"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

317. tarina (Arkeni ilot- pieni suklaapuoti)

Nyt on lenkkeilty, siivottu, kärsitty ruuhkissa ja kestetty koulun epätäydellisyyttä, sekä kasattu koti asuntonäyttelyissä juoksun jälkeen. On aika nauttia arjesta. Oman arkeni ehdottomasti suurin ilo on se, että vaikka teenkin täällä töitä, en ole sidottu säännölliseen työaikaan. Se sopii minulle paremmin kun hyvin. Välillä tehden ympäripyöreitä vuorokausia ja pitkiä päiviä, välillä ripotellen asioita mitä kummallisimpiin vuorokauden aikoihin ja välillä ottaen rennommin. 

Minulle on mahdollista joskus ottaa arkipyrähdyksiä. Lähteä toimittamaan asiaa Istiklalille ja pysähtyä siellä askareiden välissä vaikkapa tähän ihanaan pieneen suklaapuotiin kahville. Puoti löytyy sivukadulta, joka sijaitsee vastapäätä St Antuan kirkkoa, toisella puolen katua. Kadun päässä näkyy tuo keltainen kirkko ja puoti on juuri ennen kirkkoa kadun oikealla puolella. Mennäänpäs katsomaan ihan lähemmin.




Ovesta sisään astuttaessa on ensimmäiseksi vastassa suklaatiski. Täältä käyn kurkkaamassa jotakin hieman erilaisia suklaita erityisiin tilanteisiin. Pupuja pääsiäiseksi, jotakin hauskaa joulusukkiin sujautettavaksi tai yllätyspusseihin syntymäpäivillä.





Nurkasta lähtee pienet rappuset yläkertaan. Noustaan siis suklaapuodin kahvilaan. Jos hyvin sattuu, kovin montaa muuta asiakasta ei ole paikalle löytänyt, vaan saan tilan lähes yksityiskäyttöön. Musiikki soi sopivalla voimakkuudella ja kahvilassa on kiva tunnelma.







Kelpaa täällä kahvinsa juoda. Kyytipojaksi saa suklaakuorrutettuja kahvinpapuja. Jos siis päättää sillä kertaa jättää suklaakakut välistä...

ps. Arkeni on selvästi ollut yleisömenestys. Sen perusteella minun kannattaisi kirjoittaa tuhannesta ja yhdestä tarinasta arkeni varrella. Koska tämä blogi on aikanaan perustettu matkojemme taltiointiin, taidan nyt kuitenkin palata matkoihin. Kirjoittaa teille tarinoiksi viime kesäkuun matkamme Balkanille. Laitoinkin sieltä silloin postikortteja tulemaan, joten tiedätte mistä tarinoita on nyt tulossa. Sen matkan perään voin toki taas palata arkeen, sillä kyllä näitäkin riittää. Sairastamisesta ja sairaalasta, naapureista, turkkilaisesta suorasukaisuudesta, lasten kasvattamisesta jne. jne.

21 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Löysin ihanan blogisi muutama päivä sitten ja nyt en malttaisi mitään muuta tehdäkään kun vaan tätä lukea ;)
Kauniita kuvia ja niin viihtyisiä tarinoita ! Kiitos !

t. Leena Keski-Suomesta

Mine kirjoitti...

Leena: Voi kiitos kovasti. Tulinpa iloiseksi tästä kommentista:).

Pepi kirjoitti...

Minä taas luulen, että blogisi itsessään on - ja tulee olemaan- yleisömenestys ihan jouhevan tarinointisi ansiosta!
Ja mitä useampi laittaa omiin suosikkeihinsa, sitä useampi tänne löytää :)

Ja Istanbulinkuume vaan kasvaa :D

Saga kirjoitti...

Minä en viihtynyt Istiklalilla, joten harmi kyllä enpä löytänyt tuota varsin viihtyisää suklaapuotia/kahvilaakaan.

Kaikki postauksesi kauniine kuvineen on yhtä odotettuja.

Sude kirjoitti...

Ihana seurata näitä sinun juttujasi. Tuonne suklaapuotiin voisin muuttaa vaikka asumaan =)

Mine kirjoitti...

Pepi: Mielenkiinnolla seuraan milloin kuume johtaa tekoihin?

Saga: Miten ei voi tykätä Istiklalista? Minua ei siellä edes ruuhka haittaa, se on niin oma eläväinen maailmansa.

Sude: Kyllä se onkin suloinen, vain sohva ja sänky puuttuu:).

Kikka kirjoitti...

Oi mitä kuvia ja nameja: hmmmm, suklaata!
Kiitos!

Aili-mummo kirjoitti...

Onpa oikea namipala tuo suklaakahvila!:)))

Ihanaa viikon jatkoa, Mine, ja kiitokset postauksesta!<3333

hietzu kirjoitti...

Ihana,ihana pieni suklaapuoti! Tuollaisia puoteja tunnelmalla varustettuna toivoisi enemmän Suomeenkin. Voi kuinka rentouttavaa olisi nauttia tuolla kuppi kuumaa kera suklaapalasen, jos toisenkin ja lukea vaikka kirjaa tai selailla hyvää lehteä! ^^

Mine kirjoitti...

Kikka: Naiset ja suklaa on varma pari:). Ja kahvi vielä pisteeksi i:n päälle.

Aili: Se on pieni ja sievä. Ja hieman piilossa, joten kaikki ei sitä löydä.

Hietzu: Jos siinä olisikin minun tulevaisuuden urani: suklaakahvilan pitäjänä Suomessa?

Hippu kirjoitti...

Voi hyvänen aika, mikä suklaatiski! Minua ei kyllä saisi päästää tuonne ollenkaan. :-D Ihana kahvilakin, ihan kuin jonkun vanha talo.

Minusta nämä arkijutut ovat olleet tosi kiinnostavia, koska sitähän se elämä enimmäkseen on, arkea. Mutta matkustaminenkin on ihanaa, joten odotan mielenkiinnolla matkakertomuksia Balkanilta, etenkään kun en ole siellä itse käynyt.

Yaelian kirjoitti...

Ihana suklaapuoti;tuollaisessa on kiva käydä kahvilla.Tel Avivissa on tosi monta suklaakauppaa,joten suklaa maistuu täälläkin;D On ollut kiva lukea arjestasi:)

Sennie kirjoitti...

Kaikki postauksesi ovat mielenkiintoisia, mutta toki arki kiinnostaa erilaisemmassa paikassa:)

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin kiitos sinulle näistä upeista arkesi kuvista ja miehellesi terveisiä, että mitään vakavaa tai vahingollista EI varmaankaan tapahtunut, vaikka näin rohkeasti uskalsit oveanne raottaa meille "kärpäsille katossa"!

Tuo suklaapuoti ja -kahvila on näin ikuisen laihduttajan näkökulmasta pahin painajainen ja herkkusuu minussa taas täällä läähättää ihastukseta; lähes kuolaa näppäimillä...

On mukava lähteä kanssasi uudelle matkalle vaikka sitten sinne Balkanille ! Kuvasi ja kertomasi on niin kiinnostavaa, että tuskin hyppään kyydistä, vaikka matkalle lähdetkin tarinoissasi...

Mutta rehellisyyden nimissä ainakin minua kiinnostaa super-hyper-suuresti nuo lupaamasi (?) uudet arkiaiheetkin; siis erityisesti terveyden- ja sairaanhoito !

Mutta nyt siis toivotan taas hyvää matkaa matkatarinoihin ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Hippu: Arkeahan se elämä on, pääosin vieläpä kovin tylsää sellaista. Siitä ei ehkä loputtomiin saisi kerrottavaa? Tai mistä sitä tietää... No, ehkä tässä blogissa sekoitellaan tästä lähtien matkoja ja arkea.

Yaelian: Eiköhän se suklaa maistu ihan joka paikassa? Turkissa on kyllä ihan hyvät suklaat. Ovat hyviä matkijoita ja näin ollen kaikille "maailman suklaille" löytyy myös turkkilainen versio.

Sennie: Hyvinhän minä voin arkeakin jakaa, olin yllättynyt, että se kiinnosti näinkin paljon lukijoita. Jotenkin se oma arki ei nyt niin kiinnostavalta vaikuta..

Tiina: Eipä tästä arjesta nyt loputtomasti keksisi kirjoitettavaa, mutta kyllä nyt ainakin varmaan vielä toisen rupeaman verran? Tai nythän voin ainakin haudutella aiheita mielessäni, jos vaikka kuinka alkaisi aivoissa ideoita pulputa ...

Pepi kirjoitti...

...saattaa johtaa tekoihin keväällä, vakavasti harkinnassa talviloma maalis-huhtikuulle ja suunta kohti Istanbulia :)
Ottoman Park- hotelli olis kivan oloinen ja aikas passelilla sijainnilla.

ii kirjoitti...

Eipä ole tullut tuollakaan käytyä, pitää joskus mennä. Tosin tuo kahvila näyttää kovin matalalta ja mulla on vähän ahtaan paikan kammo.

Tiina kirjoitti...

Samapa tuo mitä postaat, näitä on aina mukava lukea :) Mutta laita ihmeessä joskus lisää näitä arkitarinoita, ne ovat todella kiva "lisämauste", on se arkesi kuitenkin sen verran erilaista kuin täällä pohjolassa.

Mine kirjoitti...

Pepi: ihanko totta??? Jos oikeasti pääset matkaan, laita sitten viestiä, niin kirjaan sinut kalenteriini ja änkeän oppaaksi. En nyt jokapäiväksi, mutta kuitenkin:).

ii: Onhan se hieman tiivistunnelmainen, ainakin jos olisi kovasti väkeä. Mene istumaan ikkunan ääreen, niin on hieman tilantuntua enemmän....

Tiina: Voin hyvin laittaakin. Riittäähän niitä tarinoita arjestakin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Herranjestas mikä onni ja suru, ettemme löytäneet tuota puotia ja kahvilaa. Suklaa on ihan mun heikkouteni.

No, ensi kerralla sitten tiedän, mistä käyn kalorini nappaamassa :)

Mine kirjoitti...

Kirjailjatar: Ensi kerralla sitten. Siellä se seisoo ja odottaa....