Linja-autoilimme aamulla kukkulan päälle ja siirryimme sitten apostolin kyydillä linnoitukselle. Siellä sai tehdä yhtä mielipuuhaani, eli kattoa kattoja. Linnoituksen keskellä olevasta kahvilasta löytyi hellepäivän lounas yhdistellen kaikkea sitä mitä teki mieli. Se olikin mielenkiintoinen kokoelma suolaista ja makeaa. Lisäeksotiikkaa lounaallemme antoi yläpuolellamme puussa istuvat riikinkukot.
Linnoitukselta kävelimme sinivalkoiseen Pyhän Vincentin kirkkoon ja luostariin. Usein siirtymiset ovat se kaikkein merkittävin asia, niin tämäkin. Pysähtyä seinän viereen odottamaan ohikolistelevaa raitiovaunua, ihailla pyykkiä ripustavaa mummoa tai kekseliästä kahvilan kylttiä ja tutkia niitä kaikissa väreissä ja kuvioissa pröystäileviä kaakeleita talojen seinissä. Vaikka melkein nenä kiinni seinässä.
Lopulta olimme perillä luostarilla. Siellä aika kului ihastellessa kaikkea sinivalkeaa, kiivetessä kirkon katolle, pysähtyessä kuninkaiden haudoilla ja kahvitellessa luostarin viihtyisässä kahvilassa. Kahvia hörppiessä opimme, että asiakaspalvelukin voi olla onnen täyttymys, sillä sellaisella antaumuksella palveli meitä asiakkaitaan kahvilan täti.
Luostarin takaa löytyi hauskaksi vastapainoksi joka tiistainen ja lauantainen "varkaiden tori" eli paikallinen kirpputori. Myyjää ja myytävää olikin sitten laidasta laitaan. Eräiden pöytien tarjonnasta päätellen pääasia ei ollut se, että sai myydyksi, vaan se, että oli paikalla.
Varkaiden torin jälkeen oli aika lähteä kapuamaan alaspäin ja siirtyä hääpäivän viettomme toiseen osaan.
4 kommenttia :
Upeita kuvia. Minäkin tykkään kattoa kattoja :) Ja Alfama oli upea. Koska reissumme oli viimeksi hiukan pikainen, emme käyneet tuolla luostarissa ollenkaan, linnoituksessa kylläkin. Siellä oli ihana istuskella ja katsella maisemia.
Kirjailijatar: Belemissä olisi ollut kanssa yksi luostari, jossa olisimme haluneet käydä. Aukioloajat vain olivat hieman kummallisia. Kaikki meni kiinni jo neljän viiden aikoihin. Kun suurin huvi lomalla on nukkua pitkään, ei siinä sitten ehtinyt käydä kovin monessa paikassa sisällä asti. Ei sen puoleen, kyllä minusta Lissabonin ihanuus oli se kaduilla vaeltelu ja syöminen.
Muuten, Istanbulin ensimmäinen kotimme sijaitsi kymmenennessä kerroksessa. Makuuhuoneesta näkyi Marmarameri ja muista ikkunoista loputtomasti kattoja. En kyllästynyt kumpaankaan näkymään sen kolmen vuoden aikana. Nytkin näkyy kattoja, mutta ei ollenkaan yhtä hienosti. Joskin muuten koti on meille parempi ja toimivampi. Kaikkea ei voi saada.
Pakahdun!
Kiitos näistä!
Liivia: Kiitos ja ole hyvä:).
Lähetä kommentti