"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

708. tarina (Hatunnostoni kärsivällisille naisille)

Hatunnostoni kaikille teille, jotka elätte kuukausia tai jopa vuosia remontin keskellä. Meillä tätä lystiä on kestänyt nyt kaksi viikkoa ja kumpaakaan ei huvittaisi enää aamulla nousta sängystä ylös. Paljon on tehty, mutta aina vain sitä tekemistä riittää. Kun olet tapetoinut ja maalannut ikkunan pielet, näyttää patterit ihan törkyisiltä. Valkoista kattoa vasten portaikko ei enää olekaan viehättävä, vaan oikeastaan aika tunkkainen. Lisätään tähän niukat yöunet ja epäsäännölliset ruoka-ajat ja johan ärsytyskynnys kasvaa. Itseänikin jo huvittaa, kun kuuntelen itseäni.:"Kyllä mua sitten ärsyttää tää ettiminen/viimeistely/peittäminen…"


Ärsyttää tai ei, minä olen oppinut tapetoimaan. Alla olevassa kuvassa on olohuone juuri tapetoitu ja lattiat huoltovahattu. Ja ne katot maalattu. Sitä iloa kesti päivän ja sitten...


Keskiviikkona saapui kontti. Täsmällisesti sovittuun aikaan. Kun Istanbulin päässä hääräsi kahdeksan ukkoa, saapui Suomen päässä kolme miestä. Varttunein puuhasi jotakin autolla ja kaksi salskeaa nuorta miestä kantoi tavarat sisään. Minä seisoin oven pielessä ja neuvoin; "Yläkertaan, olohuoneeseen, keittiöön". Kahdella kielellä, sillä toinen nuorista miehistä oli Hollannista. "Tulin tyttöystävän perässä. Minä rakastan muuttamista ja tässä työssähän sitä saa nyt muuttaa." Hyvä hänelle. Minä en enää rakasta muuttamista yhtään. Koti on pahvilaatikkoja täynnä. Samoin piha. Mihin nämä kaikki tavarat laitetaan? 




Seuraava hatunnostoni kaikille kärsivällisille naisille. Heille, jotka pistelevät asioita järjestykseen pikkuhiljaa. Eivät piittaa keskeneräisyydestä ja jaksavat odottaa. Minä en kuulu niihin naisiin. Minä tahdon valmista nyt ja heti. Tässä tavaramäärässä vain jopa minunkin on hyväksyttävä, että valmista ei tule päivässä eikä ehkä vielä kahdessakaan. Silloin on hyvä hieman huijata ja järjestää kodista edes yksi kolo, jossa voi leikkiä valmista. Olohuone valmistui siis jo aika pitkälle keskiviikkoiltana. Epätoivon hetkinä käyn aika kurkkaamassa sitä ovelta:D.



Tänään iltasella pistettiin kotiovi kiinni ja unohdettiin rempat ja laatikoiden purkamiset. Rahjustettiin Kotkan keskustaan Meripäivien avajaisiin. Säät suosi ja Kotkan keskustassa oli vilskettä kun Istiklal-kadulla konsanaan. Lasten toiveena oli ostaa mahdollisimman monta metrilakua ja äidin toiveena oli rommirusinajäätelö. Molemmat toiveet tuli toteutettua.






Yksi tädin mussukkakin tuli nähtyä. Hän oli lähtenyt liikkeelle mukavissa jalkineissa:). Mussukan Meripäivä-traditioihin kuuluu kuulema ostaa lautasellinen muikkuja. Täytyihän meidänkin seurueen siis sellainen päähänpinttymä hankkia. Tarjontaa oli joka kulmassa ja lopulta ne muikut tuli ostettua satamasta.













Kun nyt lopultakin päästiin tuulettumaan, niin päätettiin miehen kanssa lähteä huomisiltana Meripäivä-konserttiin. Siellä kun sattuu olemaan monta artistia, jotka meillä laulelee aika tiheästi. Jospa se olisi hyvä porkkana sille, että aamulla jaksaisi nousta sängystä ja pistää ainakin keittiön ja makkarin järjestykseen? 

Kiitos teille kaikille kommenteistanne ja myötätunnostanne edellisessä postauksessa. Äiti on edelleen olemassa ja luulen, että tilanne on tällä kertaa kääntynyt hänen kohdallaan elämän puolelle. Lääkärin mukaan hän saattaisi päästä takaisin hoitokotiin, kunhan tulehdusarvot ovat täysin laskeneet. Olemme siis jatkoajalla, äiti ja minä. 

21 kommenttia :

sannabanana kirjoitti...

Voi Mine! En ole ehtinyt juurikaan blogimaailmassa seikkailla viimeaikoina. Ihana kuulla, että pääsitte perille ja koti 'alkaa muodostua'. Kivan näköistä Kotkassa, en ole siellä koskaan käynyt, mutta nyt tekee mieli :)

Surullisia uutisia äitisi puolesta. Olet ajatuksissani. Ihana kuulla, että teillä on vielä aikaa yhdessä. Kirkkaita hetkiä toivottelen.

Ja rauhallista remonttia :)

mummeli kirjoitti...

Kyllä se siitä iloksi muuttuu kun kaikki on paikalla ja paikka on kaikilla. iso on urakka mutta vielä jaksatte hetken.
Hyvää konsertti-iltaa.

Cheri kirjoitti...

Hienosti olette edenneet remontissa. Ei näillä helteillä kauheasti jaksa huhkia, joten rentoutuminen välillä on suurta viisautta. Sitten jaksaa taas :)

Hurmioitunut kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu toinen "heti valmista ja mikäli vielä nopeammin sen parempi"-persoona ;) Hurjasti olette kyllä ehtineet tehdä ja tuo olohuone on todella kaunis!! Siitä kyllä kelpaa nauttia epätoivon ja ilon hetkinä. Ja tuo tuulettuminen pieninäkin hetkinä remontin keskellä on tervettä. Mukavaa Meripäivät-päivää! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kääk ! Haistoin nuo muikut tänne Keski-Suomeen asti... Mies söisi niitä "kilo-tolkulla", mutta minua lähinnä kauhistuttaa ajatus jo pienen pienestä muikun murustakin... t: Tiina ( = nirppanokka)

Pepi kirjoitti...

Kirjoititpa kauniisti tuossa edellisessä, se oli vallan mennyt ohi minulta.

Ja voi, muikut on ihan superfoodia!! Ainakin mielelle :D

Teillä koti on loppurutistusta vaille asuttavassa kunnossa, hurjan urakan olette tehneet! En minäkään osais ikuisen remontin keskellä elää - ihmettelin jo sitäkin kun vasta kesällä alkoi kellarikomerot täyttyä meidän talossakin vaikka jo helmikuussa muutettiin!
Just äsken muuten soittelin ja tilasin sen baaripöytä/lipasto/mikäliesysteemiin sieltä säilytyksestä tänne Lillaan, täällä sitten penkin kanssa odottelevat molemmat. :)
Olikos se niin, että nyt viikon päästä viikonloppuna olette tulossa?

Aili Mummo kirjoitti...

On todella iso ruljanssi tuo toisesta maasta muuttaminen ja talon remontoiminen. Hyvin sujuvasti olette kuitenkin toimineet, ja kaikki valmistuu odotusten mukaan. Onneksi olette vielä nuoria, ja jaksatte..:)

Ottakaa rennosti välillä ja lepäilkää, loppu sujuu jo rutiinilla!

Kaunista kotimaista viikonloppua teille kaikille, Mine! ♥♥

Kikka N kirjoitti...

Oi miten kaunis koti teille tulee! :)

Kirsi Cifci kirjoitti...

Kaunis tulee Kotkankin kodistanne ja eikös olekin ihanaa kun tavarannekin on jo tulleet, mutta uskon ja ymmärrän, että nyt alkaisi jo riittää;)Hienoa , että lähditte meripäiville hieman huilaamaan, minä tulin eilen Istanbulista ja kelithän tuntuu olevan täälläkin ihan samanveroiset, kyllä tässä kelpaa lomaa jatkaa;)Äidillesi kaikkea hyvää ja voimia sinullekin , mukavaa viikonloppua!

Mine kirjoitti...

Sannabanana: Tervetuloa, kyllä tänne kannattaa tulla. Meillä on KOTI ja tarjoan teet, kunhan tulet:).

Mummeli: Kyllä, jokainen valmistunut nurkka on SUPERLUX-ilo.

Cheri: Meillä ei onneksi ole sisällä kamalan kuuma, joten sen puoleen täällä jaksaa kyllä huhkia. Mutta en itke, kun remppa on valmis, se on selvä se.

Hurmioitunut: Emme menneetkään konserttiin:(. Olivat aikatauluttaneet meikäläisen suosikit niin hullusti, että olisi pitänuyt melkein kolme tuntia kuunnella jotain Jari Sillanpäätä yms. joten jäi menemättä. Ehkä sitten huomenna, jos mies lähtee naisia kuuntelemaan. Mutta tulipa keittiö valmiiksi. Pöytä vielä kuivuu maalistaan kellarissa.

Tiina: Minäkään en syönyt muikkuja. Olisin muuten kyllä voinut, mutta kun löysin samaan aikaan sen rommirusinajäätelön, joten ei nyt sellainen muikku-jäätelö yhdistelmä iskenyt.

Pepi: Jep, tulossa ollaan, sitten kai lauantaina. Ilmoittelen, kun jaksamme ajatella lähtöä:). Olin ensin ajatellut maanantaita, mutta sinähän taidat olla töissä? Ja mullakin alkaa muuten työt tiistaina. Kiva nähdä sitten kohta!!!

Aili: Järkyttävän iso. MIetin, että en kyllä muuta hevillä…

Kikka: Onhan tämä ihana. Ja NUKKEKOTIkin löytyi kellarista kuopukselle. Olen tehnyt sen esikoiselle miehen kanssa silloin kun hän täytti yksi. Nyt sitä täytyisi hieman päivittää tähän päivään, kunhan tästä kodin päivityksestä selvitään.

Kirsi: Tavaroiden myötä koti tuntuu kodilta. On ihanaa, kun muistot Istanbulista on koko ajan ympärillä. Ja ilmat on olleet uskomattoman ihanat. Toivottavasti vielä jatkuu ensi viikkoon, sillä lapset pitäisi viedä Linnanmäelle. Ovat sen reissun totisesti ansainneet, sillä onhan tämä ollut heillekin varsinaista venymistä.






Jael kirjoitti...

Remontti voi viedä hermot,mutta hyvä tuosta vielä tulee ja olohuonen näyttää jo niin hyvältä:) On varmaan ihanaa kun tutut tavarat ovat nyt saapuneet uuteen kotiin:)
Ja mukava tapahtuma teillä siellä Kotkassa:)

Pepi kirjoitti...

Luvassa pitäis olla samanlaisia kelejä edelleen :)
Toivottavasti vielä tulevaankin viikonloppuun. Lauantai tai sunnuntai käy kumpikin, maanantaina ole ihan normaalisti töissä - lomat on lusittu!

Eipä se sinunkaan (työntäyteinen) lomasi sitten pitkä ollut, tosi nopealla aikataululla töihin menet.
Vaan puolensa ja puolensahan asioilla on, niin kiva kun varmasti oliskin kotona ollut olla pidempään, niin onhan se hyvä kun on töitä! Tänä päivänä varsinkin.

Nähdään poan :D
Terkkuset kaikille!

Petra kirjoitti...

Olimme lomalla ja nyt taas yhteyksien aarella, luin postauksiasi ja toivottelen voimia aitisi sairauden kanssa, onneksi saatte olla lahella, muistisairaskin tuntee vaikka mieli jo harhailee ja unohtaa.

Minuakaan ei ole tehty remontin kanssa asumaan mutta olette jo voiton puolella, kuorma ja pesue on siella ja homma nayttaa olevan pian hanskassa, kylla on ihanan idyllinen kotipaikka teilla siella, nauttikaa!!

Matkatar kirjoitti...

Hyvältähän teillä alkaa jo näyttää! Vaan uskon että laatikot ärsyttää. Minuakin ärsyttää. Yläkerrassa on edelleen talvitakki-tyyny-albumi säkkejä ja laatikoita, joille kertakaikkiaan ei ole paikkaa, huokaus. Ja listat puuttuu edelleen puolesta talosta. Kun rahatkin loppuvat kesken remontin, ei ole kivaa... :( Mutta yritetään kestää!

Mine kirjoitti...

Jael: Ärsytyskynnys on paikoitellen olematon. Toisaalta jokainen valmistunut nurkka on iso ilo.

Pepi: Koitetaan tulla lauantaina. Lähdetään aamusta ajamaan ja laitan sitten viestiä, että mihin aikaan on arvioitu saapumisaika. Nähdään!

Petra: Tämä on superhyperihana paikka ja ihmettelen joka päivä, että saan oikeasti asua täällä. Suomen kesä on totisesti antanut parastaan ja kelit on ollut ihan käsittämättömän hienot. Nyt näyttäisi pilveilevän siihen malliin, että saatetaan saada pihan kastelu.

Ei ollut valittamista teidän lomapuitteissakaan:).

Matkatar: En edes jaksa ajatella niitä lukemattomia laatikoita, jotka on tulleet mummolan kellarista tänne meille. Tavarat 13-vuoden takaa. Veisköhän avaamatta kaatikselle? Tsemppiä teille ja meille! Jaksaa, jaksaa..

Anonyymi kirjoitti...

Wau, siellähän näyttää tosi hyvältä! Ihan selvä koti jo.
Mie kiertelen pohjanmaata lauluyhtyelaulelojen merkeissä nyt muutaman päivän, kivaa päästä tekemään jotain omaa pitkästä aikaa. Erimukavaa, kun Ibulin tuttujakin on tulossa kuuntelemaan.
Mukava olisi jossain teitäkin nähdä, jälkikasvuanne sentään näen facebookissa ;) No, täältähän teitä pääsen tervehtämään aina aika ajoin...
Tsemppii tavaroiden kanssa!

-kirkkomuusikko

Satu kirjoitti...

Ihan siellä alkaa jo näyttää kodilta. :-)

Millainen tunnelma jäi muuten mieleen Meripäivistä? Oliko kovasti känniörveltäjiä liikenteessä?

Kirjailijatar kirjoitti...

Hatunnosto teille, olette kyllä maailman tehokkain muuttoperhe! Mahdottoman kodikkaan näköistä nyt jo.

Allu kirjoitti...

Kiva koti teille tulee ja siellä saa varmaan nauraakin, sehän kielletään nyt Turkissa naisilta kirjoittaa ainakin saksalaislehdet.

Mine kirjoitti...

Kirkkomuusikko: Ei auta, kun järjestää konserttia tänne suunnille! Jos ei muuta, niin yksityinen tuossa meidän pihalla. Pihakalusteetkin on ostettu ja eilen iltayöstä kasattu. Vain grilli ja kirkkomuusikko puuttuvat.

Satu: Me ei sitten lopulta käyty kun siellä avajaisissa. Jäi konserttiin menemättä, kun esiintyjät oli ripoteltu niin hullusti. Eli siisti kuva jäi, sillä känniörveltäjät saapuu kuvioon yleensä myöhemmin kun avajaisparaatissa.

Kirjailijatar: Blogistihan saa zoomata ja rajata justiinsa niin kuin tahtoo. Jättää kuvan ulkopuolelle ne laatikot, vaateröykkiöt, maalitonkat yms. Luoda mielikuvia:D.

Allu: Vai sellaista ne kieltää. Kieltämättä saimme aika paheksuvia katseita, kun naisten kanssa kovaan ääneen naurettiin Sanliurfassa. Hyi meitä iloisia naisia. Täällä talossa on suotavaa olla iloinen ja naurusta ei sakoteta, se on ainakin varmaa.

Kirjatoukka kirjoitti...

Voimia!!