"Ei voi luottaa Istanbulin vaimoihin, rahaan eikä säähän". Tämä sananlasku oli ensimmäinen jonka opin Turkkiin tullessani. Istanbulin talvi-ilmat todistivat sananlaskun oikeaksi ainakin tuon sään suhteen. Eilen meillä oli 15 astetta lämmintä ja ihana auringonpaiste. Tänään me heräsimme tuuleen ja tuiskuun. Yhden päivän aikana voi ilmat muuttua hyytävästä lämpimän leudoksi ja päinvastoin.
Aamulla puettiin toppavaatteita päälle ja riennettiin pihalle, sillä tänään Istanbul äänestää. Loskaisia teitä pitkin sillalle. Sumu oli peittänyt Konstantinopolin harmaaseen viittaan. Bosbori hiljentynyt. Ympärillä valkoiset katot ja edessä hyvin vetävät tiet.
Istanbulin kunniakonsulaatti sijaitsee lähellä Taksim aukiota. Ulkoapäin rakennus on tavallista tavallisempi toimistorakennus. Pieni kyltti ovenpielessä ilmoittaa, että täältä löytyy Suomen konsulaatti. Ovessa on myös kirjoitettu lappu, jonka mukaan yläkerrassa ennakkoäänestetään tänään ja huomenna. Pieneen hissiin mahtuu kolme kerrallaan ja sillä ajoimme 8. kerrokseen.
Istanbulin kattojen yllä ei piirretty sydämiä eikä hymiöitä äänestyslappuun tälläkään kertaan. Vain numero, jota ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään. Sitten tarkistettiin, että saatiin leima lippuun. Lopuksi oli liimapuikolle työtä, että kuoret varmasti pysyvät kiinni. Kansalaisvelvollisuus oli suoritettu.
Istanbulin konsulaatista löytyy myös kirjasto. Tällä kertaa päätin tyydyttää lukemishalujani muutamalla lainakirjalla. Koska kuulun niihin, jotka kirjat imaisevat mukaansa niin, että lukupäivinä en näe kodissamme sotkua enkä pyykkiä, unohdan olevani äiti ja vaimo ja ruoan tasokin laskee, koetan vielä hetken pidätellä kirjaan tarttumistani.
Kotiin palattuani puin lapset toppa-asuihin ja lähetin pihalle leikkimään. Tein sotasuunnitelman, joka kuulostaa tältä: yllätän märät punaposkeni pizzalla ja laskiaispullilla. Tyytyväisen mussutuksen alettua hiivin sohvan nurkkaan kirjojeni kanssa ja annan palaa.
Kun taas maltan blogata, otetaan suunnaksi Mustameri.
Aamulla puettiin toppavaatteita päälle ja riennettiin pihalle, sillä tänään Istanbul äänestää. Loskaisia teitä pitkin sillalle. Sumu oli peittänyt Konstantinopolin harmaaseen viittaan. Bosbori hiljentynyt. Ympärillä valkoiset katot ja edessä hyvin vetävät tiet.
Istanbulin kunniakonsulaatti sijaitsee lähellä Taksim aukiota. Ulkoapäin rakennus on tavallista tavallisempi toimistorakennus. Pieni kyltti ovenpielessä ilmoittaa, että täältä löytyy Suomen konsulaatti. Ovessa on myös kirjoitettu lappu, jonka mukaan yläkerrassa ennakkoäänestetään tänään ja huomenna. Pieneen hissiin mahtuu kolme kerrallaan ja sillä ajoimme 8. kerrokseen.
Istanbulin konsulaatista löytyy myös kirjasto. Tällä kertaa päätin tyydyttää lukemishalujani muutamalla lainakirjalla. Koska kuulun niihin, jotka kirjat imaisevat mukaansa niin, että lukupäivinä en näe kodissamme sotkua enkä pyykkiä, unohdan olevani äiti ja vaimo ja ruoan tasokin laskee, koetan vielä hetken pidätellä kirjaan tarttumistani.
Kotiin palattuani puin lapset toppa-asuihin ja lähetin pihalle leikkimään. Tein sotasuunnitelman, joka kuulostaa tältä: yllätän märät punaposkeni pizzalla ja laskiaispullilla. Tyytyväisen mussutuksen alettua hiivin sohvan nurkkaan kirjojeni kanssa ja annan palaa.
Kun taas maltan blogata, otetaan suunnaksi Mustameri.
14 kommenttia :
Ihanaa nähdä taas kuvia Istanbulista,tekee mieli vierailla siellä.Täälläkin oli eilen aurinkoista ja tänään harmaata ja sateista,sää muuttuu toiseksi niin äkkiä! Ja kansalaisvelvollsisuus on täälläkin täytetty:) Tuohon sananlaskuun muuten olen törmännyt jossain kirjassa,en vaan muista missä..
Täällä en kerennyt taas suurlähetystöön äänestämään eka kierroksella joten huomenna olisi töiden ohella tarkoitus koittaa josko saisin Helsingissä äänestää:) Eikä tarvinnut minunkaan miettiä kumpaa äänestän. Kyllä tulee ikävä Istanbuliin aina kun näen nämä sun ihanat kuvat. Mukavaa viikonloppua!
Lumiselta näyttää sielläkin.;)
Olet oikea mallikansalainen, kun käyt ulkomaillakin äänestämässä.;D
Siellä ei hemmotella ihmisiä suurilla tonteilla, mutta tiedän että asukkaita on paljon.O_O
Oikein hyvää viikonloppua, Mine, sinulle ja koko perheellesi.<3
Kiva etta Istanbulissakin on suomalainen kirjasto! Onko hyvat valikoimat?
İhanaa ,etta jotkut (varmaan tosi monet) ulkosuomalaiset aanestavat.Meilla olisi aanestyspaikka ollut Alanyassa ,joten en mennyt aanestamaan.
Eilen teilla siella İstanbulissa naytti puolenyön aikaan olevan lumimyrsky.Uutistenlukijalla oli ikkuna takanaan.
Mukavaa viikonloppua.
Apua, jätin juuri kommentin muttei se näkynyt...
Me jätimme äänestämättä, välimatka ja huon sää, molemmilla kerroilla...tyydymme siihen mitä kansa valitsee.
Olen aivan kaltaisesi lukija, ympäristö katoaa.Pahin tapahtui tällä viikolla. Luin tyttären teinikirjaa ( jota itse opettaja minulle suositteli) klo 3.10 saakka to aamuna. klo6.00 oli pirteä äiti hereillä :). Nyt olen jo toisessa osassa, enkä uskalla lukra iltaisin :).
Mutta loistava ajatus tuo laskiaispullat-kokeilen samaa viikonloppuna.
Ihanaa iltaa sohvan nurkkaan, kirjan kanssa, Mine! Oli hienosti sanottu tuo "Koska kuulun niihin, jotka kirjat imaisevat mukaansa niin, että lukupäivinä en näe kodissamme sotkua enkä pyykkiä, unohdan olevani äiti ja vaimo...". Se tekee välillä hyvää.
Äänestysiloa kaikille, Suomessa ja muualla maailmalla!
- Hangon Anna
Yaelian: Olet niin lähelläkin, että siitä vaan Istanbuliin. Lupaan lähteä sinulle oppaaksi, jos vaan tulet sellaiseen aikaan, että olemme paikan päällä!
Nina: Toivottavasti kerkesit äänestämään. Ja jos kuvat tuo ikävää, toivottavasti tuovat myös ikävän lievitystä.
Aili: Todella. Taloa talon perään, mutta myös ilahduttavan paljon vehreyttä välissä. Sekä meret ja salmet, joten kyllä täällä voi välissä hengittääkin:). Mallikansalaisuudesta en sano mitään. On meillä joskus matkan takia jäänyt äänestämättäkin, mutta ei nyt. On tässä sen verran isot asiat pelissä.
Anu: Ei nyt mitkään mahdottomat valikoimat, mutta aina sieltä jotakin löytää. Kaupungista Suomeen palaavat ja täällä asuvat laittavat kirjansa kiertoon.
Sateenkaari: Myrskypä hyvinkin. Muutamassa tunnissa tippui lämpötilat yli 10 astetta ja sisälläkin ihmeteltiin, että mitä tapahtuu, kun vilu tuli kuin salamaniskusta.
Pikkujutut: Minä käyn iltayöstä pilkkimään kirjan ääressä. Ei mene siis yöt ihan överiksi. Päivät kuitenkin, kun en malta mitään muuta. Laitan ruokaa kirja kädessä ja muuten jumahdan vain johonkin. En kuule enkä näe. Jos ravistetaan, niin ärsyynnyn. Onkin hyvä, että minulla ei ole jatkuvasti kirjoja käsllä:). Ensimmäinen on nyt loppusivuilla, joten luen sen nyt loppuun ja aloitan toisen pienen tauon jälkeen. Perhesovun vuoksi.
Anna: Niin tekee, minulle! Muista en mene niin sanomaan:). Nyt kun olen oman osuuteni äänestyksestä hoitanut, suljen silmäni ja korvani näiltä vaaleilta. Kunnes tulee tulosilta. Sitten jännitetään nenä kiinni koneessa.
Wau mitkä säät siellä teillä, suuret on vaihtelut. Meillä Amsterdamissa on tätä samaa, noh, jo kuukausia. Pikkuisen kai viilenee nyt mutta lumesta ei (toistaiseksi) tietoakaan. Hienoa että kävit äänestämässä!
Riitta: On siinä kivatkin puolensa. Lumi, kun se tulee muutamaksi päiväksi, on kaunis. Etenkin kun tietää, että se ei tullut jäädäkseen. Vielä kivempi on se, että yhtä-äkkiä saattaa olla aurinkoinenpäivä jolloin lämpötilat nousee lähes 20 asteeseen. Kuin kesä keskelle talvea.
Tästä tuli jotenkin niin hyvä mieli :) MInäkin upposin eilen sohvan nurkkaan lukemaan pitkästä pitkästä aikaa ja unohdin totisesti olevani äiti tai vaimo. Niin siinä käy, jos on hyvä kirja. En ollut aikoihin lukenut kirjaa, joka olisi temmannut minut maailmaansa niin täydesti. En ollut ylipäätään lukenut juuri mitään pariin kuukauteen. Nyt tuntuu, että into on taas päällä, ihanaa.
Ja noita lumikuvia Istanbulista jaksan ihmetellä. Ja +15...täällä on vaan kamalan kylmä. En tunnu tänä vuonna tottuvan pakkaseen millään.
Kirjailijatar: Ensimmäinen kirja pitkästä aikaa on ihan parasta. En voinut lopettaa. Nyt aloittelin hieman toista, mutta se ei imaissutkaan matkaansa samalla tavalla vaikka oli saman kirjoittajan. Onni perheen kannalta, ei sen puoleen. Minä olen aikamoinen lukija.
Lumi on jo melkein sulanut. Kylmää kuitenkin. Loppuviikoksi lähdemme Boluun ja siellä on luvattu pakkasia. Turkin pakkasia ei olekaan tullut aiemmin koettua. Mielenkiintoista.
Onko teillä hyvä suomalainen kirjasto siellä?
Annan joskus Jaelille muutaman kirjan ja hän toimittaa ne sitten edelleen kotikaupunkinsa suomalaiseen kirjastoon. Tunnen, että olen osa jossakin joka pitää äidinkieltä yllä välimatkoista viis'
Ihana tuo lumen kevyt huntu kaupungin yllä...
(Vastasin sinulle aika pitkästi siihen Ranskattaret eivät liho -juttuun;-)
Leena: Kyllä se hätätilassa toimii. Minäkin meinaan lahjoittaa sinne kirjani Istanbulista lähtiessämme. Antaa hyvän kiertää. Lasten suomenkieltä pidän omaani tarkemmin yllä. Ostan siis surutta suomenkielisiä kirjoja heille aina kun mahdollista.
Kiitos vastauksestasi ranskattareen:). Kävinkin kommentoimassa. Jatketaan harjoituksia. Kohtuudessa ja nautinnossa.
Lähetä kommentti