"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 11. marraskuuta 2011

95. tarina (Bozcaada - kujilta linnoitukselle)

Saari oli todellakin pieni. Päästä päähän olisi voinut kävellä, sillä kilometreissä matka oli noin viidestä kuuteen. Tiet kulkivat välistä meren rantaa, puikahtaen kallioiden äärille ja halkoen sitten viiniviljelyksiä. Saari tunnetaan viineistään. Täällä elää viininviljelijä poikineen. Muutaman pienen viininvalmistajan työskentelyä voi käydä paikan päällä katsomassa. Saaren tuotteita oli luonnollisestikin kaupoissa matkaajan ostettavaksi. Olivatko sen arvoisia, sitä en kyllä osaa sanoa.





Kylässä itsessään oli jotakin hyvin kreikkalaista. Liekö he tälläkin saarella aikanaan asustivat? Pieniä kauppoja ja ruokapaikkoja, kujia joilla katsella verkkaista elämänmenoa. Bozcaadalla totisesti unohtuu kiire ja kuluttaminen. Täällä vietetään edelleen jopa siestaa, joten ruokaa ei ollut aina tarjolla.



Satamassa seisoi massiivinen linnoitus, joka olikin oikeastaan saaren ainoita virallisia nähtävyyksiä. Linnoituksen alku johtaa Bysantin aikaan, joskin siinä näkyi vaikutteita monista ajanjaksoista jälkeenkinpäin. Tästä kulkivat myös genoavalaiset ja ottomaanit matkoillaan.




Veden sini. Unikon puna. Vanha kivi. Olivat kauniit yhdessä.




Kahdessa päivässä saari oli nähty, mutta kyllä sinne olisi unohtunut mielellään pidemmäksikin aikaa. Kasa hyviä kirjoja kassissa ja hieman lämipimämpänä vuodenaikana ainakin.

3 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Rakastan mielettömästi tuollaisia pieniä kujia!Kun asuin pohjoisessa Israelissa,asuinkaupunkini vanhassa osassa oli tuontapaisia kujia,mutta ei läheskään niin vanhoja kuin nuo,mutta kävin aina ihailemassa niitä:)

Kirjailijatar kirjoitti...

Tosi kaunista ja kuten sanoit jotenkin kreikkalaista. Minunkin mielikuvissani. Unikko on aina ollut yksi lempikukistani. Jotain ihanaa sellaisissa paikoissa, joissa ei ole mitään "pakollisia" nähtävyyksiä, vaan voi vain olla ja nauttia.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Minäkin olen kujien ystävä. Mitä kapeampia sen parempia:). Tänä viikonloppuna olinkin sellaisilla kujilla, että:D. Perästä kuuluu...

Kirjailijatar: Tämän saaren parhaus oli se, että siellä ei ollut turisteja:). Johtui ajankohdasta sillä olimme turistikauden ulkona siellä käymässä. Unikot on minunkin lempikukka-listani kärkisijoilla.