"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

104. tarina (Joulukausi alkaa N-Y-T -NYT)

Tänään vietimme perheen pikkujouluja. Paistoimme ensimmäiset tortut ja keitimme glögit. Lauloimme ensimmäiset joululaulut. Lapset saivat pienet lahjat.

Mieheni perheestä on siirtynyt meille sellainen tapa, että pikkujoulut yhdistyvät ensimmäiseen adventtiin. Silloin viritän jouluvalot, laitan lasten sängyn viereen joulusukat ja kalenterit odottamaan. Aloitan joulun odotuksen ja kodin koristamisen jouluun. Kaivan joululevyt esiin ja annan soida.

Tästä alkaa myös blogini jouluttelu. Laitan siis kesäiset reissut hetkeksi syrjään. Kutsun teidät seuraamaan ulkosuomalaisen joulunodotusta muslimimaailmassa. Kierrätän teitä hieman talvisilla reissuilla ja Istanbulin kaduilla. Kutsun välillä katsastamaan mitä tässä kodissa joulun odotukseen kuuluu.

Palaillaan kunhan Hoosiannat on laulettu...


6 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Mukavaa joulunodottelua ja ensimmäistä adventtia.
Minäkin keitin nyt illallla glögit,lämmitti ihanasti!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, että saamme olla mukana.
Hauskaa ensimmäistä adventtia!
toivottaa
mimon mami

pikkujutut kirjoitti...

Mukavaa joulunalusaikaa ja 1.adventtia!
Täällä alkoi ashura ja kaikki pukeutuu mustiin joten tunnelma on synkkääkin synkempi mutta me yritämme pitää yllä tunnelmaa täällä sisällä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Meilläkin joulu alkaa perinteisesti adventista. Silloin laitetaan jouluvalot, joulusukat ja kalenterit esille. Ja juodaan yleensä ensimmäiset glögit ja tehdään joulutortut. Nyt tosin vettä sataa kaatamalla ja kaikki nuo puuhat ovat vielä tekemättä...tai sukka on tuolla jo ja yksi kalenterikin.

Aili-mummo kirjoitti...

Ainakin lapsiperheessä joulu kannattaa aloittaa ajoissa.;)) Meillä vanhoilla on aikaa odotella vielä sitä oikeaa joulua; se odottaminen on parasta!<3

Oikein hyvää ensimmäisen adventin iltaa, sinulle ja perheellesi, Mine!<3

Mine kirjoitti...

Yaelian: Saako teiltä siellä glögimaustetta, vai toimitatko omasi Suomesta? Vai teetkö kenties oman sekoituksen, jonka haluaisit vinkata minullekin?

Mimon mami: Suorastaan kivempaa tämä odotus, kun voi odottaa yhdessä.

Pikkujutut: Ashura- nyt ei mikään kilkuta päässä. Täytynee lähteä tutkimaan. Mukavaa adventtia sinnekin. HoZannat on nyt hoilattu ja kohta aloittelen seuraavaa postausta.

Kirjailijatar: Vielähän sitä ehtii. Meillä on joulukuun ajan jatkuvasti torttutaikinaa pakkasessa ja hilloa kaapissa. Sitten paistelen sitä mukaan kun mieli tekee pellillisen torttuja. Ne pitää syödä lämpimänä, suoraan uunista otettuna. Kylmenneet tortut jää kuljeksimaan, joten ylimääräisiä ei kannata tehdä varastoon.

Aili: Minusta joulussa parasta on odottaminen. Valmisteleminen. Yllätysten järjestäminen muille ja pienet kivat asiat. Varsinainen joulu on tälläisessä lapsiperheessä itseasiassa melkoinen koettelemus. Hellan ääressä olemista, lasten jännityksen kestämistä ja ohjelmointia. Oma joulu on sitten, kun lahjat on jaettu ja kotiin laskeutuu hiljaisuus ja rauha. Sitten napsautan keittäen glögit ja heittäydyn sohvalle miehen paijattavaksi. Vihreät kuulat ja suklaat käden ulottuvilla. Mutta eipäs mennä nyt asioiden edelle. Mukavaa iltaa sinullekin, Aili!