Aamulla palelee. Hotellin lakana ei riitä peitoksi, vaan on pakko nousta vetämään lisää vaatetta päälle. Ikkunasta näkyy harmaa ja pilvistä raskas taivas. Tuntuu ihan kummalliselta, että edellisenä päivänä oikeasti vietimme aikaa rannalla. Lomakylän saamme jättää hyvillä mielin ja palata takaisin arkeen ja syksyyn. Matkalaukun pitkähihaisille vaatteille on jälleen käyttöä ja kotimatka sujuu sateessa villasukilla varustautuneena.
Pergamonin kohdalla mietitään, että viitsitäänkö pysähtyä. Sateessa ei tee mieli tarpoa ja viluttaa. Toisaalta takapenkin jalat ovat käytön tarpeessa. Ajamme siis ylöspäin ja kas kummaa, kukkulan päällä olevaan pilvimassaan repeää aukko. Yksinäinen auringonsäde pilkistää esiin kadotakseen taas harson taakse. Pilkistääkseen ja kadotakseen yhä uudelleen.
Käynti Pergamonissa ei ole meille ensimmäinen eikä viimeinen. Tällä kertaa käytämme antiikkikaupunkia ihan vain jaloittelutarkoitukseen. Voittaahan se levähdyspaikan tien vieressä tai huoltoaseman kitkerän kahvin. Levottomat jalat saavat juosta sydämensä kyllyydestä. Kunnes pilvet peittävät aukon ja on aika palata autoon sateensuojaan.
Beragamassa, siellä kukkulan alapuolella, on myös muutama vanha kohde. Näistä yksi on Punainen Basilika. Tämä valtavan suuri rakennus rakennettiin aikanaan Egyptiläisille jumalille, mutta kristityt muuttivat sen omana aikanaan kirkoksi. Rakennuksen koosta kertoo jotakin se, että koko rakennusta ei muutettu kirkoksi, vaan basilika rakennettiin sen sisälle. Tällä hetkellä rauniot ovat osittain vaaralliset ja lähelle ei pääse.
Kotimatka sai sittemmin hieman mutkia matkaan. Juutuimme pahimmanlaiseen juhlien paluuruuhkaan. Laiva Bandirmasta Istanbuliin oli täynnä. Samoin kaikki laivat Yalovasta Istanbuliin. Matelimme jonoissa lahden ympäri ja elättelimme toiveita, että matkan edistyminen nopeutuu saapuessamme moottoritielle. Ei nopeutunut. Koko matka Istanbuliin asti eteni todella hitaasti. 200 km:n matkaan käytimme kahdeksan tuntia. Takapenkki onneksi nukkui. Repsikan paikalla meinasi usko kotiinpääsystä loppua. Mies sinnitteli ja ajoi ajamasta päästyään. Kotona olimme lopulta yöllä klo. 3. 00. Oppirahat tuli kuitenkin maksettua; tämän paluureissun jälkeen emme ole lähteneet mihinkään juhlapyhinä, jos ei laivaliput ole etukäteen hankittu.
Pergamonin kohdalla mietitään, että viitsitäänkö pysähtyä. Sateessa ei tee mieli tarpoa ja viluttaa. Toisaalta takapenkin jalat ovat käytön tarpeessa. Ajamme siis ylöspäin ja kas kummaa, kukkulan päällä olevaan pilvimassaan repeää aukko. Yksinäinen auringonsäde pilkistää esiin kadotakseen taas harson taakse. Pilkistääkseen ja kadotakseen yhä uudelleen.
Käynti Pergamonissa ei ole meille ensimmäinen eikä viimeinen. Tällä kertaa käytämme antiikkikaupunkia ihan vain jaloittelutarkoitukseen. Voittaahan se levähdyspaikan tien vieressä tai huoltoaseman kitkerän kahvin. Levottomat jalat saavat juosta sydämensä kyllyydestä. Kunnes pilvet peittävät aukon ja on aika palata autoon sateensuojaan.
Beragamassa, siellä kukkulan alapuolella, on myös muutama vanha kohde. Näistä yksi on Punainen Basilika. Tämä valtavan suuri rakennus rakennettiin aikanaan Egyptiläisille jumalille, mutta kristityt muuttivat sen omana aikanaan kirkoksi. Rakennuksen koosta kertoo jotakin se, että koko rakennusta ei muutettu kirkoksi, vaan basilika rakennettiin sen sisälle. Tällä hetkellä rauniot ovat osittain vaaralliset ja lähelle ei pääse.
Kotimatka sai sittemmin hieman mutkia matkaan. Juutuimme pahimmanlaiseen juhlien paluuruuhkaan. Laiva Bandirmasta Istanbuliin oli täynnä. Samoin kaikki laivat Yalovasta Istanbuliin. Matelimme jonoissa lahden ympäri ja elättelimme toiveita, että matkan edistyminen nopeutuu saapuessamme moottoritielle. Ei nopeutunut. Koko matka Istanbuliin asti eteni todella hitaasti. 200 km:n matkaan käytimme kahdeksan tuntia. Takapenkki onneksi nukkui. Repsikan paikalla meinasi usko kotiinpääsystä loppua. Mies sinnitteli ja ajoi ajamasta päästyään. Kotona olimme lopulta yöllä klo. 3. 00. Oppirahat tuli kuitenkin maksettua; tämän paluureissun jälkeen emme ole lähteneet mihinkään juhlapyhinä, jos ei laivaliput ole etukäteen hankittu.
11 kommenttia :
Uuups, tekeville tapahtuu :). Sama syy meillä, juhlapyhinä lähdemme viimeisenä päivän heti aamupalan jälkeen kotia kohti missä sitten olemmekaan.
Mutta huikea ihana paikka, tuonne olisi kiva päästä.
Niinpa! Mina en yleensa edes LAHDE KOTOA minnekaan juhlapyhina.
Upea tuo Pergamon. Koko rannikko Izmirista Istanbuliin on jaanyt meilta nakematta. Harmi.
Pikkujutut: Istanbulissa ruuhkiin on saanut (joutunut) tottumaan, mutta muualla on ajeleminen ollut sitten huomattavasti leppoisampaa. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun olimme juuri juhlan aikaan matkassa. Niin, ja viimeinen.
Anu: Egean-meren rannikko on hieno. Toki Välimerenkin, mutta siellä on kyllä minulle liikaa turismia. Jos joskus pääsette vielä matkaan, niin ehdotan reissua Efesosta ylöspän. Esim. Ayvalik on todella ihana kohde. Siitä minulla on valitettavasti vain muutamia huonosti kehitettyjä paperikuvia. Pitäisi kai käydä joskus uudestaan kuvaamassa.
Tämähän olikin aivan loistava juttu! Siis se, että houkuttelit mut tänne. Luen just Jari Tervon Laylaa ja "saan kirjaani kuvat" sulta.
Ja kunhan mun mies palaa reissustaan, on tätä pakko vilauttaa hänellekin, etenkin reissuanne Kaakkois-Turkin osiin. Hän on nimittäin tehnyt legendaarisen reissun Diyarbakirin kautta Irakiin, silloin joskus kun siellä oli sota. Paluureissu osui muistaaksi juuri pyhiinvaelluksen alkamisen aikoihin ja lähes kaikki lennot olivat kohti Mekkaa. Diyarbakirin lentokentällä oli luonnollisesti kaaos :D
Nanna: Olipas miehelläsi mielenkiintoinen reissu. Minun mieheni haaveilee matkasta Iraniin. Hänen täkäläinen ystävänsä tekee sinne aika ajoin työmatkoja ja varmasti joku päivä vielä sujahtaa siihen kyytiin. Kyllä meitä kaikkia itse asiassa kiinnostaisi nuo naapurimaat, mutta on sen verran levotonta, että perhematkailu ei taitaisi olla viisasta. Paitsi nyt ehkä Armeniassa tällä hetkellä? Tuon Laylan minäkin haluaisin. Olen kuullut siitä nyt jo useammalta taholta. Kiitos kun kävit, tervetuloa toistekkin:).
Hei! Löysin Sinut tuolta Hanniksen sivun kautta. Voi kun teillä onkin metkat maisemat missä seikkailla!
Johanna: Kiva kun löysit. Minäkin löysin nyt sinut! Kävin pikakurkkauksella. Kunhan arki saapuu lähden paremmin tutustumaan! ja todella. Turkki on hieno ja ennenkaikkea vaihteleva maa matkailla. Kyllä meidän kelpaa:).
Naapurimaistanne puheenollen, Georgia nayttaa tosi mielenkiintoiselta.
Anu: Niinpä. Laitanpa korvan taakse sen Armenian seuraksi. Ensi kesän matkakohteeksi on kyllä näillä näkymin varmistumassa Kroatia. Ja ne muut maat sitten siinä välissä sinne ajaessa.
Tähän kohtaan on aivan pakko laittaa kommentti!
Viivähdin sen verran pitkään jo nyt -ja tiedän palaavani tähän postaukseen- mielettömien kuvien vuoksi, kuin myös sen että menin yhtälailla kananlihalle kuin ensimmäisellä reissullani ihmettelemään Egyptin faaraoiden ajan ihmeitä!
Jossain aikakausissa vaan on sitä jotai, joka saa minut pysähtymään!
Tässä on paikka jossa haluaisin käydä!
Pepi: Meidänkin mielestä se on hienoin seitsemästä seurakunnasta: Efeso on paremmin kuviteltavissa kaupungiksi ja siellä on huikeita entisöimisiä. Pergamon se juttu on sen sijainti korkealla vuorella. Todella hieno paikka.
Lähetä kommentti