"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

138. tarina (Istanbul- Cırağan uusi loisto)

Jos päädyt Ortaköyhin, käy samalla katsomassa Cırağan palatsi. Se sijaitsee Bosborin rannalla matkallasi kohti Beşiktaşia. Pukeudu askelta siistimmin ja ota kasvoillesi ylväs ilme. Palatsialueelle päästäksesi sinun täytyy astella sisään Turkin ykköshotelliksi rankattuun Kempinskiin. Jos olet tarpeeksi vakuuttava eivät ovella kysy mitään. Jos kysyvät, voit kysäistä punapukuisilta miehiltä huolimattomasti, että "eikös täältä saanut teetä?" Teetä saa parikymmentä kertaa normaalia kalliimmalla, mutta kukaan tuskin tulee tarkistamaan ostitko sitä.


Laukkutarkastuksen jälkeen saat astua hotellin aulaan ja kävellä läpi ruokasalin pihalle. Siellä aukeaakin kauniisti hoidettu puutarha ja näköala Bosborille. Talvipäivänä pihan uima-alla on lämmitetty. Se höyryää niin kutsuvan näköisesti, että lapsukaisemme huokaisevat välittömästi; "Eikö me joskus voitaisiin tulla tänne yöksi". Lähes yhtä nopeasti mieheni vastaa; "Kunhan isi ja äiti tekevät kymmenisen vuotta töitä ja säästämme kovasti, niin eiköhän me voida yksi yö täällä viettää." Terassilla istuu arabimiehiä turbaaneissaan hörppimässä sitä teetä. Pihan toisella puolella on oma helikopterikenttä, joten helppoa on rahakkaalla paikalle pääseminen.









Puiston toisella puolella seisoi upeasti entisöity Cırağan. Palatsin rakennutti sulttaani Abdulaziz vuonna 1863. Se toimi palatsina vain vuoteen 1910, jolloin tulipalo tuhosi koko rakennuksen jättäen jälkeensä vain surullisena seisovat seinät. Tulipalon jälkeen palatsialueen piha toimi vuosia Beşiktaşin jalkapalloseuran stadionina. Olipa siellä välillä yleinen uima-allaskin. Vuonna 1989 japanilainen yhtiö osti palatsialueen ja alkoi valtaisa entisöintityö. Koko palatsi rakennettiin sisätiloista uudelleen ja pihalle nousi Kempinski-hotelli. Palatsin historia on kirjattu ja kuvattu pitkälle käytävälle, joka yhdistää hotellin ja palatsin.









Palatsissa pidetään nykyään taidenäyttelyitä alakerrassa, sekä konferensseja yläkerrassa. Kaikkiin huoneisiin ei siis välttämättä ole pääsyä. Harhaile siellä ja täällä. Ajavat kyllä sinut pois, jos poikkeat kielletyille alueille. Kun olet saanut kylliksesi loistoa, voit kävellä taas läpi käytävän Kempinskiin. Aulaa lähestyessäsi voit ostaa itsellesi timantteja, luksus laukkuja tai vaikkapa tämän pienen käsin solmitun maton viimeisestä ehtoollisesta. 

 
Ei maksanut kun hieman alle 10 000 €. Mitäs noista pikkurahoista....

5 kommenttia :

Kirjatoukka ja Herra Kamera kirjoitti...

Ooooh! Mahtava stoori taas, ja kuvat.

Aili-mummo kirjoitti...

Mahtavan upea palatsi ja hotelli, annoin tälle tarinalle 1+.

Kiitos hienosta tarinasta ja kuvista, Mine.<3

Kirjailijatar kirjoitti...

Oi mikä paikka! Tuo on mennyt minulta ihan kokonaan ohi. Muistan kyllä Kempinskin, mutta en tiennyt, että siellä on tuollainen palatsi. Kurkimme sinne pihalle sen vähän mitä rantatieltä näki. Hieno paikka :)

Yaelian kirjoitti...

Vau,miten upeaa! Kiitos taas hienosta kuvatarinasta.Ja onpa hienot asut Kempinskin ovimiehillä;D

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Kiitos. Taas yksi syy tulla Istanbuliin:).

Aili: Mukavaa kun pidit Kempinskistä. Siellä ekaa kertaa käytyäni kirjoitin henk.kohtaiseen blogiini; "Paikka oli niin hieno, että tavan tallaajan teki mieli pyytää anteeksi astumistaan sen loistokkaille lattioille".

Kirjailijatar: Kempinski oli se hotelli, jonne valtiovieraat ja muu parempi väki saapui ennen Istanbuliin tullessaan. Nykyään maanjäristysten pelosta ovat siirtäneet valtiovieraat ylemmäs kauemmas Bosborista. Sanoin kyllä miehelleni, että jos Turkin valtio meidät joskus kutsuu, otan maanjäristysriskin mielelläni ja yövyn Kempinskissä:). Siinä vaiheessa minulla on varaa maksaa 10 € teestäkin.

Yaelian: Eikö vain? Otimme kuvan, jossa pönötän ovimiehen kanssa:D. Nauratti meitä molempia. Se siitä vakuuttavasta rikkaana esiintymisestä...