"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 14. joulukuuta 2012

359. tarina (Jänöjussien mäenlasku)

Talviurheilu ei kuulu niihin lajeihin, joita lapsemme voisi Turkissa sujuvasti harrastaa. Luistelemassa olemme jonkun kerran käyneet. Siihen on mahdollisuus joko tunnin päässä sijaitsevassa Izmitin kaupungissa olevassa jäähallissa tai joissakin istanbulilaisissa ostoskeskuksissa todella kalliiseen hintaan. Hiihtämään sen sijaan on vaikea päästä yhtään missään. 

Kun nyt saavutaan tänne talven ihmemaahan, on syytä kiireesti pistää sukset jalkaan. Kolmonen tosin kutsuu niitä "hiihtimiksi" ja minusta se on ihan loogista. Jos kerran luistellaan luistimilla, niin miksei sitten hiihdetä hiihtimillä?






Mummolan pihalta ei lähde ladut, mutta mitäs tuosta. Nehän voi tehdä itse. Kun hiihtää pellon pientareilla ja leikkikentän ympärillä, ei nopeammat karju takana: "latua". Sisaruksilla riittää kärsivällisyyttä odottaa pyllähtäneen ylös pyrkimyksiä. Ja kun tarpeeksi monta kertaa kaatuaa, alkaa myös aikanaan tulla hyväksi nousijaksi.







Jänöjusseille ei riitä pelkkä suoralla hiihto, vaan tarvitaan heti myös haasteita. Sellaiseksi riittää mummolan lähellä oleva "teletappikukkula", jonne nouseminen on alkuun todella vaikeaa. Tässäkin harjoittelu tekee mestarin ja niin sujuu lopulta nousut ja laskut ihan kiitettävästi.






Palkintona on punaiset posket ja onnistumisen elämyksiä. Kyllä näistä vielä hiihtäjiä tulee.

Ja jouluun on enää 10 yötä. Eikä yhtään joulustressiä.

20 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Ihanan elämänmakuista :D
Mä olin lapsena innokas hiihtäjä, mutt Tampereelle muutettua se muuttui - niinkuin valitettavasti moni muukin asia, pikkukaupungilla on puolensa - "isolla" toiset puolet.
Eipä silti, en hiihdä kyllä edelleenkään :)

Ajattele jos talvi olisikin ollut samanlaista mustaa lutakkoa, mitä se on monena vuonna ollut jouluun asti, sen ylikin...olisi tuokin hauskuus nyt kokematta :D

Hiihtimet on hyvä sana! Ja käytössä aika yleisesti jopa.


Saga kirjoitti...

Minäkin käytän sanaa hiihtimet :) Positiivisesti ja kannustavasti ajateltu, että kaatumalla oppii hyväksi nousijaksi.

Mullakaan ei ole joulustressiä. Se on ihmeellistä ja ihanaa.

Rva Pioni kirjoitti...

Minä arvioisin turkkilaisia hiihtotyylejä ihan nykyaikaisten kaupunkilaislasten haarukkaan kuuluviksi. Haitari on laaja, mutta eivät kaikki perheet harrasta hiihtoa. Tyyli on sujuvaa tietenkin niillä, jotka hiihtävät paljon. Tavallisten harrastamattomien perheiden lapset suksivat täällä Suomessakin tosi heikosti. Minusta tuo kuvissa oleva tarmo ja into on merkitsevää ja ilahduttavaa. Ihana, että te olette hankkineet jostakin välineet ja annatte lasten kokeilla. HIANOO!, Tampereelta sanotaan! Ihanaa että saatte kokea lumen!

Mine kirjoitti...

Pepi: Kyllä me varmaan olisimme löytäneet ilonaiheita mustastakin Suomesta, mutta osaamme todellakin iloita nyt tästä valkeasta kylmästä...

Saga: Me niin odotimme tätä matkaa, että se jotenkin nyt vei terän joulunodotukselta. Nyt haalin kaikki jouluasiat kyllä kokoon ja sitten tajusin, että tässähän on vielä yli viikko koko jouluun aikaa.

Rva Pioni: Niinhän se on, että hiihto ei enää olekaan itsestään selvä taito Suomessa. Ja mummolan kellari on aarreaitta, josta löytyy kaikenlaista sille, joka jaksaa etsiä:).

A kirjoitti...

Kiva että siellä mummolan kellarissa säilyvät sukset ja sauvat tallessa tulevia tarpeita varten..;)))

Muutaman viikon harjoittelun jälkeen lapset oppivat varmasti hiihtämään ja laskemaan mäkeä:DD

Stressitöntä joulunalusviikkoa teille kaikille!<3333

Kirjailijatar kirjoitti...

Hiihtimet olisikin paljon loogisempi sana! Minä en ole mennyt hiihtimillä muutamaan vuoteen ollenkaan. Melkein hävettää, koska lunta on kuitenkin ollut myös täällä etelässä juuri viime vuosina.

Lapset ovat niin taitavia. He oppivat tuon hiihtämisenkin nopeasti. Näin vanhana on paljon vaikeampi oppia uusi taitoja.

Satu kirjoitti...

Hitsi kun hiihtäminenkin kuulostaa eksoottiselta, kun siitä kertoo semmoinen, joka asuu Turkissa, ja kun itse lukee siitä täällä Intian kuumuudessa! :-D

M. Metrossa kirjoitti...

Vaikea käsittää, että mekin ollaan kohta tuolla lumen keskellä. Meillä lapset kaipaavat eniten pulkkamäkeä, ja esikoinen luistelemista. Täällä olisi kyllä joitakin jäähalleja yms. mutta luonnonjää olisi kyllä kivempi juttu! Mukavia hiihtoreissuja!

Mine kirjoitti...

Aili: Mummolan kellari on sellainen runsauden sarvi, josta voi loputtomasti ammentaa:). Harjoitus tekee mestarin, tänään minäkin jo pääsin suksille...

Kirjailijatar: Minä kävin tänään kokeilemassa, että vieläkö osaan. En muista milloin olen viimeksi hiihtänyt. Mukavasti se sujui, joten kaivappa hiihtimet esiin ja ei kun menoksi.

Hippu: Niin, ymmärrän kyllä, että suomalaisista tässä ei varmaan ole mitään erikoista, mutta meille tämä on oikea elämys. Sinä ymmärrät, tietenkin!

M. Metrossa: Lupaa lunta jatkuvasti jouluun asti. Joten kyllä riittää tätä iloa teillekin! Jäälle ei ole vielä keritty, mutta äsken käytiin katsomassa, että keskustassa olisi yksi jää valmiina. Ensi viikolla sitten..

Allu kirjoitti...

Lapset kyllä oppii kamalan nopeasti. Olen joskus Alpeilla seurannut, miten ne on eka kerralla suksien päällä ja parin päivän päästä hiihtelevät jo hienosti.

Anonyymi kirjoitti...

Tietokoneeni oli eilen totaalisen jumissa; pitkin päivää käytin kaikenmoisia virus- ja muita haittaohjelmien poistoja yms., mistä en edes oikeasti ymmärrä mitään -- kunhan vaan nappeja painelin...

Talviurheilu on oikeastaan kivaa, jos siihen ei liity pakkoa ! Muistamme varmasti kaikki koulun liikuntatunnit ja hiihtopäivät; silloin se ei ollut aina niin kivaa, mutta perustaidot opittiin ja se oli hyvä se ! Liikunnasta ei liene haittaa...

Meillä lapset laskettelevat mielummin kuin hiihtävät, mutta luistelusta pitävät kaikki. Minä olen semmoinen sunnuntailiikkuja...

Mukavalta vaikuttaa tuo teidän talvinen liikkuminen ! Joko Vanhimmaisesi on lakannut palelemasta ? t: Tiina

Mine kirjoitti...

Allu: Niinhän ne oppii, kun haluavat. Nyt onneksi haluavat hiihtää...

Tiina: Niin se on. Etenkin hiihto on kivaa luonnossa, retkimielellä, eikä verenmaku suussa kuntolenkkiä kiertäen.

Kyllä me aletaan hieman tottua. Kun esikoinenkin malttaa pukea kunnolla päälle ja lähteä liikkeelle.

Lissu kirjoitti...

Täytyy tunnustaa, etten ole hiihtänyt moneen vuoteen. Sain koulussa (opettajana) tarpeeksi siitä, kun liikuntaa saattoi olla 9 tuntia viikossa - aamulla ja iltapäivällä), eikä kunnon suihkuun tai lepoon ollut mahdollisuutta, mutta jospa tänä talvena... Hieno homma, että jänöjussit tykkäävät hiihdellä hiihtimillä, sillä onhan se yksi parhaista (ja edullisimmasta) liikuntamuodoista, jos varastoissa on tallessa välineitä. Minä lähden tästä avantoon! Mukavaa eloa ja oloa teille kaikille.

Mine kirjoitti...

Lissu: Hrrr. Avantoon minua ei saisi. Ei millään. Saisin pissatulehduksen jo pelkästä ajatuksesta. Perheen miesväki on kyllä kuivaharjoitellut kierimällä lumessa.

Mukavaa suomeilua sinullekin!

Riitta kirjoitti...

Ai kun kivaa, teillä on mukavasti lunta! Nauttikaa! :-)

Mine kirjoitti...

Riitta: Sitä on. Ja uutta tulee koko ajan lisää. Nautitaan. Ja luulen, että nautitaan silloinkin, kun päästään Istanbulin lumettomaan talveen:D.

Leena Lumi kirjoitti...

upeaa! Poikasi (?) myssy silmillä on kiva kuva...

Minä olen himona hiihtämiseen. Jääaurinkomurtomaahiihto on sen lajin nimi. Kun lapset olivat pieniä piti aina olla laskettelurinteissä. Se juttu ei jäänyt minuun päälle.

Lumi on maailman paras joulustressin karkottaja. Sain rannikolla asuessa stressiä eniten siitä, kun joulu oli aina musta eli lumesta ei tietoakaan.

Lumoavaa lumiviikkoa koko poppoolle!

Mine kirjoitti...

Leena: Jep, se on kolmonen.

Minäkään en laskettele, mutta luulen, että tykkäisin retkihiihdosta. Siitä, että ei mentäisi verenmaku suussa, vaan hiljakseen ja pysähdyttäisiin keittelemään kahvit. Se olisi varmaan parasta justiinsa sitten keväthangilla.

Sateenkaari kirjoitti...

Lapsille lumi ja kaikki tekeminen lumisessa maisemassa on hauskaa. toista se on, kun ollaan tassa minun iassani. Nautin lumen nakemisesta ikkunastamme vuorten huipulla, mutta lahempaan koksketukseen en kaipaile.
Mukavia hetkia Suomen talvessa, ja terveiset sateisesta Antalyasta.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Niin. minäkin nautin katsella täältä ikkunan takaa. Mutta yllätyksekseni olen kyllä nauttinut ulkoilustakin, kunhan on tarpeeksi päällä. Yleensä aina palelee varpaat ja sormet, mutta nyt on löytynyt lääke siihenkin. Jalkaan UGGit ja käsiin nahkarukkaset, jotka on vuorattu karvalla. Kyllä tarkenee. Pakkanen pääsee puremaan vain poskia...