Olen pitkään halunut ostaa kotiimme ikonin. Mieskin on ajatukseen myöntynyt, mutta hän haluaa ikonin, joka kertoo jotakin. Joka ei ole halvan näköinen. Jolla on myös taiteellisesti jotakin annettavaa. Joka...
Veliko Tarnovon hotellissa meille vinkattiin lähiseudulla olevista taiteilijakylistä, Etar ja Tryavna, jotka olivat kuulema käymisen arvoisia paikkoja. Kertoja mainitsi, että Etarissa työskentelee Bulgarian kuuluisin ikonin maalaaja, jonka nimen olen valitettavasti unohtanut. Se riitti päätöksen tekoon ja päiväretkelle päätettiin lähteä Etarin kautta Tryavnaan.
Etar oli pieni ulkoilmamuseo, jossa työskentelee käsityöläisiä. Kauniit värikkäät talot polun vieressä ja soliseva puro. Ikonin maalaaja löytyi helposti portilta alkavan ikoninäyttelyn vuoksi. Työt olivat hienoja. Löysimme yhden jouluaiheisen, joka olisi jo päässyt miehenkin seulasta läpi. Ikoniunelmani alkoi paisua. "Mitä jos ostettaisiinkin juhlaikonit? Jokaiselle juhlapyhälle? Joulu, pääsiäinen..."
Se unelma loppui hintalappuun. Jouluikoni olisi lähtenyt kotiin sellaisella summalla, johon meillä ei ollut varaa. Kuten ei mihinkään muuhunkaan ikoniin kyseisessä talossa. Katsoimme siis työt loppuun ilmeet kurissa pitäen. Kuvasimme muutaman ikonin muistoksi ja siksi, että näyttäisimme siltä, kun harkitsisimme asiaa. Vaihdoimme jopa muutaman sanan taiteilijan kanssa kadoten sitten hitaasti, mutta varmasti ovelle. Kiersimme Etarin alueen ja jatkoimme matkaamme puukaiverrusten ja kissojen luvattuun kaupunkiin, Tryavnaan.
Koko loppuloma kierrettiin ikonikauppiaita sellaiseen törmättyämme. Mikään kuva ei ollut kuten ikonit Etarissa. Ja kuka sitä nyt ostaisi sellaista, jota katsoessa tulisi mieleen vain se, johon ei ollut varaa?
Täydellisen ikonin metsästys jatkuu edelleen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti