"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

56. tarina (Istanbul - Büyük Çamlicalta näkee pitkälle)

Etenkin ensikertalainen saa Istanbulissa nopeasti päänsä pyörälle. Ilmansuunnat katoaa ja kaupunki on pelkää risteilevää tietä ja peräkkäin olevaa taloa. Kartoista on vähänlaisesti apua etenkin turistialueen ulkopuolella. Kultainen sarvi ja Bosborin salmi saattavat sekoittaa suunnistustaitoja Euroopan puolella. Siltoja risteilee ja moni luuli kulkeneensa Euroopasta Aasiaan, vaikka saapui Eminönüstä Karaköyhin.

Yritämme viedä omat vieraamme hyvin pian kaupunkiin saapumisen jälkeen kukkulalle. Tai jollekin muulle korkealle paikalle. Ylhäältäpäin tarkastellessa kaupunginosat asettuvat paikoilleen, kuten vesiväylät ja suuret tiet. Euroopan puolella voi siis kiivetä vaikkapa Galatan torniin (Istiklalcaddesin päässä), Pierre Lotiin Eyüpissä, Süleimanin moskeijalle tai jonnekin ravintolan katolle. Täällä Aasiassa paras tähystyspaikka on kotimme lähellä sijaitseva suuri mäntykykkula, eli Büyük Çamlica tai sen vieressä oleva pikkusisko eli Kücük Çamlica. Ensimmäiseltä näkee hienosti Bosborinsalmelle ja toiselta Marmaranmerelle. Molemmat ovat esitteyn arvoisia, mutta tänään tutustumme kukkuloista isompaan.


Büyük Çamlican huipulta voi siis ihailla maisemia. Joko kaiteeseen nojaillen tai istuen kukkulan huipulla olevassa kahvila-ravintolassa. Vanha puinen Köşk näyttää viehättävältä, mutta jostakin syystä emme ole sinne koskaan poikenneet. Ehkäpä siksi, että ulkona on kioskit, joista voi ostaa pientä naposteltavaa ja istahtaa syömään ne ulkosalle leviteltyihin pieniin pöytiin, maiseman äärelle. Suosittelen täällä Gözleme-lettusia, joita saa usealla täytevaihtoehdolla. Pinaattia, juustoa, perunaa. Sitten vain gözlemeä suuhun ja ihailemaan.




Jos maisemaa ei jaksa loputtomasti seurailla, voi paikalla katsella itseään kuvaamaan tulleita hääpareja ja poikia ympärileikkausjuhlan puvuissa. Yhtä mielenkiintoisia ovat minusta paikalliset seurueet. Tämä alue on uskonnollisten muslimien suosiossa, joten suurimmalla osalla naisista on päässänsä huivit. Myös morsiuspuvut ovat siis länsimaalaisista paljastavista puvuista poikkeavia.




Tule kukkulalle auringonlaskua ihailemaan. Ensin näet kaupungin valossa, sitten auringonlaskun ja lopuksi miljoonien valojen syttyvän kukkuloille, rinteille ja laaksoihin rakennettuihin taloihin. Kaunista, niin kaunista. Iltaa voi lähteä jatkamaan myös kukkulan rinteille, jossa riittää ravintolaa jos jonkunlaista. Tai ajaa meille, koti löytyy autoillen vajaan 10 minuutin päästä kukkulan alapuolelta.

ps. Tästä kukkulalta kulkee myös lastemme koulutie. Nelikko saa oppia vain hieman tämän näköalakukkulan alapuolella. Maanantaista alkaen:).

7 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Ihania kuvia taas !Pakko kyllä joskus päästä Istanbuliin,muutenkin kuin lentokentälle odottelemaan...

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ihana blogi! Eivät lapsesi sattuisi aloittamaan koulunsa kansainvälisessä koulussa? Muistelen, että ainakin yksi sijaitsi camlican alueella... Hyvää syksyä!

Mine kirjoitti...

Yaelian: Kiitos. Istanbul on tietenkin niiden kaupunkien seurassa, jotka Pitää Nähdä:). Ei siinä muu auta, kun ruveta matkaa suunnittelemaan...

Anonyymi: Kiitos. Juuri siellä kansainvälisessä. Koko kouluelämänsä ajan. Asusteletko itse täällä vai onko kaupunki muuten vain tuttu?

Anonyymi kirjoitti...

Olen Turkista, joten kyllä Istanbul on tuttu. :) Olen asunut Suomessa kuitenkin koko ikäni. On kiva lukea alueista tässä blogissa, joita ei edes tiennyt olevan olemassa!

Mine kirjoitti...

Anonyymi: No sitten on ymmärrettävästi tuttu:). Kiva, kun käyt lukemassa. Voisitko keksiä itsellesi jonkun nimen, jos et halua omaa nimeäsi laittaa? Tunnistaisin sinut, jos myöhemminkin kommentoit. Ei tarvitse rekisteröityä, mutta allekirjoitukseksi?

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Sain viestisi ja poistinkin pyyntösi mukaan. Nyt muistan sinut:). Mukavaa viikkoa sinne syksyyn täältä helteistä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, että poistit. Kiitos samoin, kuin myös teille! Uskomatonta, että itse olen täällä flunssaisena ja ulkona +12 astetta, ku siellä on suorastaan hellettä. :( Se on vaan hyväksyttävä :D Jep, ens kerralla sitten nimimerkki kun vielä tiedät kuka täällä kirjoittelee.