"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 22. syyskuuta 2012

310. tarina (Arkeni- vuokrataan Istanbulista koti)

Viime postaukseni kommenttilaatikossa sain pyynnön vilauttaa Istanbulilaista arkeani. Arkeahan se tietenkin meidänkin elämä on, suurimman osan vuodesta. Matkabloggaajakin keittää ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, täyttää jääkaappia ja vahtii lasten läksyjä ja nukkumaan menoa. Eikä arki uskoakseni kovinkaan paljoa eroa suomalaisten kanssasisarien arjesta. Puitteet vain ovat toisenlaiset.

Jotta arkea pääsee viettämään, täytyy tietenkin olla koti, jossa arkea voi pyörittää. Aloitetaan siis arkeni esittely vuokraamalla istanbulilainen asunto. Ensin täytyy tietenkin miettiä, että missä päin Istanbulia tahtoo asua? Kuinka paljon on mahdollista maksaa vuokraa? Mitä kodilta ja sen ympäristöltä odotetaan? Äläkä unohda, että liikkuminen tässä suurkaupungissa voi olla viheliäistä hommaa. Tarkista siis julkiset ja liikennereitit, että et huomaa istuvasi kahta tuntia ruuhkassa työmatkalla aamuisin ja iltaisin.

Ensimmäinen kotimme määräytyi mieheni työpaikan perusteella. Kriteereinä oli mahdollisuus kulkea työmatka pyörällä tai kävellen. Läheltä piti löytyä puisto, jonne lastenhoitaja ja me pääsimme kulkemaan rattaiden kanssa. Pihalla ei ollut niin väliä, sillä lapset olivat niin pieniä, että eivät kuitenkaan voineet mennä sinne ilman aikuista. Kotoa piti löytyä riittävästi tilaa meille aikuisille, kahdelle lapselle ja lastenhoitajalle, joka asui luonamme vuoden verran. Hinnat olivat Istanbulissa tässä vaiheessa naurettavan halvat, joten sitä ei tarvinnut liikoja murehtia. 

Toinen kotimme puolestaan määräytyi yhden lisääntyneen lapsen, alkavan koulun ja pihan perusteella. Esikoinen lähti koulutielle, emmekä halunneet hänen joutuvan viettämään koulubussissa puolta tuntia pidempää aikaa. Tahdoimme, että hieman kasvaneilla lapsillamme olisi mahdollisuus mennä itsekseen pihalle. Tarvitsimme yhden makuuhuoneen lisää kasvaneelle perheellemme. Plussaa olisi sijainti hieman rauhallisemmalla alueella, jossa ei tarvitsisi joka kerta johonkin lähtiessä juuttua ruuhkaan. Hinta määräsi jo isosti valintaa. Vuokrien hinnat olivat nousseet, mutta olimme onneksi muuttamassa halvemmalle alueelle. Näin saimme samalla hinnalla enemmän neliöitä.

Asunnon etsiminen on istanbulissa melkoista hommaa. Täkäläinen asunnonvälittäjä saattaa olla kuuro toiveillesi ja näyttää itsepäisesti asuntoja, jotka eivät täytä kriteereitäsi. Näin ollen sinua viedään asuntoihin, jotka ovat liian pieniä, ilman pihaa ja kamalassa kunnossa, vaikka kuinka olisit painottanut huoneiden lukumäärää sekä kokoa, pihaa ja asunnon hyvää kuntoa. Varaudu siis siihen, että ennen kuin sopiva koti löytyy voit kulkea kymmenissä kamalissa murjuissa ja menettää täysin toivosi.

Meillä oli asuntoa vaihtaessa paineita, sillä olimme irtisanonneet entisen vuokrasopimuksen ja vanhaan kotiimme oli jo seuraavat asukkaat tulossa. Etsimme, etsimme, emmekä meinanneet millään löytää tarpeeksi isoa asuntoa joka olisi vartioidussa taloyhtiössä ja sopivan matkan päässä koulusta, emmekä ainakaan asuntoa, joka olisi siisti ja vähällä remontilla muuttokunnossa. 

Kaksi viikkoa ennen muuttopäivää astuimme sitten kotiimme ja siellä näytti tältä:







Taloyhtiö ei ollut uusi, vaan jo useamman vuoden käytössä ollut. Se oli vartioitu, siellä oli hyvät pihat lapsia varten. Se sijaitsi sopivalla matkalla koulusta. Asunto oli tilava, valoisa ja siitä tulisi oikein hyvä, mutta se oli ihan kamalassa kunnossa. Parvekkeen lattiat laatoittamatta, asunnon parketit hiomatta, seinät ja katot maalaamatta, kaiteet puuttuivat portaikoista, ovet seisoivat seinien vieressä. Ei ollut keittiötä. Joka paikassa oli roskaa, maalitahroja ja likaa. "Meidän pitäisi olla kahden viikon päästä poissa entisestä asunnostamme," sanoin vuokraisännälle ahdistuneena. "Selvä, pistetään pojat sitten töihin", hän tuumasi ja niin tehtiin.

Uskokaa tai älkää, kahden viikon päästä me muutimme. Parketit oli lakattu, seinät ja katot maalattu. Siivoojan kanssa olin sormet verillä siivonneet kaakeleista maalitahroja ja teippejä ikkunoista. Koti oli puhdas ja heti niin rakas. Ei haittanut, vaikka ekat viikot piti elää ilman lämmintä vettä ja keittiötä. Jälkimmäinen asennettiin kaksi viikko muuttomme jälkeen. Oi sitä onnen päivää. Pari päivää sen jälkeen saapui myös kuuma vesi.

Tässä kodissa olemme nyt viettäneet Istanbulilaista arkeamme yli kahdeksan vuotta. Meillä on ollut tuuria vuokraisännän ja naapureiden kanssa. Sekä tämän kodin. Rappukäytävän kattoikkunat vuotaa saateella, mutta itse koti pysyy sateella kuivana sekä kylmällä ja kuumalla lämpimänä:). Kelpaa täällä arkea pyörittää.

Huom: Jos etsit kotia kiinteistövälityksen (emlak) kautta, varaudu maksamaan palkkioita, jotka eivät ole pieniä. Asuntoa voi myös yrittää etsiä lehtien yms. kautta, jossa vuokraisäntä tarjoaa asuntoa suoraan ilman välittäjää. Vuosittain vuokrat nousevat. Kannattaa koittaa tehdä indeksiin kiinnitetty vuokrasopimus, että vuokraisäntä ei nosta vuokria ihan päättömästi. Todennäköisesti hän yrittää tehdä niin sopimuksesta huolimattakin. Silloin muista, että aina voi neuvotella, olemmehan Turkissa. Hyvä vuokraisäntä on kallis aarre ja hyvät naapurit Luojan lykky. Sekin kannattaa ottaa huomioon, ennenkuin lykkää nimensä paperiin.

13 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, huh-huh, hurjaa. Tosin joskus sitä jaksaa mitä vain. Pohjaratkaisu ihan jännittävä. Suomessa saat ikkunoiden taakse myös luonnon, meren, järven ja/tai oman puutarhan.

Se valkoinen kivitalo, joka meille oli varattu Irlannissa oli kostea ja 'puutarha' oli pieni, rumalla lauta-aidalla rajattu tila, eikä yhtään puuta! Vaikka kaikki muu olisi toiminut ja oli vain kävelynmatka Atlantin rantaan, sanoimme 'kiitos ei'.

Kokemusrepussa tämä kaikki on avartavaa rikkautta, jota voi myöhemmin muistella ja passivinen unohtaminen tulee avuksi, joten lopulta muistaa vain positiiviset asiat eli aika kultaa muistot.

Riitta kirjoitti...

Mielenkiintoista! On teillä ollut jännät paikat, ja kaikki järjestyi sitten hienosti. Nyt kiinnostaa sitten miltä asunto nyt näyttää!

Anonyymi kirjoitti...

Iso KIITOS, kun tartuit ehdotukseeni ! Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea arkeen siellä mahtuu ja minkälaisissa puitteissa. Ihanaa, että löysitte lopulta uuden oman kodin ! Minä ja mies asuimme jossakin vaiheessa asunnossa, jossa ei ollut suihkua ja lämmintä vettä tuli vain keittiön hanasta. Opettelin pesemään hiukset tiskialtaassa ja töistä pihistin pesulappuja; kaksi kertaa viikossa päästiin saunaan. Töissä oli tietysti mahdollisuus peseytyä. Ja se asunto oli sentään keskellä Jyväskylää Yliopistonkadun varrella... Taisimme asua siinä asunnossa parikin vuotta. Olimme nuoria ja sopeutuvaisia -- enää en moiseen murjuun lähtisi !

Teidän koti vaikuttaa mukavalta jo noissakin kuvissa, vaikka kaikki taisi olla todella kesken ?

Jatkoa innostuneena odottaa ainakin: Tiina

punatukka kirjoitti...

Kiva pysähdys reissaamisen jälkeen :)
Ei reissuissa mitään vikaa ole, mutta näin saa vähän sulatella ...palailen tänne aina aika ajoin jonkun tarinan osasen pariin, vaikken välttämättä ehdi tassunmerkkejä jättääkään. Olen hyödynnellyt pieniä hetkiä työn lomassa...

Ihanat yksityiskohdat nuo ikkunoiden yläkolmiot ja katon osittinen kaltevuus...tuo mieleen yhden hotellin ullakkoasunnon, jonka joskus vuokrasin kolmeksi viikoksi. Aikaa sitten...

Aili-mummo kirjoitti...

Olihan tuo asunto hieman keskeneräinen, mutta kyllä se valmistui - melkein ajoissa;)))
Oikea työvoitto, mutta onnellisina olette asunnossanne asuneet: onneksi olkoon, Mine!<33333

Mine kirjoitti...

Leena: Olihan se aika huh huh. Etenkin kun piti monta viikkoa pestä pienen pojan pyllyä kylmällä vedellä ja keksiä ruokaa jota voi tehdä pelkästään uunissa. Kaasu ei toiminut alkuviikkoihin. Oli sen arvoista, tässä on ollut hyvä asua.

Riitta: Asuntoa ei kyllä ehkä näytetä. Osia nyt kuitenkin...

Tiina: Meillä asui onneksi yksi ystäväperhe tässä samoissa taloissa, joten kun ihan ruvettiin haisemaan, päästiin heille suihkuun. Mies kyllä karaistui suihkuttelemaan kylmässäkin vedessä. Tämä eka oli helppo, katsotaan miten arjen esittely jatkuu ja missä aikataulussa...

Punatukka: Tässä on kaksi kerrosta. Tuo yläkerta on meistäkin kiva. Tällä hetkellä siellä on poikien musiikkinurkka, meidän telkkasohvat ja työpöydät. Ihan täyteen tupattu ja siksi ei niin kiva. Mietin kuumeisesti, että miten saisin sen muuteltua sellaiseksi, että siellä taas viihtyisi?

Aili: Turkkilaiset on onneksi sellaisia, että kun rupeavat hommiin, niin valmistakin syntyy alta aikayksikön:). Oli sukkelat pojat hommissa.

pikkujutut kirjoitti...

Hauskaa, meille kävi vastaavasti aikoinaan. Kyllästyin edellisen vuokranantajan viikottaiseen lisärahapyyntöihin ties millä verukkeella ja sanoin erään kerran että joulukuussa me emme muuten sitten enää asu tässä.Glups-uudesta asunnosta ei tietoakaan..mutta nin se vain löytyi, puoli valmiina ja kahdessa viikossa meille tehtiin uusi asunto.Voi sitä onnea!Merinäköala, keskusta mutta puolet pienemmät neliöt.Plussilla ollaan kuitenkin.

Mutta täytyy sanoa, että teillä on kyllä ihanat neliöt.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Me taas menetimme ne merinäköalat ja keskustan. Ei haittaa. Meillä on vuosittain niin paljon yövieraitakin, että on pakko olla tilaa. Tässä sitä on ja hiljaisuus. Edellisessä asunnossa kuului jatkuva autojen humu. Ylipäänsä turkkilaiset elävät väljemmin, kun suomalaiset, asunnot ovat siis isompia kuin mihin Suomessa on totuttu.

Sennie kirjoitti...

Kiitos kun jaoit tätäkin osaa elämästäsi! Mielenkiinnolla jään seuraamaan tätä 'sarjaa':)
Ja hei, sinähän olisit ollut kotonasi täällä meidän remonttisekamelskassa, viime syksynä me menimme vuokralle, kun en kertakaikkiaan enää sietänyt sitä sotkua ja ilman keittiötä elämistä, metelistä nyt puhumattakaan..

Yaelian kirjoitti...

Kiva oli lukea teidän asunnon vuokraamisesta.Asúntonne on kaunis ja etenkin se ihana terassi,mitä olet joskus täällä näyttänyt.Minulla on myös ollut tuollainen ongelma että piti muuttaa yhdestä asunnosta pois ja toiseen ei vielä päässyt,mutta onneksi asiat sitten järjestyivät:)

Mine kirjoitti...

Sennie: Ei meidän tarvinnut onneksi asua remontin keskellä. Muuten oli valmista, vain keittiötä ja kuumaa vettä odotettiin. Katsotaan nyt kuinka paljon saan arkea raoteltua. Kuvien kanssa tulee heti hieman mutkikkaampaa...

Yaelian: Tämä on kiva asunto. Tällä hetkellä uusivat ulkokuorta, joten aina vain paranee. Mutta ongelmakohtiakin on, voi tokkiinsa. Niistä sitten ensi kerralla....

Saga kirjoitti...

Turkissa asuntojen koko on tosiaan melko suuri, en ole sitä osannut oikein muulla itselleni selitellä kuin mahdollisilla sukulaisvierailla. Teillä on kivat ikkunat tuossa tokan kuvan huoneessa, tuo heti erilaista ilmettä ja särmää.

Mine kirjoitti...

Saga: Täällähän lapset asuvat kotona naimisiin menoon asti. Näin ollen talossa harvoin asuu vain kaksi ihmistä, vaan on useampi sukupolvi jatkuvasti katon alla. Sekä ne vieraat. Niin tai näin. Nyt kun tilaan on tottunut, tuntuu Suomen asunnot tosi pieniltä. Huoh.