"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 19. syyskuuta 2011

57. tarina (Istanbul- Kaunis Chora jää Sophian varjoihin)

Hagia Sophian kaikki tietävät. Keskeisen sijaintinsa vuoksi myös useat löytävät tiensä perille. Sophia on upea, suurenmoinen, loistelias ja mykistävä. Se jättää myös paljon oman mielikuvituksen varaan. Millainen se mahtoi olla silloin, kun kulta sai vielä kimaltaa ja kukaan ei ollut tärvellyt sen kuvia?





Edirnekapissa sijaitseva Chora-kirkko jää Sophian varjoon ainakin turistimäärän perusteella. Se on hieman sivussa, joten kirkkoa pitää erikseen lähteä katsomaan. Vaiva kuitenkin kannattaa, sillä Chora on kerrassaan kaunis hyvin säilyneessä asussaan. Kirkko on myös kooltaan huomattavasti Sophiaa pienempi ja siksi jotenkin herttainen.





Bysantin aikana kirkko tunnettiin muurien ulkopuolisena Pyhän Pelastajan kirkkona. Se rakennettiin 1100-luvulla ja sai sisälleen kauniit kullatut mosaiikit, jotka ovat siis nykyäänkin vielä ihailtavanamme. Aiheissa löytyy, jos omistaa vahvat niskalihakset ja jaksaa katsella kattoon.





Myös Choran ympäristö on minun mieleeni. Vanhat puutalot (Köşk) on säilytetty pienen kirkon edustalla olevan aukion ympärillä. Myös kunnostustyöt ovat käynnissä. Verratkaapa vihreää taloa (toisiksi ylin kuva) allolevaan ruskeaan taloon. Melkoinen kasvojenkohotus, vai mitä?






Aukiolta katsottuna oikealla, heti kirkon naapurissa on keltainen puutalo. Sen alakerrassa toimii ottomaaniajan ruokia tarjoileva Asitane-ravintola. Vaikka hinnat ovat hieman suolaisemmat, kehoitan pistäytymään sisään. Ravintolan tunnelma on ihana rauhallisena soivan musiikin myötä. Ruoka on todella hyvää ja perusturkkilaisesta edukseen poikkeavaa. Lähtiessäsi tarjoilijat antavat mukaasi pienen lahjan. Minun omani oli pieni ayva-hillopurkki. Pieni, mutta hieno ele, joka jätti hyvän mielen.




Oma valintani oli lammasta munakoisopyreessä. Vei kielen mennessään. Hyvää ruokahalua!

6 kommenttia :

Sateenkaari kirjoitti...

On todella ero tuo talo ennen ja nyt kuvien valilla.Kaunniin ovat saaneet entisöimalla.Taalla Antalyassa on entisöity vanhankaupungin taloja samaan tyyliin.
Rakastan kujia ja vanhoja taloja.
Tuosta kirkosta olen lukenut joskus jotain netista.
Ja nyt tuli nalka katsoessa noita ruoaka-annoksia.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Tekevät ihmeitä, jos haluavat. Valitettavan moni puutalo on jätetty romahtamaan. Mietin usein miltä näytti vanha Istanbul, joka muodostui pääosin noista vanhoista puisista taloista? Pamuk kuvaa kirjassa "Istanbul" kaupunkia niin haikean kauniisti ja siinä puutalotkin saavat kirjailijalta omat lauseensa.

Jael kirjoitti...

Hienoja kuvia taas! Ja miten ihastuttava ele ravintolalta antaa mukaan pieni lahja;tuollaiseen paikkaan takuulla tekee mieli mennä uudestaankin;D

Mine kirjoitti...

Yaelian. Eikö ollutkin. Mietin aina hotelleissa ja ravintoloissa, että kuinka pienillä asioilla sitä voisi saadakaan asiakkaalle hieman luxusta. Harmi, että useammat paikat ei jaksa nähdä vaivaa. Ne, jotka jaksavat, saavat minut tulemaan uudelleen ja uudelleen.

Jael kirjoitti...

Luin juuri räjähdyksistä Istanbulista.Toivottavasti kaikki ok.Ihan liian hyvin tiedän,miltä tuollainen tuntuu kun se tapahtuu omassa asuinkaupungissa...

Mine kirjoitti...

Yaelian: Oliko Istanbulissakin pommi? Minun lukemani mukaan Ankarassa räjähti tänään. Kukaan ei onneksi kuollut, mutta monia loukkaantui. On näitä pommeja riittänyt Istanbuliinkin. Yleensä aina Euroopan puolelle ja me kuulemme niistä aina jonkun suomalaisen ystävän kautta, kun kyselevät olemmeko kunnossa. Viimeinen pommi Taksim aukiolla oli sen sijaan jo lähellä. Olimme silloin sielläpäin. En osaa pommeja pelätä, enkä maanjäristystäkään. Todennäköisintä täällä olisi kuolla liikenteessä, mutta toistaiseksi olemme siitäkin selvinneet. Allah korusun - Jumala varjelkoon!