"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 23. marraskuuta 2012

347. tarina (Istanbul - Monet ja puutarha)

Monet saapui Istanbuliin. Puolipilvisenä perjantaina päätimme mieheni kanssa käydä häntä  tervehtimässä. Ajoimme yli sillan Aasiasta Eurooppaan. Kieputtelimme rantateillä ja metsästimme autolle parkkipaikkaa Sabancı-museon pihalta. Ennen Monetin puutarhaa ihailimme museon kaunista puutarhaa. Näin saimme kaksi puutarhaa yhdellä tehohyökkäyksellä.





Mies kerkesi ensin tiskille, jossa olivat kertoneet hänelle näyttelyn kuvauskiellosta. Koska eivät olleet sanoneet sitä minulle, päätin katsoa mihin asti kansalaistottelemattomuudella pääsee. En nyt suorastaan halua kehoittaa ketään rikkomaan museoiden sääntöjä, mutta joskus minun on vaikea hyväksyä näitä kieltoja. Eikö näitä tauluja maalattu siksi, että mahdollisimman moni saisi ne nähdä?





Tässä vaiheessa minut saavutti vartija, joka kertoi, että kuvaaminen on kielletty. Peli oli menetetty ja kamera pantava pois. Paheksuntaani sain vastauksen, että kuvauskielto tuli Ranskasta, eikä ole museon kumottavissa. Ikävät ranskalaiset, koittavat omia koko Monet'n.

Claude Monet oli taidemaalari ja ranskalaisen impressionismin perustaja. Hän oli tuottelias taiteilija, joka maalauksissaan ilmaisi havaintoja luonnosta. Vuonna 1890 Monet osti talon Givernystä ja palkkasi sinne kuusi puutarhuria. 1892 hän laajensi puutarhaansa rakentamalla naapurilta ostetulle suotilkulle itämaisen vesipuutarhan, joka tuli myös hänen pää maalauskohteensa.

Tässä Istanbulin näyttelyssä nähtiin kamerattomuuteni jälkeen muutamia lumme-töitä, sekä töitä siltä ajalta, jolloin Monet näki huonosti. Niitä töitä piti mieheni mukaan katsella pää vinossa ja silmät sirrillään:).

Alakerrassa sain taas kaivaa kameran esiin. Siellä oli mielenkiintoinen näyttely turkkilaisilta tekijöiltä. Emme olleet aikaisemmin tulleet ajatelleeksi, että islamin vuoksi turkkilainen taide kehittyi varsin myöhään. Peräseinällä oli mm. mielenkiintoinen huomio siitä, että alastomia vartaloita täkäläiset taiteilijat pääsivät kuvaamaan vasta päästyään Ranskaan oppiin. Nyt nämä nakut olivat kyllä päässeet museon seinälle. Itseäni kiinnosti enemmän maalaukset Istanbulista, jonka kaupunkikuva on maalauksen ajoista melkoisesti muuttunut.







Riittävästi kulttuuria tankattuamme hyppäsimme autoon. Ajelimme pitkin Bosborin kaunista rantaa ja pysähdyimme Ortaköyhin syömään. Ajattelin, että taidettakin mieluummin katselen näitä rantoja ja Istanbulin kumpuilevaa maisemaa. Jos osaisin maalata, niin oma Givernyni olisi varmaankin tämä salmi.




 Monet on nähtävissä Sabancı-museossa Istanbulin Emirganessa 6. tammikuuta asti. Tervemenoa!

25 kommenttia :

Riina kirjoitti...

Kiitos tästä vierailusta! En ole koskaan ikinä käynyt edes Givernyssä, sinne pitää yrittää heti ensi keväänä!

Ymmärrän sen, ettei näyttelyissä saa kuvata salamalla, joka saattaa kuluttaa hauraan esineen värejä ja häiritsee muita näyttelyvieraita. Joidenkin taulujen kuvaamista en edes ymmärrä: Kuinka monta miljoonaa toisintoa maailmassa on Mona Lisasta, ja silti jokaisen turistin pitää näpsäistä se tärähtänyt kuva siitä pikku taulusta. :D

Aina kuvakielloille ei ole mielestäni mitään järkevää perustetta, näin esimerkiksi Pariisin kaupungintalolla esillä olevassa näyttelyssä Hollywood Pariisin silmin, jossa esineistö koostuu lähinnä elokuvajulisteista ja filmipätkistä. Grand Palais'n Boheemi-näyttelyssä taas kuvaaminen oli yleensä sallittua, mutta joitain yksittäisiä maalauksia ei saanut kuvata - ilmeisesti sielläkin kielto oli tullut kyseisten taulujen omistajilta.

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, mun henkeä salpaa...olen ihan hulluna kuvataiteisiin. Nyt en päästäkään sinua helpolla: Kuka on maalari, joka on kuvannut tytön terassilla kukkien kanssa?

Minä en ymmärrä noita kuvauskieltoja myöskään, sillä kuvataide vain leviää, kun se leviää! Runojen kanssa ihan sama.

Olen ostanut aika paljon taidekirjoja, mutta enimmäkseen muualta kuin Suomesta, sillä täällä ne maksavat hunajaa. Onpa kirjoja italiastakin ja italiaahan en sitten lopulta koskaan oppinut, tai en vielä;-)

ebrufin kirjoitti...

Upeita!

Tallaisten asioiden vuoksi olisi mahtavaa asua Istanbulissa eika Marmariksessa:)

Hyvaa viikonloppua!

Sude kirjoitti...

Ihanaa, ihanaa, ihanaa !
Minäkin harrastelen maalausta ja olen jo muutaman kerran saanut inspiraatiota näistä sinun kuvistasi :)

Hippu kirjoitti...

Vau, kerkesitpä saamaan paljon hyviä kuvia! Hienoa! Pieni tottelemattomuus on aina poikaa. :-)

Museo on kyllä kerrassaan upealla paikalla.

Mine kirjoitti...

Riina: Tottakai sinä menet ja kuvaat Givernyn meille, joille se on saavuttamattomissa!!!

Kyllä minäkin sen salamattomuuden ymmärrän. Poikkeuksetta näissä näyttelyissä on kuvaaminen salamalla kielletty. Se on ymmärrettävä kielto. Miksi sen sijaan kieltää kuvaaminen kokonaan, kun todellakin nämä kuvat olisi netistäkin saatavissa? Mutta se netistä otettu kuva ei tietenkään ole sama, kun itse otettu kuva. Tarkka tai suttu:).

Niin ja vielä. Louvressa saa kuvata. Mona-Lisat ja muut. Eli ranskiksetkaan ei ole asiassa ihan johdonmukaisia...

Leena: Tytön terassilla on kuvannut Halil Paşa (1857-1939). Muitakin töitä löytyy, kun googletat nimellä.

Minäkin katselen tauluja mielelläni ja Istanbul on tuonut onnekseni vaikka mitkä kuuluisuudet silmieni eteen. Vielä ei ole Chagallin voittanutta. Olen niin onnellinen, kun senkin sain käydä katsomassa. Pitäisiköhän joskus laittaa se taidenäyttely tänne myös, sillä siellä sai kuvata?

Ebru: Ihan totta. Sen tähden kannattaa asua myös Istanbulissa eikä Kotkassa:).

Sude: Ihanko totta. Laitapa kuvat näytille!

Hippu: MItäs me tuhmat kuvaajat? Museo oli hienolla paikalla. En ollut siellä vielä aikaisemmin käynytkään.

Yaelian kirjoitti...

Upea puisto! Monissa museoissa ei saa laisinkaan kuvata ja sitten joissakin ilman flashia saa kyllä kuvata.Onnistuit saamaan hienoja kuvia:)
Monetin näyttelyn olen aikoinani nähnyt Lontoossa;pidän hänen töistään.Tyttö terassilla on ihana työ,samoin tuo dervissimaalaus on hieno.

Irmastiina kirjoitti...

Aivan ihana postus...kiitos, että olit kansalaistottelematon... pääsimme mekin ihailemaan mestarin töitä...:)

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos näistä suurenmoisista kuvista, Mine!<3333

Budapestissä Kansallismuseossa sai kuvata, kun osti kuvausluvan!

Sanotaan että salama vaikuttaa kullattuihin esineisiin, siksi usein salamalla kuvaus on kielletty.

Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle ja perhekunnallesi, Mine!<333

Leena Lumi kirjoitti...

Kiitos! Seuraan monia kuvataitelijoita.

Ja kiitos taidevisiitistä.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, laita ihmeessä kaikki taide, mitä olet voinut/saanut kuvata!

Mine kirjoitti...

Yaelian: Se on jännää, kuinka kultturi ui sisään kirjoihin, elokuviin ja maalauksiin. Näissä alakerran töissä oli heti sellainen turkkilainen väre.

Irmastiina: Mitä sitä ei bloggaaja toisen bloggaajan eteen tekisi...

Aili: Täällä on yleensä saanut kuvata kaikki näyttelyt, siksi en meinannut uskoa tätä kieltoa.... Hyvää viikonloppua myös sinne kauniiseen Karjalaan.

Leena: No, taidanpa tehdä muutkin taiteet heti seuraavaksi...

hietzu kirjoitti...

Hurmioitunut ja innoissaan! Kiitos tästä kierroksesta ja maalauskuvista. Nämä olivat uusia minulle.
Samaan porukkaan voin yhtyä ihmettelemään kuvauskieltoa. Salamattomuuden ymmärrän,mutta kokonaista kieltoa en. Uskalsit koettaa onneasi ja muutaman kuvan onneksi meidän iloksi saitkin ikuistettua :) Nuo värit ja siveltimenvedot ovat vain jotain niin kaunista <3 Ne loppuajan työt ovat voimakkaampia eikä niin herkkiä,mutta sama kiehtovuus niissä on edelleen.
Ihanaa että blogien kautta pääsee jonnekin minne itse ei ole mahdollisuus päästä/matkustaa. Postauksesi sai taas blogi-innostuksen nousemaan!
Hyvää viikonloppua (ja aurinkoisempaa kuin mitä täällä on)!
Joulua ja pakkasia odotellessa :)

pikkujutut kirjoitti...

Ihanaa, kiitos tästä.
Me hyödynnämme Suomessa kaikki ilmaiset näyttelyt.Raahaan myös lapset niihin ja nykyisin jopa lähtevät mukaan ilman murinaa.

Ja tuo puistokin olisi mielenkintoinen paikka.

Mukavaa viikonloppua, me valmistaudumme Ashouraan, jonka päätösjuhla tulee olemaan meidän parvekkeen alla eikä suinkaan tuolla talon takana...

Riina kirjoitti...

Juu, ranskikset eivät todellakaan ole johdonmukaisia, tässä(kään) asiassa! :D

Sitä paitsi, ranskikset luultavasti ymmärtäisivät kyllä kansalaistottelemattomuutesi, täällähän kaikenlaiset säännöt ovat muutenkin ikään kuin suuntaa-antavia. ;D

Mine kirjoitti...

Hietzu: Omistan tämän postauksen täten sinulle:). Seuraava onkin sitten minulle. Ja muille Chagallin ystäville.

Pikkujutut: Me olemme käyneet Suomessa tosi vähän missään näyttelyissä. Täällä on niin ihanaa, kun pääsee helposti ja halvalla katsomaan ihan huippuja. Lapset on raijattu myös joskus mukaan, mutta siitä kuulettekin sitten tulevassa.

Riina: Minä luulen kanssa, että ranskikset ei käy rettelöimään vaikka tälle sivulle päätyisivätkin ja näkisivät minun uhmailuni...

anumorchy kirjoitti...

Hienoa taidetta ja upeita sinunkin kuvasi!

Marjatta kirjoitti...

Hieno postaus monine kuvineen. Glaude Monet`n töitä on nähtävillä monissa museoissa, mutta koottu näyttely on aina monipuolisin.

Kerran olen ollut opastetulla matkalla Pariisissa ja silloin kävimme myös Giverneyssä. Koko kylä oli omistettu taiteilijalle. Oli kesäkuun puoliväli, mutta puutarha ei ollut parhaimmillaan. Sisällä kodissa oli monia tauluja, kopioita tietenkin.

Toki näimme taiteilijan aitojakin töitä Pariisiissa. Kuvata ei saanut, siitä pitivät vartijat tarkkaan huolen.

Mine kirjoitti...

Anu: Kyllä ne taiteiljat osaa.

Marjatta: Kävin Pariisissa, mutta silloin en muistanut koko Monetia ja hänen Giverneytään. Ehkä sitten ensin kerralla? Saiko siellä puutarhassa edes kuvata?

Kirjailijatar kirjoitti...

Onpa kaunis tuo museon puutarha. Minäkin olen välillä miettinyt, että museoiden kuvauskiellot ovat kovin ristiriitaisia. Joskus saa ihan vapaasti kuvata ja toisinaan ei. Ymmärrän, ettei nykytaiteilijoiden töitä saa kuvata, mutta ihmettelen, että välillä ei saa kuvata esimerkiksi jossain kotimuseoissa, joissa ei ole edes taidetta...no, minä olen yleensä ollut sitten kiltisi kuvaamatta.

Ortaköy, oi miten kaunista.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Sinä oletkin niin kiltti. Minussa herää turhien kieltojen ääressä joku uhma.

Marjatta kirjoitti...

Monet`n puutarhaan liittyen meillä on kuvia puutarhasta, mutta kotitalon sisältä. Ilmeisesti olemme toimineet ohjeiden mukaan.

Marjatta kirjoitti...

Piti siis kirjoittaa, että kotitalon sisältä ei ole kuvia.

Kirjatoukka kirjoitti...

Mahtavaa, kiitos Mine tästä. Me olemme käyneet Givernyssä, ja se oli itkettävän ihanaa. Yllättäen rakastuin varsinkin keittiöön, ja keittiöpuutarhaan ;) Siellä sisällä ei saanut kuvata, hupsua...
http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2011/01/monetn-keittiossa.html

Minulla on myös Monet keittokirja.

Mine kirjoitti...

Marjatta: Minäkin mielelläni kuvaisin sen puutarhan. Ja kävelisin kaarisillalla.

Kirjatoukka: Minä voin hyvin uskoa sen. Pitääpä käydä katsomassa sinun Monetin keittiösi.