"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 31. tammikuuta 2014

621. tarina (Suorastaan kultturelli persoona)

Olen jo pidempään miettinyt, että minun pitäisi tehdä loppukiri myös Istanbulin museoiden suhteen. Viime huhtikuussa ostin näet itselleni museokortin, jonka saa turkin kansalaisten lisäksi myös maassaololuvan omistava ulkomaalainen. Hintaa museokortilla on 30TL (tämän päivän kursseilla 10€) ja kortti on voimassa vuoden ajan. Kortti aukaisee ovet useimpiin täkäläisiin museoihin eli käytännössä kohteet ovat parin ensimmäisen museon jälkeen sinulle ilmaisia. Onkin suorastaan noloa, että oma korttini on ollut niin vähäisellä käytöllä. No, eilen otin vähän vahinkoa takaisin ja olin suorastaan kultturelli persoona.

Rannasta kävelin ensin Pienelle Hagia Sophialle. Tämä vuosina 527-536 Justinianoksen rakennuttama kirkko muutettiin Konstantinopolin valloituksen jälkeen moskeijaksi. Sellaisena se toimii edelleen. Sisäänpääsy oli siis ilmainen ja moskeijassa oli menossa juuri rukoushetki. Kovin montaa rukoilijaa siellä ei ollut, joten sain rauhassa kierrellä ja kiipeillä parville. Harmaa ilma teki kuvista suorastaan pimeitä, mutta itsessään rakennus oli kaunis. Kaikki kirkon tuntomerkit oli tietysti tehokkaasta poistettu.









Pikku Hagialta kävelin Sinisen moskeijan takaa löytyvälle Suuren palatsin mosaaiikkimuseolle. Kauan sitten tuhoutuneen bysanttilaispalatsin lattiamosaiikit kaivettiin esiin ja ja museoitiin 1950-luvulla. Ikää mosaiikeilla on noin 1500-vuotta ja niiden aiheet liikkuvat päivittäisen elämän askareissa ja metsästyksessä. Aika nopea, mutta mukava kohde. Ilman museokorttiakaan ei liikoja köyhdy tässä museossa, sillä sisäänpääsy olisi maksanut vain 8TL. Sain muuten museon ihan itselleni, sillä siellä ei ollut ketään muuta vierailemassa.













Hagia Sophian takaa löytyi puolestaan Mattomuseo. Sen sisäänkäynti oli komea ja museo ilmainen. Vitriineissä on esillä täkäläisiä mattoja vuosien takaa ja seinillä tietoa kuvioiden symboleista. Nopea kohde oli tämäkin. En tiedä kauanko museo on tässä seisonut, sillä minä huomasin sen vasta nyt eilen ensimmäistä kertaa.









Matothan  on muutenkin meillä (tai minulla) mielenpäällä. Kun aikanaan saavuimme Turkkiin, ajattelimme tietenkin ostavamme aidot käsintehdyt turkkilaiset matot. Siihen aatokseen tuli nopea muutos hintoja kysellessämme. Tehdastekoiset matot ovat palvelleet hyvin ja lähtevät myös mukanamme Suomeen. Olen kuitenkin hellinyt mielessäni ajatusta vähintään yhden aidon maton ostosta olohuoneeseemme. Eilen käväisinkin yhdessä mattoesittelyssä tuon Mosaiikkimuseon ja Mattomuseon välillä. Siitäkin tulette kuulemaan. Katson, että yhdistänkö useamman mattokaupan sitten samaan postaukseen. Eilen ainakin löytyi yksi varteenotettava vaihtoehto ja kovin sopivaan hintaan. Olen etsinyt sellaista kauniin vihreää, mutta eilen oikeastaan tykästyin eniten sellaiseen beessi-ruskeasävyiseen mattoon, joka myös ehkä sopisi meidän olohuoneen väreihin. Vihreän seurana kun täällä näyttää aina tulevan punainen jossakin sävyssä ja minä en haluaisi katsella olohuoneessa punaista muulloin kuin jouluna.

torstai 30. tammikuuta 2014

620. tarina (Virkistystä mökkihöperölle)

Voi miten vaikeaa onkaan saada itseään liikkeelle silloin, kun ulkona on kylmää ja märkää. Olemme lomalaisten kanssa ehtineet saada jo monta mökkihöperyyskohtausta. Tänään minulla oli onneksi asioita Euroopan puolelle, joten siinä samalla päätin käydä "pääntyhjennyskävelyllä". Eminönün satamasta lähdin pistelemään rantaa pitkin. Tuuli tuiversi ja ilma oli kertakaikkisen kolea ja kylmä, mutta samalla niin mahdottoman virkistävä, että teki mieli hypellä ilosta. 





Joku mies hääräsi tuolla katottomassa pömpelissä ja ulkona loimusi nuotio. Toivon, että hän ei asu siellä!?



Varokaa matalaa vettä.

Rannasta nousin ylöspäin kohti Sultanahmetia, mutta kävin hieman koukkaamassa pidemmän kautta. Olin näet aika kultturelli tänään. Siitä kuulette huomenna. Tänään pysytellään vain näissä teiden varsissa ja suljetuissa ovissa. Tulisi muuten niin pitkäksi tämä selostukseni.





Turistit ovat kaikonneet. Ohitseni kulki vain muutama korealainen ryhmä. Oli hauskaa omistaa itselleen nämä kadut. Harmaalla ilmalla alueen ränsistymisaste tuntui suuremmalta, kun aurinkoisena.  Omistin tämän kävelyn omille ajatuksilleni ja tein suunnitelmaa lomalaisten virkistämistäkin ajatellen. Huomenna elokuvia, maanantaina juhlapukuja ja ensi viikon lopulla luistelua, jos suinkin vain järjestyy.









Egyptiläisellä basaarilla käyn tinkaamassa kuppeja. Ei minulle, vaan kaverille kanssa. Sain ne neuvottelujen jälkeen samaan hintaan, jolla itse ostin ennen vuoden vaihdetta. Ihastelin myös käsin maalattuja kaakeleita ja ostinkin yhden lasten vessaa silmällä pitäen. Tulppaani-allas, sen päälle valkoiset peruskaakelit ja yksi tulppaanilaatta johonkin kohtaan Istanbulista muistuttamaan. Tuo sini reunainen, jossa on punaiset tulppaanit. Se olkoon tammikuun ostokseni. (Kuinka kävikään älä osta mitään kuulle?)





Talo on hipihiljaa. Kaksi pienintä lähti yökylään kaverille. Kakkonen lähti isänsä kanssa heitä viemään  ja käyvät tullessa tietokonehuollon kautta. Esikoinen on vetäytynyt omiin oloihin ja äiti taitaa nyt lukea mitä maailmalla on tänään tapahtunut.