"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

162. tarina (Loppusuora)

Aamulla söimme reissun parhaan aamupalat. Lapset leikkivät vielä hetken kavereidensa kanssa. Sitten oli aika jättää jäähyväiset. Meidän oli kerettävä illalla lähtevään laivaan. 

Ajomatka eteni vuoroin vesisateessa, vuoroin auringonpaisteessa. Puolivälissä matkaa sijaitsi kauniiksi kehuttu Goslarin kaupunki. Ilma oli harmaa, joten kaupunki ei esiintynyt parhaassa valossaan. Helppo se oli kuitenkin kauniiksi kuvitella. Kiersimme kaduilla jalkoja verryyttelemässä ja ihailemassa kauniita taloja.  Keskusaukiolla seisoi luterilainen kirkko. Ihanan pelkistetty pytinki italian rönsyilevien kirkkojen vastapainoksi. Tietysti sinnekin pistäydyttiin pontevista vastalauseista huolimatta. Lopuksi syötiin hyvin.










Seuraava pysähdys olikin sitten Travemünden satama. Odotimme muutaman tunnin jonossa, josta meidät lapsiperheet ensimmäisten joukossa otettiin sisälle laivaan. Nukkumaan pääsimme todella myöhään, mutta lapset sinnittelivät hienosti. Edessä oli päivän pakkolepo laivalla, joten luvassa oli makoilua, ruokaa ja saunomista. Kaikkia niitä pitkällä kaavalla.

Helsingin satamassa ajoimme ulos Suomen kevääseen. Autossa soi Suomi-radio. Tien vierustalla vihersivät hiirenkorvat. Tutun tien päässä seisoi tuttu keltainen talo. Ihanampi kun kaikki maailman tornit, pytingit ja talot. Matka mummolaan oli päättynyt.

18 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, että pääsitte perille ! Eihän matkakertomuksesi vaan lopu tähän ? t:Tiina

Mikä onkaan suomalaisempaa kuin koivut hiirenkorvilla ja keltainen talo tien päässä ? Ehkä myös valkoiset ikkunan pielet ?

Aili-mummo kirjoitti...

Hei MIne!

Vastahan se matka alkoi, ei kai se nyt päättynyt;DD

Kirkoista saa aina kauneimmat kuvat, olipa maa mikä tahansa.<3

Oikein suloista helmikuun viimeistä eli karkauspäivää.<3

Mine kirjoitti...

Tiina: Voi ei, kyllä näitä piisaa. Siis matkoja. Ja jos Luoja suo, niin uusiakin tulee lisää:).

Ja siitä vielä suomalaisemmasta: Se on meidän mummo, joka odottaa meitä reissussa rähjääntyneitä kotona karjalanpiirakoiden ja pullien kanssa. Jonka pihalle kylvetään potut kevään ensi töiksi. Se on mummolan sauna, jossa lauletaan lauteilla "lapsoset ketterät kotihaasta" ja mennään terassille juomaan mummon mehut ja syömään saunamakkarat:D.

Aili: Niin nopeasti ne etenee nämä nettimatkat:). Mutta nopeasti hypätään myös yli Suomen kesä ja kohta jo lähdetään paluumatkalle Istanbuliin.

Niin, karkauspäivä. Ei tarvitse rukkasia eikä hamekangasta, kun elämän kosinnat on jo taaksejääneet:).

Leena Lumi kirjoitti...

Ihan nyt tulee Saksaa ikävä! Minusta on nimenomaan kiva tulla laivalla Itämeren eikä ajaa uotsin kautta, mikä sekin on koettu.

Mine, olethan huomannut, että yli pääsee myös rahtilaivoilla. Paljon edullisempaa, illalliset kapteenin pöydässä ja ruoka parempaa.

Elegia kirjoitti...

Kauniilta näyttää pilvisenäkin päivänä tuo kaupunki. Saksa on muutenkin melkoisen kaunis maa ja ihanteellinen paikka tehdä road trip. Ollaan kerran sinne ajettu siten, että pääpaino oli kierrellä sitten Saksaa. Samalla reissussa kyllä kierreltiin muuallakin Euroopassa.

Mine kirjoitti...

Leena: Olemme ylittäneet Itämeren nyt kolmesti. Erilaisilla laivoilla. Kapteenin pöytään meitä ei ole kyllä kutsunut kukaan:). Minkä nimisellä laivalla olette seilanneet? Kerran mekin ajoimme läpi Ruotsin. Sai jäädä viimeiseksi kerraksi myös.

Elegia: Niin on. Ihan Etelä- Saksa linnoineen on kokematta. Toivottavasti tulevassa onnistaa.

Yaelian kirjoitti...

Hieno matka teillä on ollut! Ja miten ihastuttava tuo vanha kaupungin keskusta onkaan.8 vuotta sitten ajettiin eksän kanssa Saksan halki,kesällä.Oli kyllä paljon kaunista katseltavaa:)

Mine kirjoitti...

Yaelian: Tekin olette ehtineet, varmasti ihan oikeasti sen tuhannen ja yhden tarinan verran:).

Mert Ali KOÇPINAR kirjoitti...

Everyone, the life of a kept finite lifetime ..
I actually thought it
After you have learned it is not so.
Life;
Yes, life is to share ..
And sharing;
I've never known such a love.
share;
Provide even a piece of bread
share;
Even talk to can you know how you feel when you look at
share;
to travel, to see, to live

my trip note's

Kirjailijatar kirjoitti...

Jännä juttu, että minäkin tykkään kuunella autossa Suolmi-radiota. En kuuntele radiota muuten, vaikka siellä olisi kovasti hyviä ohjelmia. Ja nyt emme kyllä kuuntele radiota auttossakaan, sillä se on ollut pitkän rikki. Siis radio. Vaikka auton pakoputkikin on kyllä rikki :)

Mine kirjoitti...

Mert: Maybe you start your blog again and then you can share your trips and fotos with us? See you soon!

Kirjailijatar: Onpas teillä sitten rikkinäisiä asioita autossa. Täällä ei voi kuunnella Suomi-radiota ja kaikki cd:tkin alkaa olla puhkikuunneltuja. Joku saisi vinkata jotakin hyviä uusia bändejä. Sellaista mukavaa matkamusiikkia.

Anonyymi kirjoitti...

Piipahdin katsomaan, joko uusi matka on alkanut. Ei vielä, mutta toivittavasti PIAN !? Jos haluatte kuunnella sekä hauskaa, että koskettavaa matkamusaa, niin suosittelen lämpimästi Seminaarimäen mieslaulajia (katso aluksi YouTubesta vaikka Semmareiden Vieraalla maalla). Minä olen vuosia tykännyt Semmareista ; ne on vaan niin hyviä ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Nyt lähdetään takaisinpäin. Seminaarimäen mieslaulajat onkin meille tuttu juttu. Miheni opiskeli Jyväskylässä opeksi, joten kuorossa on paljon tuttuja kurssikavereita. Tai ainakin oli. Meilläkin on levyjä täällä, ihan vain vanhojen aikojen muistoksi:).

Mine kirjoitti...

Tai siis kohta lähdetään. Nyt ensin käyn vielä veraita kierrättämässä Euroopan puolella, kun aurinko vihdoinkin näyttäytyy... Illalla koetan päästä blogin äärelle, kuvat sain jo aamulla etsittyä.

Johanna / Omamaamansikka kirjoitti...

Olet jälleen ottanut niin upeita kuvia. Ja kirjoitat niin koskettavasti. Ah, tuota saunaa kyllä kaipaan. Viimeisestä saunakerrasta alkaa olla taas useampi vuosi.

Mine kirjoitti...

Johanna: Nämä taitaa kyllä taas olla miehen kuvia. Ettei mene kiitokset väärään osoitteeseen. Hän ei tosin ole tyytyväinen aina näihin minun valitsemiini kuviin, tai siihen, kuinka olen ne käsitellyt. Eli huonot kuvat voi laittaa minun syyksi. Hyvistä antaa kiitoksen isännälle:).

Sauna kuuluu jotenkin niin Suomeen, että täällä en sitä kaipaa. Paitsi tukanpesupäivänä säiden ollessa ihan kylmimmillään...

Anonyymi kirjoitti...

Vasta nyt olen löytänyt ihanan blogisi, kiitos! Mukavaa lueskella. Ja vinkiksi siihen, kun lapset isompia ja tuo kirkkovisiitti ei enää onnistu (sekin aika tulee) - jokaisen kirkon vieressä on kauppa. Tenavat sinne siksi aikaa shoppailemaan. Tämä toimii ainakin teinityttöjen kohdalla Italiassa!

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Ihan totta, nytkin jo helpottaa, kun voi tarvittaessa valtuuttaa isommat katsomaan pienempiään siksi aikaa kun me olemme nenät kiinni tauluissa yms.