uskallusta kielitaidottomana) lähteä noille matkoille.

mimon mami kirjoitti...

Efesokseen tutustuin elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkalla(kauan sitten!)...ja oli kuuma!
Mielenkiintoisia paikkoja kaikki.

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos nähtävyyksistä, Mine:)
Pamukkalessa kävin ehkä 1989.♥

Hyvää viikkoa sinulle!:))

Pepi kirjoitti...

Nuo Nemrutin patsaathan on kuin Memnonin kolossit Luxorissa!
Täytyy sanoa, että olette te upeita paikkoja päässet kiertämään ! Ja taas kerran olla kiitollinen siitä, että sinä fiksu ihminen olet tämän blogin perustanut ja jakanut kaikki nämä ihanuudet meidän muiden kanssa!
Vaikka kuinka halua riittäisi, niin eipä noita ikinä tulisi omin silmin nähtyä. Hyvä, että näin :)

Mine kirjoitti...

Jael: Paljonpa hyvinkin. Ja silti turistit viihtyy pääosin mieluummin rannalla tai hotellin uima-altaalla. Ja se heille suotakoon, ei siinä mitään.

Anu: Keväällä taidan vielä piipahtaa Sanliurfassa ja kuvata sen. Edellisellä kerralla iski täydellinen väsymys ja jäi lähes koko kaupunki näkemättä.

Amalia: Kyllähän se vaatisi hieman etukäteisjärjestelyjä. Matkatkin on pitkät. Mutta turkkilaiset kyllä avuliaita apulaisia kielimuuristakin huolimatta.

Mimon mami: Minullekin tulee Efesosta mieleen läkähdyttävä kuumuus.

Aili: Niistä ajoista on paikka saattanut kovastikin muuttua?

Pepi: Egyptihän on minulta näkemättä, ihan kokonaan. Ainakin vielä….

Madame Kissankulma kirjoitti...

Voi mitä huikeita paikkoja, Turkki jaksaa kyllä ihmetyttää, miten yhteen maahan mahtuukin niin paljon! Minun suosikit Pergamon ja Kekova pääsivät mukaan, tosin turistihelvetti Pamukkalekin on kaikesta huolimatta huikea ympäristöineen. Kiitos hienosta postauksesta!

Kuukki kirjoitti...

Kaikki nuo on näkemättä, nyyh! Onneksi sinä kerrot niistä ja näytät ne meille! Istanbulin listaa odottelen :-)

Satu kirjoitti...

Minä olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä sinun täytyy vielä jonkinlainen Turkki-opas kirjoittaa. :-)

2000 hylättyä taloa kuulostaa ihan uskomattoman mielenkiintoiselta! Sinne kun pääsis.

Eeviregina kirjoitti...

Kiitos kierroksesta! Ihan uskomattomia kuvia.
Muakin häkellyttää nuo autiot talot. Sisiliassa satuimme erääseen vuoristokylään, jossa iso osa vanhankaupungin taloista oli autiona 60-luvun lopun maanjäristyksen jäljiltä. Sekin oli outoa, kapeilla kujilla kerrostalo toisensa jälkeen autiona. Mutta ei vedä vertoja kokonaiselle kylälle!

Terhi kirjoitti...

Vai että Pamukkale... kiitos vaan terveisistä :) Nopeasti Wikipediasta selattuna luin, että Pamukkalella on ystävyys-/sisarkaupunkeina Unkarilainen Eger sekä USA:n Las Vegas. Ei mitään korealaista... mutta tunnetusti Turkki on korealaisten unelmalomakohde numero uno, joten ehkäpä suuresta korealaisturistien määrästä johtuen bibimbap on pitänyt laittaa listalle? Sehän on selvä, että korealainen ei lähde matkaan ilman laukussa haisevaa kimchipussia, mutta matkantekoa ilmeisesti helpottaa huomattavasti, jos kimchiä onkin tarjolla ihan paikan päällä!

Itseäni kiinnostaisi kuitenkin vielä Pamukkaleakin enemmän tuo snorklailu Kekovassa. Wau!

Mine kirjoitti...

Madame Kissankulma: Kaikista paikoista saisi varmaan vielä enemmän irti, kun ne pääsisi kokemaan eri vuodenaikoina. Mutta kellä siihen nyt on mahdollisuus?

Kuukki: Kaikkea ei voi nähdä. Meidän osaksi sattui nyt tämä Turkki. Istanbulin lista onkin toooosi kinkkinen.

Satu: Se olikin mielenkiintoinen hylätty kylä. Ja eksyttiin sinne juuri sopivaan aikaan, hieman ennen kylän kiinnimenoa. Oli rauhallista kiertää. Autiokylä tungoksessa kun ei oikein kuulosta oikealle.

Eeviregina: Kuulostaapa mielenkiintoiselle tuo Sisilian vuoristokylä.

Terhi: Korea mainittiin niin joka puolella, että siellä täytyy olla joku kytkös. En ole muualla Turkissa moiseen törmännyt. Kekova olikin wau.