"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

26. tarina (Peshteran lapsi- morsiamet)

Elämä kuljettaa joskus toisin kuin itse suunnittelee. Tympeän Sofia-reissun jälkeen saimme ystäviä Bulgarian Peshterasta ja samalla tutustuimme millet-kansaan. Millet- turkkilaisia asuu Bulgariassa satoja tuhansia. He ovat jääneet Eurooppaan ottomaanien voittoisan valloitusretken seurauksena ja puhuvat äidinkielenään turkkia. Omien ystäviemme koti löytyy Sofian alapuolelta, Peshteran kaupungin laitamilta.

Saatuamme kutsun tulla ystävillemme kylään, oli tuuletettava käsityksiäni Bulgariasta. Vietimme merkilliset kesäpäivät Peshterassa kokien lämmintä vieraanvaraisuutta. Näimme paljon köyhyyden seurausta, mutta myös niin paljon kiitollisuutta ja iloa, että se tarttui. Lisäksi vietimme neljäpäiväiset häät musiikin soidessa kylän kaduilla aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Päällystämättömät kadut talopahasten välissä täyttyivät juhlaväestä koko kylän yhtyessä juhlaan.





Milletit valitsevat puolisonsa nuorena. Sopivan tytön löydyttyä hänet varastetaan ja seuraavana kesänä juhlitaan häitä. Myös muualla asuvat kansalaiset saapuvat kotikylään kesäisin häitänsä tanssimaan. Ensimmäisenä päivänä tanssitaan sulhasen vanhempien kodin edessä ja seuraavana päivänä morsiamen vanhempien kodin edessä. Morsiamet ovat kuin karkit kauniine värikkäine pukuineen, joita on kaksi erilaista, yksi kummallekin päivälle.






Peshteran kaupungin laidalla juhlittiin meidän aikanamme useampaa uutta avioparia. Yksikään morsiamista ei ollut ehtinyt täysi-ikäiseksi. Ystäväperheen 15-vuotias tytär olikin vanhempien valvovan silmän alla. Äiti kuljetti tytärtänsä kouluun, jotta tätä ei varastettaisiin, vaan saisi käydä koulunsa loppuun. "Aloitin lukion täyden luokan kanssa, nyt meitä tyttöjä on kolme, muut ovat menneet naimisiin" tytär itse kertoi meidän asiasta kysyttyämme.







Morsiamet eivät näyttäneet pitävän kohtaloaan pahana. Kaksi päivää prinsessana ja kylän keskipisteenä sai hymyn huulille. Ympärillä soitto soi ja kylä tanssii.

6 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Kiitos aivan ihanasta kommentista blogissani! Olen ihan hämilläni siitä, kuten sinäkin olit minun blogistani. Olisinpa minä löytänyt tämän sinun blogisi aiemmin, niin olisin saanut paljon hyviä vinkkejä Istanbuliin. Tämä on vasta toinen matkamme tänne ja olemme tosiaan huomenna lähdössä kotiin - ikävä tulee teidän ihanaa kaupunkianne. Mutta ymmärrän kyllä, että tällainen suurkaupunki on jokaiselle omanlaisensa ja turistille se näyttää vain osan kasvoistaan, vaikka kuinka yrittäisi talloa ennnen tallaamattomia polkuja. Ehkä ensi kerralla tapaamme, kun tulemme Istanbuliin :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minusta olitte löytäneet hyvät polut. Ennen tallaamattomia ei Istanbulissa olekaan:). Olen iloinen, että viihdyitte ja kaupunki piti teitä hyvänä. Se kadonneen kassin kohtalo oli nimittäin IHME. Yleensä Istanbul ei ole niin kohtelias. Hyvää kesän jatkoa kotosuomessa, jossa mekin parhaillaan lomailemme ja maistelemme maailman makeimpia mansikoita.

Kirjailijatar kirjoitti...

Oi te olette täällä Suomessa :) Kyllä, Istanbul piti meitä hyvänä. Nämä kuvat ovat muuten upeita, piti sanomani jo aikaisemmin. Matkoilla on ihan parasta, jos saa tutustua paikallisiin ihmisiin ja pääsee näkemään todellista elämää. Mukavaa lomaa teille!

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kiitos. Meillä kuvaa minä ja mies. Turkin reissujen haaste on yleensä kirkas auringonpaiste ja sen tuoma kova valo. Parempia kuvia varten pitäisi herätä aikaisin tai olla valmiina auringon laskiessa. Se on aika haaste neljän lapsen kanssa:). Intoa kyllä riittää. Sain äitienpäivälahjaksi nyt ensimmäisen oman uuden kameran. Tähän mennessä olen kuvanut miehen vanhalla. Eli tulevile reissuille sitten uusin välinein!

Tänään on ollut täydellinen Suomi-päivä. Vietimme nro kakkosen syntymäpäiviä läheisten kanssa. Sää suosi ja olin onnellinen.

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Se mainitsemasi rumuuskin on erilaista rumuutta kuin Chilessä. Siellä näyttää olevan niin paljon oikeasti vanhaa, kuten kivistä tehtyjä taloja jne. Täällä rumuus koostuu pellistä tehdyistä taloista, graffiteista, roskista jne. Tai kai niitä sielläkin on, muttei näissä kuvissa näy :) Täällä on muuten aika tavallista, että 15-vuotiaana jo tyttö saa vauvan, mutta naimisissa ei kyllä olla.

Mine kirjoitti...

Mia: Hups. Vastailin tuonne ensimmäiseen paikkaan samalla kun kommentteja tuli sähköpostiin. Meni siis sekaisin. Tämä tyttöjen varastamis-käytäntö on siis voimissaa Bulgariassa Milletkansan ja Romanien parissa. Häät seuraavat kyllä, sitten joskus? Luullakseni myös Turkin idässä naitetaan tytöt aikaisin, mutta vanhempien toimesta. Ja siellä ei todellakaan esiaviollinen seksi tule kuuloonkaan...

On se mielenkiintoinen maa tuo Chile, etenkin kun sitä saa seurailla täältä turvallisen välimatkan päästä:D.