"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 29. syyskuuta 2011

64. tarina (Amasya - Pontoksen kuninkaiden haudat)

Ensimmäiseksi etapiksi otettiin tällä matkalla Trabzon. Sinne vain oli niin mahdottoman pitkä matka, että yöksi päätettiin jäädä Amasyaan. Kaupunki oli meille aikaisemmalta käynniltä tuttu ja  siksi meitä ei haitannut vaikka saapumisaika tulisi olemaan myöhään. Tiesimme mistä etsiä hotellia ja olimme varmat siitä, että tilaakin löytyy. Amasya on ihana, mutta sinne ei kovin moni eksy lomailemaan.

Lapset ja tavarat saatiin pakattua autoon ja matka sujui mukavasti. Meillä on ollut reissuilla tapana kuunnella äänikirjoja. Matkalla Amasyaan kuuntelimme siis Narnian tarinoita. Vauva nukkui heräten tauoilla hörppimään maitonsa. Muu takapenkin väki keskittyi tarinan lisäksi kysymään kymmenen minuutin välein, että: "Milloin me ollaan perillä?". Kun se kysymys kuultiin vielä kolmesta suusta ja joka kerta oli vastattava, saimme tarpeeksemme. Iltapäivällä tehtiin juhlallinen sopimus, että jokaisella lapsella oli oikeus esittää SE kysymys kerran päivässä. Oppivat loppureissulla hienosti tekemään yhteistyötä ja miettimään milloin kenenkin kannattaisi käyttää oma vuoronsa.




Minulla on sellainen pinttymä, että etsin matkoilla aina uusia ennen ajamattomia teitä. Siis meille uusia teitä, joilla näkisimme aina uusia paikkoja tästä kauniista maasta. Tällä kertaa reittivalinnat ei ihan onnistuneet. Tie Tosyasta Corumiin oli pieni ja paikoin tosi huonokuntoinen ja se nousi nousemistaan. Vuoren huipuilta näkymät olisivat varmasti olleet komeat, mutta emme päässeet niistä iloitsemaan iltapimeässä. Autostakin katosivat sopivasti pitkät valot kokonaan, joten maisemien ihailun sijasta tuijotimme kilometritolkulla vuoristoteiden kulunutta pintaa. Hyvän miehen tietää löytäneensä silloin, kun hän ottaa tilanteen huumorilla. Reissulapset saa tällaisissa tilanteissa hyvälle mielelle kaivamalla matkakarkit esiin ja virittämällä tietokoneelta elokuva-hetken.






Puolilta öin saavuimme perille Yesil-joen varrelle. Takapenkki oli nukkunut jo pitkään. Kallion valaistussa seinämässä oli Amasyan kuuluisin nähtävyys. Siellä louhituissa onkaloissa olivat Pontoksen kuninkaiden haudat. Vanhoihin ottomaaniajan taloihin tehdyt hotellit löytyivät joen ja hautojen välistä ja pian saimme peitellä lapsia uniaan jatkamaan hotellin sänkyihin.




Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Söimme aamupalaa sympaattisella sisäpihalla. Kulutimme ensimmäiset matkarahat Amasya-tuliaisiin. Kietaisin vauvan huiviin ja kipusimme korkealle. Pontoksen kuninkaiden lepopaikalta aukesi Amasya. Tuntui justiinsa lomalta.

ps. Kuvat ei ole kaksisia, suokaa anteeksi. Kun yhdellä oli sylissään vauva ja toinen paimensi 3- ja 6-vuotiasta eläväistä poikaa ja 8-vuotiasta neitiä niissä korkeuksissa, ei kuvaaminen ollut ihan ykkösenä mielessä:). (Alimmat kuvat ihan ensimmäiseltä reissultamme Amasyaan, ennen digiaikaa.)

7 kommenttia :

Karoliina kirjoitti...

Voi kun lapset ovat viela naissa kuvissa pikkupalleroita :D
Upeaa kun teilla on tuollaiset mahdollisuudet ympari maata matkustella ja uusia paikkoja kayda katselemassa! Ihania kuvia.

Mine kirjoitti...

Karoliina: On pitänyt ihan itsenkin ihmetellä. Viisi vuotta on ikuisuus näiden lasten kohdalla. Itsestä tuntuu, että juurihan se aika oli, jolloin elämä oli pelkkää vauvan tuoksua. Nyt vauvakin pakkaa koulureppuaan ja on jo pieni iso tyttö:). Olen myös nauranut tämän reissun matkapäiväkirjalleni, on hieman tuo matkailukin (onneksi) muuttunut ja helpottunut lasten kasvaessa.

Me teimme aikanaan sen päätöksen, että Turkin vuosina koetamme myös kiertää tätä maata ja nähdä ja kokea oikeaa elämää muuallakin kun Istanbulin tietyissä piireissä. Sitä me olemme saaneet nähdäkin. Alkuvuosina matkailu oli tällä todella halpaa, edelleenkin edullisempaa kuin Euroopassa ja Suomessa. Olemme kiitollisia koetusta ja nähdystä. Samalla se on tarkoittanut pitkiä aikoja poissa Suomesta, mutta eiköhän niitä Suomen vuosiakin vielä ehdi kertyä?

Yaelian kirjoitti...

Ihanaa taas nähdä kaunista Turkkia blogisi kautta.Täällä tehtiin joku aika sitten ruokamatkakirja,jossa tutkittiiin pastan kulkua silkkitien kautta Italiaan.Turkki oli yksi etappi matkan varrella,ja siitäkin näki,miten paljon näkemistä maassa on.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Tämä matka on yksi mieleenpainuvimmista. Sitä ennen olimme seikkailleet pääosin Egeanmeri-Välimeri-akselilla ja nyt Itä vei kyllä ihan mennessään. HARMI, että harva turisti sinne löytää. Idän nähdäkseen pitäisi olla hieman reppumatkaajahenkinen ja luopua ajatuksesta hotellit ja uima-altaat.

Yaelian kirjoitti...

Siis ei ruokamatkakirja,vaan sarja....

Sateenkaari kirjoitti...

Upeat kuvat jalleen.
Amasyasta olen paljon kuullut,mutten koskaan siella kaynyt.Todellas upeat maisemat ja paljon nahtavaa.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Teimme Amsyaan matkan tätä matkaa aikaisemmin. Nyt olimme vain yöpymässä. Tykkään. Ne hotellit ihan siinä joen partaalla ovat aivan omaa luokkaansa. Lisäksi kuninkaiden hautojen yläpuolella, siellä vuoren päällä on vielä linnoitus, josta näkymät ovat vieläkin huikeammat.