"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

85. tarina (Lopussa kiitos seisoo)

Kuuden aikoihin alitimme Tanskan ja Ruotsin välisen sillan. Aamun valossa se oli hieno näky. Todellisuudessa katsomisemme oli vilkuilua, sillä puimme väkeä aamupalalle ja valmistuimme sen perään poistumaan laivasta.

Malmöstä oli Tukholmaan matkaa reilu 600 kilometriä, joten päivän suunnitelmat olivat sitä myöten valmiit. Maisema oli alkumatkaan verrattuna varsin vaisua. Kevät oli Ruotsissa eteläistä Eurooppaa jäljessä. Puut olivat vielä paljaat ja maisema sangen harmaa. Ajaminen alkoi jo puuduttaa. Puolimatkassa pysähdyimme tankkaamaan ja juomaan kahvit. Molemmat olikin sitten matkan kalleimmat lajissaan. Norjan tiesinkin olevan kallis maa, mutta että Ruotsikin, se oli uusi tieto. Loppumatkan ankeutta lisäsi kuumeinen esikoinen. Olimme niin valmiit matkan päättämiseen.

Tukholmassa etsittiin laivaa, jolla risteillä viimeinen vesiosuus. Liput saatiin Viking Linen laivaan hienoisen odottelun jälkeen. Hytin luona meitä oli vastassa kovin päihtyneessä tilassa olevia nuoria miehiä. "Hei kuulkaa, anteeks tosi paljon, että me pidettiin sellaista melua viime yönä." -Saatte anteeksi, sillä me vasta tulimme. Toivottavasti ette ole aikeissa meluta seuraavana yönä, sillä meillä on täällä sairas lapsi ja väsynyt perhe pitkän matkan jäljiltä. "Siis kuulkaa, ette te voi sitten tänne jäädä. Menkää neuvontaan ja sanokaa niille, että teille pitäs löytää uusi hytti. Jos ne ei anna, niin sanokaa, että teidän naapurissa on ne sekakäyttäjät, niin ne kyllä tietää." Käännyimme kannoillamme ja painuimme neuvontaan. Nuoren miehen ohjeet oli hyvät, sillä meidät siirrettiin välittömästi terveiset kerrottuani paljon parempaan hyttiin yläkansille ilman mitään lisämaksuja.

Kolmen vuoden tauon jälkeen Ruotsin laiva oli melkoinen kulttuurishokki. Turkissa ei näy avoimesti päihtyneitä henkilöitä. Ei kuule kiroilemista niin korviin pistävästi. Laivalla tuntui, että jos vastaan tuli hiemankin fiksummin käyttäytyvä henkilö, hän puhui aina ruotsia. Lapset katsoivat menoa ilmiselvästi järkyttyneinä. "Äiti, miksi nuo sedät on sotkennut tämän koko käytävän. Eikö niiden äiti ole sanonut, että roskat pitäisi laittaa roskikseen?"

Aamulla laiva saapui tuttuun satamaan. Viimeiset 130 km takapenkki nukkui ja heräsivät mummolan pihalla. Perillä odotti matkalaisia karjalanpiirakan ja pullan tuoksuinen mummola. Sauna napsautettiin päälle ja mummon ja papan sylille oli käyttöä. 3743 kilometrin pituinen matka mummolaan oli päättynyt.

9 kommenttia :

pikkujutut kirjoitti...

Tuohan vinkki oli suorastaan loistava.Toivottavasti muistan itsekin joskus.
Meillä oli suunnitelmissa viime kesänä tehdä perinteinen Ruotsi-risteily muttemme saaneet aikaiseksi. Lapset eivät moista ole koskaan kokeneet. Tosin en edes tiedä ovatko jotain erityistä jääneet vaille. On tullut niin paljon muuta. Mutta ehkä ensi kesänä...

Anonyymi kirjoitti...

Olin viime heinäkuussa elämäni ensimmäisellä Ruotsin-risteilyllä ja Vikingillä. Siellä oli rauhallista ja päihtyneitä ei näkynyt. Oliko syynä se, että nykyisin on ikärajat ja oli lapsille suunnattua ohjelmaa, en tiedä.
Matkakertomuksesi ovat todella mielenkiintoisia ja kuvat täydentävät,melkein kuin olisi mukana. Kiitos!/mimon mami

Anonyymi kirjoitti...

Viking Linella on aina ollut huono maine verrattuna vaikkapa Silja Linen risteilyihin Suomen ja Ruotsin välillä.

Mutta kontrasti on molemmilla huima verrattuna vaikkapa Ancona-Igoumenitsa Superfast lauttoihin, joissa ainoa huolenaihe on ehtiikö ajoissa ruokailuun (humalaisten väistelyn sijasta) :)

Yaelian kirjoitti...

Lapsen ollessa pieni (ja vähän suurempikin)olimme joskus Ruotsin-risteilyillä,ja mieleen ei ainakaan tule mitään muistoja humaltuneista risteilyvieraista,mutta varmaan semmoisiakin osui niille risteilyille.Mukavaa oli taas seurata tätä reissuanne!

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Tänä kesänä laivailimme esikoisen synttäreillä Tallinnaan. Se oli positiivinen kokemus. Laivalla oli siistiä ja hyvää ruokaa. Tallinna oli tosi kaunis. Lapsille olisi ollut paljon kivaa ohjelmaa laivassa. Ajattelinkin, että miksi pitäisi risteillä Tallinnaan, kun kokemuksen voi saada muualtakin? Ja paremman sellaisen?

Mimon mami: Kiitos käynnistä ja kivasta kommentista:). On varmasti totta, että laivalla olisi voinut saada toisenkinlaisen kokemuksen. Meillä kävi ehkä huono tuuri ja en enää muista, että oliko siinä Vappu menossa tai jotakin?

Anonyymi: Moni sanoikin meille, että kannattaisi käyttää Siljaa. Sitä suosivat vanhempi väki ja lapsiperheet. Viking oli silloin ehkä juuri nuorten mieleen. Nyt tilanne voi jo olla toinen, sillä tästä matkasta on jo aikaa.

Yaelian: Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Väsyneenä voi helposti olla, että itsekin alkaa turhaan kiinnittämään huomiota epäkohtiin. Sen sijaan, että kääntäisi katseensa ja mielensä parempia asioita päin. Ensimmäisenä Suomen kesänä Turkin vuosien jälkeen olimme oikeasti kulttuurishokissa koko kesän. Minä jumiuduin alkoholisteihin puistojen penkeillä, kännisiin nuoriin pissimässä katujen kulmissa Meripäivillä. Kelassa asioiviin sosiaaliperheisiin, tuulipukuihin ravintoloissa jne. jne. Seuraavina kesinä olen ihan vain nauttinut Suomen hyvistä puolista ja jättänyt negatiiviset asiat omaan arvoonsa.

Kirjailijatar kirjoitti...

Se oli muuten totisen tosi, ettei Turkissa näkynyt päihtyneitä ihmisiä. Se oli vaihteeksi niin virkistävää.

Minua harmittaa juuri laivoilla öykkäröinti. Vaikka olen varmaan itsekin joskus jossain porukassa ollut osallisena, joten suu suppuun :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Öykkäreille pitäisi varmaan järjestää oma osasto laivaan, kuten tupakoijille tupakkahuone. Siellä saisivat rauhassa öykkäröidä kaltaistensa kanssa;).

Sateenkaari kirjoitti...

Olipa siina teilla matkaa kerrassaan kilometreina.
Siita on reilusti yli 10 vuotta,kun viimeksi olen Ruotsinlaivoilla risteillyt.Mutta kaikenlaista epakohtaa kuulee kylla.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Niin, ajatella, että tämän kaiken voisi ohittaa lentämällä Turkkilaisin siivin reilussa kolmessa tunnissa Istanbulista Helsinkiin. Lisätä siihen kenttämatkat Istanbulissa ja Suomessa. Siinä on puolensa kyllä. Mutta niin myös matkaamisessa:).