Ennen Konyaa oli kuitenkin kartan mukaan Lystra. Sitä etsimme kellon kanssa kilpaa. Aurinko oli jo laskemassa ja kylän opasteet olivat taas omaa luokkaansa. Monen harhakierroksen jälkeen meinasimme jo luovuttaa. Lopulta kuitenkin saavuimme varsin kuvaukselliseen kyläpahaseen. Miehet postin portailla opastivat meitä varsinaiseen vanhaan Lystraan, joka sekin sijaitsi mutaisen tien perukoilla ihan kylän kainalossa.
Kyllä harmitti, että tulimme paikalle niin myöhään, sillä kuvat jäivät nyt kovin hämäriksi. Illassa oli kuitenkin tunnelmaa. Auringonlaskussa kiipeiltiin kurkkimaan luola-asumuksia, ihailtiin illan valoja vanhan kirkon kivissä. Kuunneltiin rukouskutsun jälkeen tulevia kylän ilmoituksia minareeteista. Tuumittiin, että onko tällaisia paikkoja oikeasti olemassakaan?
2 kommenttia :
Nuo luola-talot ovat kyllä mahtavia! Olisi kiva kurkistaa sellaiseen sisälle;D
Yaelian: Mietin aina heitä, jotka oikeasti asuivat siellä. Ja asuvat. Sellaisiakin luolia tästä maasta löytyy. Mitä ihminen on aikojen saatossa kokenut kodikkaaksi? Minkälaiset mukavuusvaatimukset meillä nykyään onkaan ja minkälaisissa olosuhteissa ihmiset ovat eläneet ja elävät edelleen? Se täytyy sanoa, että entisajan asumukset ja kaupungit on lähes poikkeuksetta sijainneet jossakin jossa oli hienot maisemat. Nykyajan Lystran talot vain kalpenivat näiden luola-asumusten rinnalla:).
Lähetä kommentti