"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 13. syyskuuta 2013

533. tarina (Istanbul - kuvaaja kukkapuskassa)

Elokuu kuului vielä Suomessa asuessamme lempikuukausiini, mutta täällä ollessamme siitä on tullut Tuskakuu. Ilmankosteus on sietämättömissä lukemissa ja kosteus yhdistettynä helteeseen, saa koko kaupungin tuntumaan huonosti lämmitetyltä saunalta. Jaksaminen on kovin vähäistä ja päivät kuluvat sisällä hellettä pitäessä. Koska kodin sisälämpötilakin on siellä 30 asteen tuntumissa, ei kotonakaan liikoja rehkitä. Toisaalta ei tarvita kun yksi päivä, jolloin lämpötilat tippuvat 25 asteeseen ja pilvet peittävät taivaan, kun energia virtaa ja  on kiireellä pakattava lapset autoon ja lähdettävä ulkoilemaan.

Elokuun lopun pilvisenä päivänä soitimme koulun Suomi-opettajalle ja pyysimme häntä lastensa kanssa ulkoilemaan kanssamme Hidiv Kasrin puistoon. Pilvinen sää oli houkuttanut eräänkin hääkuvaajan paikalle ja puistossa oli tunnelma kun häämessuilla. Sehän minulle sopi ja siirryin lymyämään puiden ja kukkapuskien taakse, taltioidakseni puiston häätunnelmia.











Jossakin vaiheessa putosin jo laskuista. Morsiuspareja tuli jokaiselta suunnalta, joten en enää tiennyt, että olinko jo kuvanut kyseisen mekon vai ei. Turkkilaisilla morsiammilla pitää selvästikin olla runsas helma ja perinteinen valkoinen väri. Tämä yläpuolen pariskunta oli poikkeus morsiamen mintunvihreässä ja muutenkin hieman erikoisessa mekossa. 






Maltoin minä välillä tulla poiskin sieltä puskista. Puiston ympäri menee kävelypolku, joka käytiin lasten kanssa kiertämässä vapaalla tyylillä. Oli mukana potku- ja skeittilautaa sekä hitaampia ja nopeampia jalkapareja. Auringolta antoi pilvien lisäksi suojaa korkealle kurottavat puut.







Loppusuoralla sai pysähtyä ihailemaan näköalaa salmelle. Sieltä näkyy myös lähtöpisteen huvila. Reitin pituus oli juuri sopiva tälle kokoonpanolle. Jonkun verran reitillä näkyi juoksijoita, mikä on sinänsä vielä aika harvinaista näillä leveyspiireillä. Itsekin muistin taas, että lenkkeilyä olisi syytä aloitella...




Nyt ollaan jo syyskuulla, mutta 32 astetta näytti auton mittari tänäänkin. Plääh. Lapset ovat aloittaneet koulut ja äidin on ollut aika orientoitua taas työelämään. Tietokone vaihdokset teetättää nyt hieman lisääntyviä tarpeita teknisen tukihenkilön puoleen, joten pyydän kärsivällisyyttä. Kuvat näyttää olevan ainakin väärän kokoisia, joten huudanpa tässä vaiheessa, että APUAAA! (Ja apu saapui, kiitos!)

9 kommenttia :

Jael kirjoitti...

ihana puisto! Täälläkin elokuu on tuskakuu mutta tänä vuonna se oli normaalia leudompi.Ja nyt meilläkin on ihan kamalan kuuma viikonloppu,juuri kun vuoden pyhin päivä eli sovituspäivä osuu tälle viikonlopulle.Otatko muuten nuo kuvat hääpareista kaukaa vai läheltä(siis onko sulla joku hyvä kauko-objektiivi?)

Tiina kirjoitti...

Olipas tutun oloinen puisto, kiitos sinun, siellä(kin) oli mukava poiketa. Hääpareja vain oli nyt huomattavsti enemmän kuin taannoin :)
Varsinkin tuo yksi mekko oli varsinainen kermakakku monikerroksisine hörsöineen - ei taitaisi suomalaisen päälle ihan heti kelvata. Mutta mikäs siinä, kauniita ovat! Oikeastaan on harmi, ettei meidän kulttuuriin kuulu tuo monessa maassa niin yleinen tapa lähteä morsiusparina ulos kuvattavaksi ja näyttäytymään.

Pere kirjoitti...

Aikamoinen kermakakkupuku -tosiaan. Samaa tyyliä näkyy täälläkin. Mutta puisto oli kyllä kaunis (ja toki morsiankin)!

Allu kirjoitti...

Sullahan olisi ainesta hovikuvaajaksi. :D

Satu kirjoitti...

En tajunnut, että morsiamia oli useampia, ennen kuin tuli tuon lyhythelmaisen morsiamen kuva. Ihmettelin, että mihin mekosta on helma kadonnut. :-D

Jaksamista sinne! Toivottavasti pian viilenee.

Anonyymi kirjoitti...

Mainitsit lastesi suomen opettajan. Minkalaiset Istanbulissa ovat ulkosuomalaisten koulunkaynnin olosuhteet? Siella taitaa asua melkoisen suuri suomalaisten joukko? Ansi

Cheri kirjoitti...

Ihania kuvia, kuin sadusta. Kuva, jossa punahuivinen nainen kannattelee huntua on aivan super hieno. Meilläkin on erinomaisen lämmintä, melkein 20 astetta :)

neeakoo kirjoitti...

Uusi lukija ilmoittautuu! Tai no, ei niin uusi, aloitin jo kesällä lukemaan blogiasi ja nyt on vihdoin viimeisintäkin kirjoitusta myöten blogi luettu :) Vaikka alunperin eksyinkin tänne Istanbulin takia, on ollut ilo lukea myös muista matkoistanne ja olenkin saanut täältä monta hyvää matkavinkkiä.. Mm. Mardin on kiinnostanut aiemminkin mutta kirjoituksesi ja varsinkin kuvasi nostattavat kiinnostusta entisestään monia paikkoja kohtaan :)
Istanbulistakin ainakin melkein iäisyyden unelmoineena pääsin siellä elokuussa käymään ja voi miten kaunis se onkaan! Kuviesi ja tarinoidesi kautta on ihana päästä takaisin edes hetkeksi ;)
Olin myös kovin yllättynyt kotkalaisuudestanne, oli hauska törmätä kotikaupungin maisemiin sattumalta! Niin, ja onnittelut vielä uudesta kodistanne ja nauttikaa Istanbulista :)

Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia kirjoituksia..

Mine kirjoitti...

Jael: Tänään sataa. Sanoisin, että jihuu, mutta kun tiedossa on koko päivän opasteluretki 20 hengen seurueelle, niin enpä tiedäkään, että onko se hyvä?

Minulla on sellainen ihan tavallinen putki, joten kovin kaukaa ei voi kuvia otella.

Tiina: Puisto oli minulta vuosia unohduksissa, joten nyt täytyy ottaa ne käymättä jääneet kerrat takaisin? Täkäläiset ei todellakaan ole vaatimattomia tai vähäeleisiä tuon juhlapukeutumisen kanssa. Hörsöä tai blingiä sen olla pitää.

Terhi: Kauniita tietenkin, jokainen omalla tyylillään.

Allu: Mutta mistä se hovi?

Satu: Niitä oli toistakymmentä ja se teki puistoon jotenkin karnivaalimaisen tunnelman:).

Viileni, nopeammin kun luulinkaan. Yöllä tuli vettä runsaasti ja nyt viileä tuuli puhaltaa sisään. Ah.

Anisi: Lasten koululla on Suomi-opettaja ala-asteikäisille. Suomi-tunteja on noin 5 tuntia viikossa. Yläasteella siirtyvät Kulkuri-nettikouluun ja tekevät Suomi-tuntinsa sitä kautta. Lasten määrä vaihtelee, tällä hetkellä on aika pieni ryhmä.

Cheri: Sellainen kaksikymmentä kävisi minullekin, mutta ei haittaa vaikka menisi vähän allekin.

neeakoo: Kiitos sinulle viestistäsi! Istanbul on todella hieno kaupunki, joten mukavaa kun pääsit käymään. Ja Mardin tosiaan on sitten oma helmensä, joka harvalta jää löytämättä. Toivottavasti ei sinulta.

Kotkan tyttökin vielä! Kiva kun löysit matkaseuraksemme.