Kaupungin valloituksemme alkaa muureilta. Minun on helpompi ottaa tila haltuuni nähtyäni ensin kokonaiskuvan. Kokemukseni mukaan kokonaiskuva taas on helpompi muodostaa ylhäältäpäin katsoen. Kävelemme siis Jaffa-portille ja kiipeämme muurille. 'The Ramparts Walk' käsittää puolet vanhan kaupungin muurista ja toimii loistavana sisäänajona Jerusalemiin. Alhaalla lepäävät talot, kaduilla kävelevät ihmiset ja katoilla makailevat kissat. Muurin ulkopuolella huristavat autot ja nykypäivä, sisällä taas kohtaavat historia, uskonnot ja tämä hetki. Me muurin harjalla keikkuvat olemme tarkastelijoita tai tirkistelijöitä. Vielä sivusta seuraajia, mutta aikeissa tulla osaksi kaupunkia. Ihan kohta.
Olenko pyhiinvaeltaja, turisti vai tutkija? Jerusalem ei ollut ehkä sitä mitä odotin ja samalla en tiedä, olinko odottanut oikeastaan mitään. Moni paikka oli kuvista ja tarinoista tuttu. Kaupunki on kuitenkin ilahduttavalla tavalla erilainen, kun mikään aikaisemmin kokemani. Jerusalem on siis sekä että ja joko tai. Sen äärellä on ehkä parasta lakata analysoimasta ja vain sujahtaa osaksi katujen vilskettä ja uskontojen sekamelskaa?
Öljymäen kohdalla muurikävelymme on tullut päätökseen ja laskeudumme osaksi vanhan kaupungin ihmisvirtaa. Kalliomoskeija on suljettu muilta kun muslimeilta ja sotilaat näkevät meistä jo kauas, että me emme kuulu sisäänpääsijöihin. Pyhän Annen kirkko sen sijaan toivottaa meidät tervetulleeksi. Tarinan mukaan kirkko on rakennettu paikalle, jossa sijaitsi aikanaan Marian vanhempien Annen ja Joachimin koti.
Pian katukyltissä lukeekin jo Via Dolorosa. Istumme juomaan mehut ja katsomaan ohikulkijoita. Olemme muslimikorttelissa, mutta uhrijuhlasta muistuttaa vain jätesäkistä pilkistävä lampaan pää. Ortodoksijuutalaiset kävelevät ohitsemme kiharat tutisten ja me seuraamme heitä lasiemme tyhjennettyä. On itkumuurin aika. Mies kävelee rukoilijoiden luo, mutta minä jätän naisten osaston välistä. Tutkailen mieluummin illassa heiluvia mustatakkeja, jotka hiljaisuuden vallassa vuodattavat sydämensä muurin kiville Jumalallensa tiettäväksi. Miten monet itkut tähän on vuodatettu? Miten monet itkut on vielä itkemättä? Minua ei itketä yhtään.
Ilta pimenee ja kassissa oleva villatakki tulee tarpeeseen. Miten paljon voi nähdä jo yhdessä päivässä. Kuinka monta askelta jaksaa ottaa tuntematta väsymystä. Ja huomenna meillä on lupa jatkaa. Nukkua Jerusalemin ympäröimänä. Pyhä Maa pään alla ja yllä Jumalan taivas.
23 kommenttia :
Jerusalem on monille niin iso asia etta sita on vaikea kasittaa. Upeita tunteita olet onnistunut naissa kuvissa sisaistamaan.
Olipa mielenkiintoinen kierros. Tuo muurikävely oli varmaan ihan ideaali tapa aloittaa tutustuminen kaupunkiin; sai hyvän yleiskuvan kaupungista.
Oliko Kalliomoskeija tilapäisesti suljettu muilta kuin muslimeilta vai onko se nykyinen käytäntö? Kun olimme siellä mieheni kanssa vuosia sitten, ei tuollaista estettä ainakaan sillä hetkellä ollut ja se käynti olikin hieno elämys.
Itkumuurikuvasi kertovat tunnelmasta vaikuttavasti.
Kiitos hienosta kierroksesta, Mine!
Itkunaiheita tuntuu Jeruslamissa ja Lähi-Idässä riittävän, saa nähdä, loppuvatko ne milloinkaan; en ainakaan usko, että ainakaan minun elinaikanani...
Oikein hyvää viikkoa sinulle ja perheellesi, Mine:)
♥
Tämän postauksen lomassa huomasin että jokaisella maalla tai kaupungilla taitaa olla ihan oma arkkitehtuurivärinsä. Rakennukset ovat joka paikassa eri värisiä, mutta kuitenkin tunnistettavia. En osaa erottaa itseäni suomalaisuudesta siten että osaisin päättää mikä on Suomen arkkitehtuuriväri. Betoninharmaa vai tiilenpunainen?
Kaunista katseltavaa jälleen. Saat kuvistasi aina niin tarinamaisia ja kertovia vaikkei tekstiä olisikaan.
- hietzu -
Anu: Voin kuvitella, että siellä voi höperöityä, joutua hämilleen tai jopa raivostua. Toleranssia täytyy löytyä, mutta myös tietoa siitä mitä itse edustaa. Jerusalem näyttää herättävän tunteita myös lukijoissa, sillä Jerusalem postausten myötä näytti muutama lukija poistuvan listaltani? Onko Israel kielletty aihe?
Satu: Kyllä, olemme aikaisemminkin huomanneet muurikävelyjen hyödyn. Ja ihmettelin, että miksi Konstantinopolin muureja ei ole kunnostettu tähän tarkoitukseen edes osittain?
Paavalinkukka: Oli menossa muslimien Uhrijuhla ja sen vuoksi edes moskeija-tasanteelle ei ollut toisuskoisilla pääsyä.
Aili: MInä luulen, että nämä kyyneleet pyyhitään vasta Taivaassa, ellei olla siellä missä kiristellään hampaita:).
Hietzu: Ihan totta, Jerusalem oli omanvärisensä. Ja nyt minäkin jäin miettimään, että mikä on Suomen väri?
Noita ortodoksijuutalaisia on kamalan paljon Davosissa ja Sveitsissä ja ne käveli ennen aina meidän sveitsiläisten tuttavien pienen maatalon ohi ja talon koira, joka ei normaalisti koskaan haukkunut, haukku silloin ihan hullun lailla.
Millainen oli muuten kontrolli teidän maahan saapuessa? Mä olen aina vähän skeptinen, kun mun työkaveri meni sinne työmatkalla (israelilaisen firman kutsumana) ja sitä tutkittiin kolme tuntia ja se oli ihan hermoraunio, kun oli kiire sinne palaveriin. Hän ei ollut edes saksalainen vaan hollantilainen.
Hietzun kysymykseen / pohdintaan sanoisin, että tiilenpunainen...
En ole koskaan itse osannut Jerusalemiin kaivata, mutta nyt matkaan mielelläni kanssanne. Tuo itkumuuri on karjalaisista juuristani huolimatta jotenkin ajatuksena vaikea, vaikka näin siviilissä melkoinen kyynelehtijä olenkin... t: Tiina
Hyvin sait tuota vanhan Jerusalemin luonnetta kuvattua tässä kuvin ja sanoin.Uudempi osa kaupunkia on sitten niin erilainen.Jerusalemissa on sääntö,että kaikki rakennukset tulee rakentaa Jerusalem-kivestä,siispä melkein kaikki saman värisiä. Samoilla alueilla olen usein ollut,mutten ole muurikävelyä kokeilluot.Ensi kerralla sitten.
Ai muutama lukija oli poistunut listaltasi ja kyselit onko Israel kielletty aihe.
Onhan se, ainakin siten, että kirjoittaisi tai puhuisi siitä myönteistä. Itse en huomannut sellaista kirjoituksistasi. Tässäkin postauksessa rivien välistä pilkistää ivan häivähdys. Minua ei itketä yhtään... No saat olla iloinen jos ei itketä. Minulla on paljon itkettävää ja odotan että pääsisin Itkumuurilla käymään. Siellä on hyvä.
Allu: Meitäkin oli peloteltu kaiken maailman ristikuulusteluilla, mutta en kokenut kyselyjä mitenkään liioitelluksi. Ennenminkin koin maahan tulon ystävälliseksi. Suomalaisella passilla on hyvä matkustaa, sen olen monesti aiemminkin kokenut.
Tiina: Minä ymmärrän juutalaisten surun. Kun huutomerkkinä heidän pyhän paikkansa päällä nousee moskeija. Ei ihme jos itkettää.
Jael: Yhtenäinen väritys onkin kaunis, hyvä kun ovat suojelleet sitä lailla. Kannattaa kävellä muurit. Me ainakin tykkäsimme ja juuri ennen kävelyn sulkeutumista saimme olla kovin rauhassa ihastelemassa kaupunkia, vain muutaman muun kävelijän kanssa.
Kirsti: Voi ei, minä en ole tarkoittanut mitään ivaa lisätä riveihin enkä niiden väleihin. Onko se ivaa, jos on hyvä mieli eikä itketä itkumuurilla? Jos jotakin näissä postauksissa ivaan, ivaan itseäni ja omaa suhtautumistani asioihin. Minä otan oman Pyhän Kirjani hyvin vakavasti. Se sanoo; "Siunaa minun kansaani". Siis siunaan, en pilkkaa. Näköjään Jerusalem on kaupunki, jota ei voi kokea omannäköisesti loukkaamatta muita kokijoita suuntaan ja toiseen?
Omasta pikareissusta on yli 20 vuotta, joten olisi ihan mielenkiintoista käydä joskus uudelleen. Me tulimme aikanaan Ashdodin satamaan ja sieltä bussilla läpi, uskomatonta kyllä, vehreän maan Jerusalemiin. Hyvät tiet ja kuusi miljoonaa istutettua puuta jne.
Kiva katsella näitäkin kuvia ja tunnelmia - jotka ovat varsin samat kuin aikanaan, mihinkäs ne siitä :)
Tiina: Vehreä ei nyt olisi ensimmäiseksi tullut mieleen:). Jotkut asiat ei muutu, se on lohdullistakin. Näinköhän kokisit Jerusalemin samanlaisena kuin silloin?
:) ei varmaankaan, mutta uskomattoman vehreä on yleisilme tuolla välillä. Mutta on se eteen töitäkin tehty. Kontrasti edellisen etapin, Port Saidin satama - Kairo, välillä oli valtava :)
Ehkäpä jo eletty elämä tekisi kokemuksesta erilaisen, tai sitten ei. Enpä tiedä.
Kauniisti olet ikuistanut itkumuurin alueen. Kalliomoskeijaan pääsi vielä vuosia sitten turistitkin sisään (ei muslimit), mutta nykyään ilmeisesti vain siihen ulkopuolelle.
Naurettavaa, ettei Jerusalemista tai Israelista saisi kirjoittaa niin kuin itse haluaa. Ihan vapaasti vain, sitä on turha sitten niiden lukea, jotka ei kestä lukea.
Suomalaisella passilla on yleensä loistava matkustaa, mutta Israeliin mennessä ja varsinkin sieltä lähtiessä jouduin minäkin useaan ristikuulusteluun. Varmasti sen takia, että matkustin yksin.
Minä rupesin näitä postauksia oikein uudemman kerran lukemaan kun tuossa uudemmassa mainitsit siitä ikävästä sivuseikasta..täytyy kyllä sanoa, että en minä näissä mitään ivaa nää..pöh pöh..jatka vaan samaan malliin.
Tosi kiinnostavaa lukea matkastanne! Israelilla on niin monet kasvot ja sen kokee jokainen omalla tavallaan. Olen minäkin aikoinani ollut tiukoissa turvatarkastuksissa, mutta ajattelen että omaksi turvaksi niitä tehdään.
Jerusalem on Lähi-Idän kaupungeista suosikkini.Toki pidän myös Beirutista ja Damasista mutta Jerusalemissa on oma luonteensa.
Ja, turvatarkastuksissa olen joutunut erilliseen huoneeseen, kamat on pengottu, tiukat kyselyt läpikäyty. Asuessamme siellä, tuli jo tavaksi aukaista laukku ostoskeskukseen menessä, joten maassa maan tavalla.
Ymmärrän myös tuon haluan päästä ulos-nyt heti :).
Pikkujutut
Tiina: Kyllähän se taakse jäänyt jättää jälkensä ja eri ikäisenä ja eri elämäntilanteessa saman voi kokea hyvin eri tavalla.
Annika: Onhan se hieman hämmentävää, että tuollaisella paikalla on lupa sulkea toiset ulkopuolelle. Jerusalem herättää näemmä vahvoja tunteita. Hämmästyin nyt vain niin tätä väitettä ivaamisesta, sillä en ymmärrä mistä sellainen on luettavissa? Tämä matka oli vuosien täyttynyt unelma ja olin siksi vain jatkuvasti kepeällä mielellä. Sen suon itselleni.
Mehtänemäntä: Pitäisi muistaa, että jokainen meistä lukee, elää ja kuulee asioita oman ennakkoajatuksen vallassa. Opettakoon se minulle, että en lue toisten blogeja rivien väleistä.
Eeviregina: Israel on saanut kokea niin paljon vainoa, eikä rauha rauhaa ole tiedossa vieläkään. Näin ollen minusta turvatarkistukset on jokaisen tulijan parhaaksi. Olimme siis odottaneet niitä vieläkin tarkemmaksi.
Pikkujutut: Oltiinkin täällä samaan aikaan naputtamassa. Elonmerkki sinusta:). Istanbulissakin täytyy tottua läpivalaisuihin ostareihin mennessä jne. Siksi ehkä tarkempi syynääminen ei olisi meillekään ollut kovin iso juttu. Mutta pääsimme siis ihan vain parilla kysymyksellä eteenpäin.
Vehreä on varmaan jaanyt sellaisen henkilon mieleen, joka on kaynyt taalla kevaalla.
Ehka joillekin Israel on vaikea aihe, mutta tamahan ei ole mikaan poliittisiin aiheisiin kantaaottava blogi, eli se jaakoon siihen. Minusta matkailla saa ihan missa maassa tahansa ja usein se antaa paljon moniulotteisemman kuvan kun usein stereotyyppiset kuvat ja uutiset telkkarissa.
Anumorchy, olin Israelissa juhannuksen aikaan. Tietenkään ei voi puhua suomalaiseen rinnastettavasta vehreydestä, mutta kun sinne tuli suoraan Egyptin hiekka-aavikoilta, oli muutos melkoinen. Odotuksissa kun oli samanoloinen erämaa kuin Egyptissä. Ainakin tuossa Ashdod-Jerusalem välillä on esim. pitkä pätkä metsää ennen Jerusalemia, joka vaikuttaa paljolti tuohon vehreään mielikuvaan. Jerusalemia ei puolestaan mitenkään erityisen vehreäksi voi sanoa :) Metsän synnystä kerrottiin, että sinne on istutettu puu jokaisen keskitysleirillä kuolleen muistoksi. Tekemällä tehtyähän tuo maan vehreys on, eikä luonnonvara niin kuin täällä pohjoisessa.
Anu: Jokaisen matka on oma kokemus, johon muut peilaavat omia kokemuksia tai käsityksiään kyseisestä maasta. Politiikkaan en puutu, siitähän se vasta soppa syntyisi:O.
Tiina: Kaikki riippuu tosiaan myös vertailukohdasta:). Täytyyhän Israelissa vehreyttäkin olla, koska se kantaa päällään ihania hedelmiä.
Lähetä kommentti