"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

100. tarina (Sardes - päättömät juoksijat temppelissä)

Ennen ajomatkaamme rannalle, päätimme käydä katsomassa Artemiksen temppelin rauniot. Ne löytyivät muutaman kilometrin päässä kaupungin raunioista. Tämän valtavan temppelin rakennustyöt aloitettiin 334 eKr kreikkalaisten toimesta. Ymmärtääkseni suureellinen työ ei koskaan tullut lopullisesti valmiiksi, vaikka temppeliä käytettiinkin Artemiksen palvonnan ohella muihin kulttimenoihin. Lopulta maa järisi ja temppeli sortui. Muutamia pylväitä jäi pystyyn antamaan viitteitä temppelin koosta ja muodosta.






Nykypäivänä temppelin lähiympäristöä käytettiin hieman toisenlaisiin tarkoituksiin. Temppelin jäänteet seisoivat keskellä peltoalueita. Ympärillä kasvoivat viikunat ja rypäleet. Maaseudun rauhaa ei näyttänyt myöskään ainakaan tähän aikaan vuodesta häiritsevän turistitkaan. Saimme jälleen tutkailla raunioita ihan itseksemme.





Lasten kanssa matkatessa rauniot ovat aika hyviä matkakohteita. Ne sijaitsevat usein hienoilla paikoilla, jolloin äiti ja isä voivat ihailla maisemia historian tutkimisen ohella. Lapsilla sen sijaan aika ei tule pitkäksi, sillä nämä kaupungit ovat omiaan kiipeämiseen, piiloutumiseen ja päättömään juoksemiseen. Etenkin silloin, kun ei ole muita ihmisiä lähimaillakaan.



Aikansa kutakin. Nyt oli nähty riittävästi raunioita, pakattiin päättömät juoksijat autoon ja käännettiin nokka kohti merta.

3 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Upeat kuvat, maisemat ja rauniot!;O

Kiitos, Mine!<3

Anonyymi kirjoitti...

Näistä lasten leikeistä rauniokaupungissa tuli mieleeni vastaava tarina.

Turkkilaisen mieheni isoäiti asuu Muglan läänissä Turgutin kylässä, jonka kupeessa sijaitsee Lagina, eräs antiikin ajan kaupunki. 70- ja 80-luvuilla ei paikallisilla asukkailla ollut tietoakaan alueen erityisestä arvosta. Oli ihan tavallista, että patsaita ja pylväitä pöllähteli esiin, kun peltoa kynnettiin. Vieläkin kylän aidoissa ja muureissa näkyy antiikin pylväiden kappaleita, joita on käytetty hyvänä rakennusmateriaalina joitakin kymmeniä vuosia sitten. Lapsille tuo tietenkin oli jännittävä leikkipaikka. Turkissa tosiaan asutaan ehkä monin paikoin vieläkin kirjaimellisesti historian päällä.

Kiitos erittäin kiinnostavasta blogistasi! Kuvat ovat upeita ja kirjoitustyylisi mukaansa tempaava. T:Tarja

Mine kirjoitti...

Aili: Kiitos aina niin ystävällisestä palautteesta:).

Tarja: Kiitos kun jätit viestin käynnistäsi ja kerroit tämän tarinan. Sitä se tuntuu täällä olevan. Mistä vaan kaivaa, niin historiaan kolahtaa, joskus ihan harmiksi asti. Kävin viikko sitten naisten reissulla Bursan vieressä olevassa ottomaanikylässä ja siellä yksi kahvilan pitäjä näytti meille, kuinka kylää rakentaessa oli hyötykäytetty ylempänä olevan luostarin raunioita. Siellä oli ristillisiä kiviä perustuksissa jne. Palaan tähän kylään lähitulevassa.