"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

118. tarina (Johdatus Romaniaan)

Joulukuussa 1989 seurasin monen muun tavoin kamalia uutiskuvia Romanian lastenkodeista. Kärsiviä huonosti pidettyjä lapsia, jotka syyttöminä kantoivat Nicolae Ceausescun mielettömyyden seurauksia. Sanomia kansannoususta, romanialaisten hädästä ja palatseihin piilotetuista rikkauksista. Romanian kurjuus jäi lähtemättömästi mieleen.

Vuosien hiljaiselon jälkeen saapuivat romanialaiset kerjäläiset Suomen kaduille ja uutisiin. Ajattelin maan viruneen loputtomassa kärsimyksessään vuodesta toiseen. Ihmettelin miten sellaisen kurjuuden näyttämöstä tulee yllättäen EU-maa. Itse en kuvitellut Romaniassa lomiani viettäväni ikipäivänä. Emme edes olleet ajaneet sen läpi kulkiessamme Suomesta Istanbuliin. Serbiakin oli tuntunut turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Eräänä päivänä tutustuin pihallamme Aleynaan. Hän välitti taloyhtiömme asuntoja ja minä etsin sellaista yhdelle suomalaisperheelle. Aleynan äiti oli romanialainen ja isä turkkilainen. Vanhemmat asuivat Romaniassa ja lapset täällä samaisessa taloyhtiössä meidän kanssamme. Asunnon välityksen lomassa me puhuimme Romaniasta. Aleyna kuvaili toisen maansa kauniiksi ja turvalliseksi maaksi. "Joka kerta päästyäni Bulgarian rajalta Romaniaan, huokaisen helpotuksesta," hän tuumasi ja minä jäin miettimään. Olimme juuri reissanneet edellisen kesän Bulgariassa karistellen ennakkoluulojamme sen suhteen. Olisinkohan aika tarttua myös ennakkoluuloihini mitä tulee Romaniaan?

Ostin Romanian Lonely Planetin. Surffasin netissä Romania-sivuilla. Kuuntelin ystäväpariskunnan häämatka-kertomuksia Romanian Brasovista. Tarkastelin karttoja, piirsin reittejä ja kerroin perheelleni, että "ensi kesänä me lähdemme Romaniaan".  Ja niin me totisesti teimme.

8 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Serkkuni tytär asui Romaniassa muutama vuosi sitten jonkun vuoden miehen työtehtävien johdosta,ja näin kuvia ja kuulin tarinoita maan kauneudesta.Toisaalta olen myös ajatellut ihan samoin kuin sinä,etten ikinä halua sinne mennä.

mimon mami kirjoitti...

Odotan mielenkiinnolla jatkoa, josko ennakkoluuloni katoavat!

Aili-mummo kirjoitti...

Mielenkiintoinen alustus, Mine.O_O
Haluan lukea lisää aiheesta...

Hyvää keskiviikkoiltaa sinulle ja perheellesi, Mine.<3

Mine kirjoitti...

Yaelian: kaikki kuulemasi on TOTTA. Romania oli superhyperihana! Kohta ihaillaan yhdessä.

Mimon Mami: Kyllä katoavat, niiden on pakko. Hurahdimme Romaniaan ihan täysillä:).

Aili: Kohta lähdetään reissuun. Kuvia täällä jo valkkaillaan tulevia reissupäiviä varten. Iloa välipäiviin...

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin olen jotenkin ajatellut, ettei Romania kiinnosta minua, mutta eräs ystäväperhe kävi siellä, kierteli maaseutua ja ihastui ikihyviksi. Ja nyt te. Siis Romaniaan on päästävä, muttei varmaan ihan ensi kesänä :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Juuri se maaseutu- aikahyppy vuosikymmenien taakse. Ja ne ihanat kivikaupungit. Sinä viihtyisit siellä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihailen ennakkoluulotonta asennettasi ja sitä, että olet valmis muuttamaan vääriä käsityksiä. Innolla odotan tarinoita Romaniasta. :)

Helist

Mine kirjoitti...

Helist: Minä yritän. Luonnostani olisin varmasti sellainen turvallisuushakuinen jämähtäjä, mutta matkaillessa rikon omiakin rajoja:). Tähän asti se on kannattanut.