"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 13. tammikuuta 2012

131. tarina (Järven valo)

Koska loma oli pääosin kulkenut kuivalla maalla, alkoi vesi houkutella meitä puoleensa. Lapset näkivät päiväunia uimisesta ja kalastamisesta. Äiti ja isä kaipasivat hetken lepotaukoa, sillä matkaväsymys alkoi nostaa päätään. Kotia oli pitkä matka ja Romanian vuoristotiet hitaita ajaa.

Kartalla seisoi Colibita-järvi, joten sinne suunnistettiin. Loppuvaiheessa tie oli niin kamalassa kunnossa, että epäilimme järven olevan majapaikaton. Onneksi kuitenkin jatkoimme tien loppuun asti, sillä järven rannalla meitä odotti kaikki se, mitä siinä hetkessä kaipasimme.







Järven valo (Lumina Lacului)-niminen majatalo kutsui meitä mökkimäisiin huoneisiin. Rannalla odotti uimalaituri ja soutuvene. Vain onget puuttuivat innokkailta kalamiehiltä, mutta kyllä hätä keinot keksii. Löytyi keppiä, lankaa ja kääntyneitä nauloja. Mitä sitä muuta tarvitaan onkien synnyttämiseen? Syötiksi saatiin majatalon ravintolasta leipää. Ei järvestä tietenkään kalaa noussut näillä "ongilla", mutta kalastaa kuitenkin pystyi vallan mainiosti.



Seurasi päivä uimahyppyjen ja onginnan parissa. Illalla pakkasimme perheen veneeseen ja soudimme edestakaisin ihaillen kaunista kuutamoa ja järven rauhaa. Lepäsimme. Illalla tyytyväinen nuoriso istui elokuvansa äärellä majatalon olohuoneessa. Isi ja äiti vetivät pitkähiaiset päällensä ja livahtivat kuppeineen järvelle katsovalle parvekkeelle. Kuutamohetki, joka lievitti väsymyksen ja muistutti siitä kuinka elämän parhaat asiat on joskus niin yksinkertaisia ja pieniä.





Järven valo. Yksi loman kohokohdista:





8 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Oi miten kauniita maisemia! Nyt kyllä tahdon Romanian maisemiin!

Anonyymi kirjoitti...

Todella LUONTOA kauneimillaan!

Mine kirjoitti...

Yaelian ja anonyymi: Minulle meren rannalla kasvaneelle vesi on tärkeimpiä elementtejä luonnossa. Nautin vuoristosta, metsistä, tasangoista, mutta sielu lepää veden äärellä. Ensiksi meren, mutta jos sitä ei ole saatavissa, joki ja järvikin kelpaavat. Tai edes pieni puro ja lampi. Ihmettelen aina niitä kaupunkeja jotka syntyivät keskelle ei mitään (lue; paikkaan, jossa ei ole mitään vettä). Siksi Istanbul on minulle paratiisi. Tässä on vieressä kaksi merta ja keskellä salmi. Vähintään kymmenen minuutin sisällä olen ainakin katsekontaktissa veteen. Puolen tunnin sisällä jo veden ääressä, kosketusetäisyydellä.

pikkujutut kirjoitti...

Sanoit niin osuvasti.Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat juuri niitä mistä elämä muodostuu. Kiitos muistutuksesta :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi jukra miten kaunista! Minullakin tulee jossain vaiheessa aina ikävä vettä, järveä, merta, jokea, mitä tahansa. Mutta järvi tuolla vuorten sylissä, en oikein osaa edes kuvitella mitään kauniimpaa. Ihania kuvia :)

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Sinä jos joku sen kai jo tiedät:). Minä oikeasti opettelen pysähtymään hetkiin ja iloitsemaan pienistä arjen ihanuuksista, matkalla ja kotona.

Kirjailijatar: Se oli kyllä kaunis paikka. Ja vesi puhdasta ja viileää. Ihailin sitä silmin, sillä en ui ennen kuin vesi on tosi lämmintä.

Aili-mummo kirjoitti...

Mine!

Ihana kertomus ja suurenmoiset maisemat!;D

Etenkin tuo kuutamo veden yllä on romanttisen kaunis, ja tuo pieni vuoristokylä.;DD

Kiitos tästä postauksesta, Mine.<3

Mine kirjoitti...

Aili: Sattui tuo kuutamo tulemaan ihan kuin tilauksesta. Ja parvekekin oli juuri sinne katsova. Kyllä se oli romanttista:). Ei kerrota sitä, että pikkuväkeä lappasi tuon tuosta jotakin asiaa toimittamassa äidin ja isin hetkessä:).