"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

37. tarina (Lissabon- Casa de Alentejon kautta Cervejeria da Trindadeen)

Alfamasta laskeuduimme alakaupunkiin eli Baixaan. Olimme etsimässä Casa de Alentejoa ohittaen katutaiteilijan toisensa perään.


Casa de Alentejo kuului aikanaan Alvercan kreiveille, mutta nykyisin se toimii Alentejon alueen asukastalona. Hieno talokompleksi sisäpihoineen. Yläkerrassa toimi ravintola, jossa ei siihen aikaan päivästä ollut tarjoilua. Sen sijaan saimme vapaasti vaeltaa tyhjässä hämärässä talossa ihailemassa kirjastohuonetta, tyhjiä ravintolasaleja, aulojen oleskelupaikkoja ja sitä ihanaa sisäpihaa. Oli siellä kreivien kelvannut aikaansa kuluttaa, saati sitten meidän tavallisten tallaajien.






Illaksi hurautimme syömään Bairro Altoon entiseen luostariin (niin, jotenkin ne vetävät meitä puoleensa), sittemmin panimoon ja nykyiseen ravintolaan. Moni muukin oli vakuuttunut ravintolan hyvyydestä, sillä paikka oli aivan täynnä. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa ja illan pimetessä ravintolan ulkopihalla söi kaksi tyytyväistä matkalaista ennen pujahtamistaan Lissabonin iltaan.







2 kommenttia :

Liivia kirjoitti...

Mä vaan huokailen. Ikävästä ja ihastuksesta.
Hienoja kuvia-

Luostariravintolaa muistan etsineemme, mutta meillä ei ollut karttaa (meillä ei ollut koko aikana karttaa!), joten ei sitten löytynyt. Ensi kerralla...

Mine kirjoitti...

Liivia: Casa de Alentejoa etsimme ihan kartan kanssa. Se olikin ainut karttakohde:). Kiitos vain vinkistä, en olisi ikinä muuten keksinyt mennä sinne. Auki oli ainoastaan siellä pieni vaatimaton sisäpiha, jossa virkityimme juomien kanssa hääpäivän kunniaksi.

Luostariravintolakin oli jotenkin huomaamaton siinä kadun varrella. Ulkoapäin ei olisi voinut tietää mitä sisältä löytää. Löysin sen matkaoppaasta jota esittelin taxikuskille, joka vei meidät sitten paikan päälle. Ei olisi ehkä muuten löytynyt ja takseilu oli superhalpaa, joten oli sen arvoista. Suosittelen.