"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

495. tarina (Terveisiä Suomesta)

Suomen kesä on vihreä, keltainen ja raikas. Tarvitseeko sitä kertoakaan, että olemme nauttineet täysin rinnoin ja ennen kaikkea täysin vatsoin? Ensimmäisenä päivänä tehtiin pakollinen kolmen kierros. Kirjastosta pino lomalukemista, hoivakodissa tarkistamassa äidin vointi ja lopuksi Prisman karkkihyllyltä viimeinen varmistus lomakilojen saavuttamiseksi.


Mummola kätkee sisäänsä yhdeksän serkusta. Kaikkiaan meitä pyörii täällä 17 henkeä kolmessa polvessa. Vuodet ovat olleet armeliaat ja serkusten yhteiselo on huomattavasti hiljaisempaa kuin aikaisempina vuosina. Viileä ilma tai pieni kesäsade ei estä poikia polkaisemasta pyörällä tien päälle tai pomputtamasta palloa pihalla. Johonkin huoneeseen muodostuu nopeasti myös peliluola, kun kaikki sovittavat tietokoneensa yhteiselle pöydälle vieriviereen.


Lauantaina ajettiin Orivedelle kummipojan konfirmaatioon. Harjoitus oli tehnyt meistä mestareita, ja  kolme tuntia suuntaansa tuntui ihan kevyelle. Miten kaunis on rypsipelto ja puun takana pilkottava järvi! Kuinka hiljaiset ovat Suomen tiet. 


Tänään leivottiin mummolaan rippijuhla. Tässä vaiheessa itseasiassa kaikki maistuu juhlalle. Karjalanpiirakat ja munavoi, lakat ja jäätelö, mummon takapihan perältä  aamulla keräämät vadelmat. Miten kukaan voi kieltäytyä mistään, joka tuo mieleen muistoja? Suomessa kaikki maistuu muistoille, joten...


Huomenna esikoinen astuu bussiin ja aloittaa matkansa kohti tiistaina alkavaa omaa rippileiriään. On kuin olisimme jonkun uuden alussa. 

14 kommenttia :

Matkatar kirjoitti...

Suomi tuntuu tosiaan raikkaalle ja rauhalliselle paikalle kun on pitkään ollut muualla. Jokapuolella on niin vihreää, paljon metsää ja peltoja. Mukavaa että pääsitte perille, toivotaan että loppulomakin sujuu yhtä hienosti kuin mitä on alkanut!

Pepi kirjoitti...

Suloista herkistelyä "kuuluu" kirjoituksesta nyt :D
Tottahan se on, että on tämä kotiSuomi melkoinen läntti kaiken muun maailman keskellä ♥

Tervetuloa kotimaahan! ja tervetuloa myös pikapuoliin villoille ☺

Vihreatniityt kirjoitti...

Nauti kirjoista ja karkeista ja kaikesta muustakin!

anumorchy kirjoitti...

Orivedelle? Olisitte poikenneet meilläkin!

Satu kirjoitti...

On se Suomi vaan jotain. :-)

Ei tunnu kolme tuntia varmaan missään sen jälkeen, kun on ajanut Euroopan halki. :-D Minä lähden kohta kokeilemaan, miltä tuntuu ajomatka Helsingistä Ouluun. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Moi!!

Kylläpä jo odotin teidän Suomi-kuulumisia....ihanaa, että saatte kokea kaikkea suomalaista ja olla koko iso suku yhdessä koolla.
Vai Orivedellä, aika lähellä meitäkin ootte käyneet:))
Ihanaa loma-aikaa teille!!
-Ulla

Lilja Liliacé kirjoitti...

Hienoa kuulla, että olette päässeet turvallisesti Suomeen. Nauttikaa joka hetkestä :)) Esikoiselle mukavaa rippileiriä! :)

Karoliina kirjoitti...

Voi, olisipa kiva, jos olisi ehtinyt jossain vaiheessa treffata lapsetkin :)

Leena Lumi kirjoitti...

Meneekö esikoinen Keuruun Pöyhölän kansainväliselle rippileirille? Meri kävi sen. Tänä vuonna ovat viimeiset Pöyhölän riparit: Eilisessa lehdessä siitä juttua.

Tuo keltainen onkin nyt juuri ihmeellistä...minullakin sen värisiä kukkia, vaikka en niin keltaisen ystävä olekaan. Mutta lakat ja kantarellit sen sijaan ovat must ja hot.

Kelit lupaavat lämmetä just sopivasti viikonlopuksi, jolloin lähdemme meren rannalle. Näin minulle on luvattu, joten jatkan tätä hyvää sanomaa sinnepäin...

Aili-mummo kirjoitti...

Ihanaa että kaikki meni hienosti!
Syökää, juokaa, olkaa onnellisia:D

Kiitos postauksesta, ja hyvää loman jatkoa sinulle & perheellesi, Mine!

Aikatherine kirjoitti...

Maailma on avara ja opettava, mutta kyllä varmaan on rentouttavaa olla kotona;)) Sivullani on sinulle jotain henkilökohtaista jonka voi noutaa

Mine kirjoitti...

Matkatar: Niin se on. Sitä ikäänkuin unohtaa, että kuinka vihreää täällä voikaan olla. Ja raikasta on ollut, todella. Mutta nythän se lupaa myös lämpimämpää Suomen kesää...

Pepi: Kyllä siellä sielussa aina jotakin liikahtaa. Tässä on kuitenkin kaikki ne lapsuuden ja nuoruuden muistot läsnä.

Vihreatniityt: Näin teen, olen tehnyt ja tulen tekemään:).

Anu: Koko suvunko kanssa:). Siellä sitä katseltiin järvimaisemaa, liekö sitä samaa mitä tekin?

Satu: Terveisiä Ouluun, sinne on ajettu monen monena kesänä, ja junailtu myös. Äitini oli Oulusta kotoisin.

Ulla: Pääosin ollaan täällä Kotkassa, mutta jokunen reitti tulee tehtyä niillekin suunnille...

Lilja: Nautitaan, joskin nyt taas muistin, että pitäisi tilata se retki sinne Moldovaan...

Karoliina: Onko Kotkaan asiaa?

Leena: Esikoinen menee ihan suomenkieliselle leirille. Joskin jossaknin vaiheessa englanninkielistäkin mietittiin. Hyvä näin. Viileys ei ole vaivannut, mutta ei meitä haittaa lämminkään. Täällä on meripäivät, mutta miehen kanssa karataan lauantaina Tampereelle.

Aili: Onnihan meillä on aina läsnä. Meillä on niin hyvin asiat:).

Aikatherine: Kiitos sinulle, kävinkin jo kurkkaamassa. Palaan sopivalla hetkellä asiaan.

anumorchy kirjoitti...

Teillä oli varmaan ison Längelmäveden maisemat. Meillä pienempi Eräjärvi.
Kyllä tänne pihaan mahtuu enempikin vakeä. Siskon ja hänen tyttärensä häätkin on täällä pidetty.

Mine kirjoitti...

Anu: Ensi kerralla sitten. Tai sitten lokakuussa Israelissa:).