Reissu oli Konyaa vaille valmis. Olisi ollut kiva saada se loppuun. Nyt on kuitenkin otettava aikalisä.
Olemme huomenaamulla aloittamassa kotimatkaa. Täällä on melkoinen pakkauskaaos monen kuukauden Suomessa oleilun jälkeen. Auto on reistaillut ja luonut riittävästi matkastressiä. Tällä hetkellä se toimii, inshallah. Laivaliput on tilattu, joten toivoa sopii, että huomenna olemme tavaroinemme laivasatamassa sovitusti. Tarkoitus on ajaa Tallinnasta Istanbuliin, suorinta reittiä. Kotona olemme toivottavasti viimeistään lauantaina.
Kolmonen jännittää täällä vielä tunnin päästä alkavaa elämänsä ensimmäistä jalkapalloturnausta, jonne on kiireestä huolimatta mentävä. Tietysti. Tällaisia hetkiä on lasten elämässä harvassa. Sitten alkaa lähtemisen ikävin vaihe; hyvästit.
Olemme siis seuraavat päivät tarinoita synnyttämässä. Tavataan taas väljemmällä ajalla!
"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
5 kommenttia :
Hyvaa ja turvallista matkaa!!
Oikein turvallista kotimatkaa.
Kiitos toivotuksista Anu ja Sateenkaari.
Matka etenee, uskomatonta, mutta totta. Meidän autosta on ilmeisesti startti rikki. Käynnistyy kuitenkin, kun koko porukka työntää sen käyntiin:). Jos siis olet ollut viime päivinä välillä Helsinki-Romania ja ihmetellyt perhettä, joka työntää autoa käyntiin siellä ja täällä, ne olemme ME!
Illalla saavuimme Unkarin ja Romanian rajalle. Nyt täällä levätään tämä yö ja aamulla jatketaan. Koti lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Jälleennäkemistä odotetaan ilolla...
Toivottavasti pääsitte turvallisesti kotiin ihanaan Istanbuliin. Minun on jo ikävä sinne. Kuinka kauan sinne siis ajaa? Viikon? Enpä ole uskaltanut sellaisesta automatkasta haaveilla.
Kirjailijatar: Kotona ollaan. Viime yönä saavuttiin ja nyt otamme kotia taas haltuumme. Teemme iloisia löytöjä; tuollainenkin meillä on! Siivoamme kaapeista ylimääräiset vieraat; toukat ja perhoset. Tunnustelemme miten ihanaa onkaan olla omassa kodissa.
Istanbul otti meidät lämpimästi vastaan. Täällä on päivisin täysi kesä ja iltaisin mitä ihanin lämpö, jossa kuitenkin jo hieman syksyä tunnettavissa. Varmin syksyn merkki on se, että huomen aamulla lähden laittamaan pienimmäiseni koulutielle. Reppu ja mekko odottaa pientä tuolin nojalla. Äidillä on nenäliinat omassa laukussa, sillä niille tulee takuuvarmasti käyttöä...
Tällä kertaa ajoimme kuudessa päivässä, edellisellä kerralla taisi mennä viisi. Riippuu siitä kuinka pitkiä päiviä jaksaa ajaa, minkä reitin valitsee ja kuinka moneen tietyöhön törmää matkan varrella. Kilometrejä tuli tällä reitillä 3200 ja tulimme siis Helsingistä Tallinnaan ja siitä Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania (ah se Sibiu), Bulgaria ja Turkki.
Koti on tulokaaoksessa. Palailen tarinoimaan heti kun se on selvitetty ja lapset saatu koulutielle:).
Lähetä kommentti