Söimme aamupalan ja kiitimme isäntäväkeä vieraanvaraisuudesta. Sekä sormuksen etsinnästä. Jätimme ystävät vilkuttamaan ovelle ja suuntasimme lähistöllä virtaavan Rein-joen vierustoille. Tämä päivä oli tarkoitus ihastella Reinin laaksoa molemmin puolin jokea. Ensin ajellen vasenta laitaa, hypäten Bobbardin kohdalla lossiin siirtyen joen toiselle puolelle.
Lukuisten linnojen ja idyllisten kylien kaunistamaa jokilaaksoa ei suotta sanota Saksan kauneimmaksi alueeksi. Ympärillä viljellyt viinipellot, joessa virtaava vesi, laivat ja pikkuiset satamat olivat kaikki katsomisen arvoisia. Eniten hämmästytti se linnojen paljous. Miten niihin kaikkiin löytyikin asukkaita aikoinaan? Ikään kuin Reinin laaksossa olisi asunut vain kuninkaita, herttuoita ja prinssejä.
Täytyihän sitä yksi linna käydä sisältäkin katsomassa ja me valitsimme kohteeksemme Marksburgin linnan. Ulkopuolelta se täytti kaikki linnan tunnusmerkit. Plussaa myös sijainnista vehreällä vuorella ja näköalasta. Lapsia kiinnosti eniten kidutuskammiot ja haarniskasali, jossa silmät pyöreinä katselivat monenlaisia haarniskoja ja keihäitä. Lopuksi juotiin linnan pihalla kuninkaalliset kahvit ja aloitimme etenemisen kohti laivarantaa.
Bremenin kohdalla piti tietenkin kuunnella satua Bremenin soittoniekoista. Vieläkin elävästi muistan lasten naurun, kun nauhalta kuului: "Ottakaaa ryöväri kiiiiinnni". Ajomatkan aikana teimme laskelmia siitä kannattaisiko ostaa liput suoraan Helsingin lauttaan vai kiertää Ruotsin kautta? Päädyimme menemään suoraan Helsinkiin.
Laiva oli kuitenkin jo mennyt, kun lopulta saavuimme satamaan. Yhdet oksennukset oli siistitty moottoriten varrella ja muunkinlaisia hidasteita oli matkalla riittänyt. Kaikilla alkoi olla jo ikävä mummolaan ja matkustamisesta oli saatu tarpeeksi tällä erää. Päädyimme lopulta Travemunde- Malmö laivaan, koska se oli lähdössä ensimmäisenä ja iltapala alkoi kuulostaa perin hyvälle idealle.
Iltaa istuimme laivan ravintolassa. Rekkamiehet ja me. Naisia oli joukossa minun lisäkseni perheemme pikkunainen, sekä yksi naispuolinen rekkamies. Eväät olivat tuhdit ja hyvät, kuten rekkamiehille sopiikin. Vatsat täynnä oli mukava ummistaa silmät ja matkata kohti naapurimaata.
4 kommenttia :
Upeita maisemia! Olen itsekin ollut eksän kanssa road tripillä Hollannista Saksan kautta Ruotsiin ja Suomeen,ja kuviakin oli paljon,mutta unohdin silloisen kamerani erään ruotsalaisen pikkukaupungin jäätelöbaarin penkille:( Mutta täällä sitten saakin ihailla kauniita kuvia! Ja onneksi onnistuit pelastamaan sormuksesi:)
Yaelian: Voi harmi tuon kameran kanssa. Kameran voi aina ostaa, mutta ne kuvat! Minulla katosi reilun puolen vuoden ajalta kuvat, jotka olivat ulkoisessa kovalevyssä. Miten niitä voi korvata?
Kannattaa laittaa sellainen ritila viemarin reian paalle. Ei putoa korut, ja hiuksiakin paasee viemariin vahemman.
Anu: Ihan totta. Saksassa etenkin oli siis isot viemäriaukot. Täällä Turkissa meillä on aikalailla samanlaiset, kun Suomessa. Sieltä olemme joskus pelastaneet korviksen taustoja, jotka ovat hypänneet käsistä liian aikaisin.
Lähetä kommentti