"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 19. marraskuuta 2011

99. tarina (Sardes- silkkaa lasten leikkiä)

Mieheni työkaveri oli kotoisin Sardeksesta (nykyinen Sart tai Sartmustafa). Hän kertoi, että hänen lapsuudessaan kylän lapsien tapana oli leikkiä antiikinkaupungissa. Ilmeisesti turistivirta paikkakunnalla oli sen verran pieni tai sitten vain kyläläiset eivät nähneet mitään ongelmaa siinä, että lapset juoksivat ja kiipeilivät rauniokaupungissa.

Sokerijuhlan aikaan, joka sinä vuonna oli lokakuulla, me päätimme käväistä Izmırın lähistöltä löytyvässä  Çeşmessä. Menomatkalla kiersimme katsomassa kaksi ilmestyskirjan seurakuntaa. Näistä ensimmäinen oli Tyatira, mutta siinä ei ollut oikeastaan mitään katsottavaa. Kaupunki oli kasvanut raunioiden päälle ja vanhasta kaupungista jääneet osiot olivat pienen puiston kokoisella pläntillä keskellä kaupungin hälinää.

Toinen sen sijaan oli tuo ystävän leikkipaikka eli Sardes. Sardes sijaitsee noin 90 km Izmiristä itään. Se on nykyisin varsin vaatimaton maaseutupitäjä, mutta aikoinaan kaupunki oli Lyydialaisen kuningaskunnan varakas pääkaupunki. Vieressä kulkevaa jokea pitkin kaupunkiin virtasi alaisilta kerättyä kultaa, joka teki kuninkaasta rikkaan miehen. "Rikas kuin Kroisos" on varmasti useimmille tuttu sanonta. Sardeksessa olimme sen sanonnan alkulähteillä, sillä Kroisos oli Lyydian tunnetuin kuningas.







Ilmestyskirjassa seurakunnan enkelille kirjoitettiin: "Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olen kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä on jäljellä, sitä mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus..." Tässä vaiheessa Kroisos ja Lyydian kuningaskunta olivat enää vain muisto ja Paavalin matkoilla syntynyt seurakunta eli Sardeksessa viimeisiä vaiheitaan.




Sardeksen kohtaloksi koitui historian saatossa ensin persialaiset, sitten muut ohi kulkevat sotajoukot. Seurakuntakin kuoli ja kirkot romutettiin. Jäljelle jäi kasa raunioita, joita nyt pääsimme tutkailemaan. Ensin olimme ainoat vieraat kaupungissa. Kurkkailimme seinämien taakse, kiipeilimme kiville, tutkailimme mitä opaskirja kaupungista sanoi. Sitten kaupunkiin saapuivat lapset. Pelasivat piilosta ja tulivat lopulta tekemään tuttavuutta. Täällä he siis edelleen leikkivät nuo Sartin lapset. Jotenkin se tuntui mukavalle antiikkikaupungin käytölle.




Kyllä kelpasi. Sardes oli pelkkää lasten leikkiä.

4 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Taas upea paikka ,täynnä historiaa ! Tässähän oppii tuntemaan eri paikkoja Turkista blogisi kautta:) Lapsikuvasi ovat ihastuttavia,kuten aina:)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja kuvia Sardeksesta ja mielenkiintoinen tarina.

Kroisoksesta tuli mieleen toinen Turkin paikkakunnista, Ankara, joka on täynnä, oman kokemuksen mukaan, viitteitä Midakseen, toiseen rikkaaseen historialliseen hallitsijaan, ja paikasta löytyy paljon varsinkin Midas hotelleja (joista yhdessä tuli yövyttyä).

Mine kirjoitti...

Yaelian: Sepäs se, tässä koetan miettiä paikkojen kohdalla, että pitäisikö tarinoida aina se historia, vai kertoilla kepeämmin... Minua kiinnostaa historia, mutta ei liian raskaasti. Joku toinen taas on allerginen kaikille nimille ja vuosiluvuille....

Anonyymi: Midas on todella myös Turkin historiaa. Ankara on tosin tainnut vain ottaa hänen nimensä käyttöön, sillä oikeasti Midas sijoittuu Fryygian laaksoon. Kerroinkin hänestä elokuun tarinoissa numero 43. Käypä sieltä katsomassa jos kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään niin tällaisenaan, historiaa mukana