"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

340. tarina (Mardin - Basaaria ja Menemeniä)

Allamme auki revityt kadut. Kengät pölyssä me puikkelehdimme muiden jalankulkijoiden mukana. Väistellen aaseja ja autoja. Kadunkulmasta kääntyen basaariin. Tehtävänämme on löytää kuparikatu ja pysähtyä aina kun näemme jotakin mielenkiintoista.



Sulassa sovussa seisovat hedelmät, oliivit ja korput. Siellä täällä käsityöläiset ahertavat työssään. Muistan heistä ainakin satulantekijän edelliseltä kerralta. Pysähtelemme katsomaan huiveja, mekkoja ja hameita. Lapsia varten haalitaan tuliaisia tilpehöörikaupoista ja basaariteiden varsilta. Varsinaisesti olemme täällä niiden kuparikauppiaiden vuoksi, jotka ystävällisten ohjeiden mukaan ovat kokoajan edessäpäin. "Ileride"







Viime kerralla etsin näitä kauppoja niiden laakeiden kuppien vuoksi. Nyt meitä on kahdeksan silmät pyöreinä ihastelevaa naista pujahtelemassa liikkeestä toiseen. Siitä tulee kuparintakojien onnenpäivä. Me ostamme ja yllytämme toisiamme ostamaan. Sellaista se nähkääs on, kun naiset ovat päässeet itsekseen matkaan. Ilman yhtäkään rajoittajaa, seurassaan pelkkiä kehoittajia. -"Oi miten kaunis, osta ihmeessä." -"Kummanhan ottaisi?" -"Ota molemmat."




Viime kerralta matkaani tarttui tusina niitä ravintolan pöydässä olleita laakeita kuppeja. Tämän reissun saalis oli tässä. Astioitahan ei koskaan voi olla liikaa. Ainakaan jos ne on näin nättejä.


Mesopotamia Cafe ottaa meidät siipeinsä suojaan. Kipuamme kapoisia portaita kattotasanteelle Ulu-moskeijan viereen. Vieressä rukouskutsu kaikaa, edessä aukeaa tasanko. Seuraamme katoilla leikkiviä lapsia vesipiipun tuoksun leijaillessa vienosti ympärillämme. Nälkä tyydyttyy kuumalla Menemenillä ja  leivällä. Jälkiruoaksi kuppi vahvaa syyrialaista kahvia ja elämässä kaikki hyvin. 







Kotona katan kuppini pöydälle tarjottimen päälle. Haluan niiden olevan esillä, jotta saan ihailla niitä ohi kulkiessani. Siivoojani toteaa kuppini nähdessään: "Tuollaisia astioita me käytimme ennen kylissä. Sitten alkoi tulla muoviastioita ja nämä annettiin pois. Kukaan ei enää halunnut käyttää mitään niin vanhanaikaista." Kauneus on katsojan silmässä? Eikö ole hullu tämä maailma? Vaihtaa nyt kupari muoviin, jos ei ole ihan pakko?

17 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Suomessa kupariastiat lienevät enimmillään koriste-esineinä, ainakin minulla!<333

Kuparista kahvipannua tuskin kukaan enää käyttää, ja kupariastian pitää olla hyvin tinattu, jos sitä pidetään ruoka- tai juoma-astiana. Kuparista saa muuten myrkytyksen...:/

1980-luvulla minäkin ostin Turkista kupariastioita, tarjottimia ja muuta vastaavaa. Hyvin keräävät pölyä avohyllyssä..:))

Daniela kirjoitti...

Oi että kuinka tuli ikävä Mardiniin ja sinne puikkelehtimaan. Tutuilta näyttivät paikat ja kahvilan maisema. Haaveissan on josko huhtikuussa päästäisiin sinne taas koko perheen kanssa. Matka rahan säästäminen vaan tuottaa ongelmia tässä suurperheessa.

Tykkään niin sinun blogista, kuvista ja kirjoituksista.

Pepi kirjoitti...

Kauniit kupit, minäkin huolisin moiset ihna vain koristeeksi . jos olis paikka mihin pistäis :D

Ja kuule, jos teidät hyvän Menemenpaikan jossain siellä missä sitten tulemmekaan pyörimään, niin mennään porukalla syömään - tuo on yksi herkku mitä olen kaivannut!!
Kun se on hyvää, se on tosi hyvää :D

Hippu kirjoitti...

Voi että noita tuon miehen housuja! Ovat kuin meidän iskän kotikalsarit! :-D

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vaihtaa nuo ihanuudet muoviin! Vai onko se vain niin, että joka asiassa pitää olla nykyään niin pirun käytännöllinen, että kauneus menettää merkityksensä. :-(

Mine kirjoitti...

Aili: Tinattu. Sitähän minä hain. Nämä ovat tinattu ja tinaajia löytyy, jos tarvii tinata uudelleen. Meillä eivät ole pölyä keräämässä vaan käytössä. Ihania arjen iloja!

Daniela: Toivottavasti pääsette! Minä en ymmärrä, että miksi joku haluaa muuttaa Mardinista pois? Ja sitten taas ymmärränkin, jos on ollut PAKKO. Yleensä minua ahdistaa vedettömät paikat. Mutta Mardinissa ei ahdista mikään. Se on kai se tasanko, joka avautuu edessä kuin valtameri.... Sinä onnellinen saat palata sinne miehesi myötä, minun Mardinini taisi oli tässä:(. Vaikka taidankin kantaa ikävää sinne aina mukanani.

Pepi: Paras Menemen oli kyllä tuolla Mardinissa. Nam. Istanbulista en ole vielä löytänyt kovin kaksisia. Pitää kai laittaa tuntosarvet koholle?

Minulla kupit tulee käyttöön. Ei niitä raaski pitää pölyä keräämässä...

Hippu: Teidän iskä on sitten ominut salvarimuodin suoraan Turkin idästä:D.

Ja minä en ymmärrä. Kaikki kodin muoviesineet rassaa itseäni ihan älyttömästi. Olisi saanut koko muovi jäädä keksimättä. Enkä ymmärrä, että miten ne edes olisi käytännöllisempiä kuin nämä kupariset?

Petra kirjoitti...

Ankaran linnoituksessa on viela kuparintakojien katu, hinnat ovat nousseet vuosien myöta mutta kylla se minun lempipaikkoihini edelleen taalla lukeutuu. Nuo kupit ja tarjotin ovat ihanat, nyt ne taisivat jaada mieleeni niin etten saa rauhaa ennenkun suuntaan kuparikadulle...Muovi on kamalaa mutta Turkissa huomaa etta monet ihannoivat uutta ja kiiltavaa eika vanhoja taitoja tai tavaroita osata oikein arvostaa. Turkkilaiset ihmettelivat rannikolla miksi suomalaiset turistit halusivat aina kylaretkille ihmettelemaan mahdollisimman vaatimattomia oloja ja tavallista elamaa kun olisi voinut menna hienoihin ostareihin ja vesipuistoihin...suomalaisille vaatimattomat kylaolot taitavat olla jo niin eksoottista kun taas monille turkkilaiselle ne ovat viela arkipaivaa.

Lissu kirjoitti...

Minua ei saa pààstàà tuommoiseen basaariin, ei!!! Tietysti jos oikein pyytelen, niin sitten. Edellisessà postauksessasi mainitsit jotain Turkin viidestà TOP-kohteesta. Mità ne mielestàsi ovat?

Yaelian kirjoitti...

Ihanat kupit! Jotkut kuvat voisi melkein olla täältäpäin;D

Mine kirjoitti...

Petra: Minulta on Ankaran linnoitus vielä ihan kokematta. Kummallista. Jos vielä joskus tiet tuo sinne, pyydän sinua kuljettamaan minut sinne kuparikaduille. Ja kehoitan sinua: Osta ihmeessä ja tue turkkilaista käsityötä:).

Minä olen sellainen muinaisjäänne. Äidiltä perinyt rakkauden vanhaan....

Lissu: Olen harkinnut jo pitkään, että kirjoitan TOP 10- postauksen. TOP vitosessa ensimmäinen neljä tulee kun kaapin hyllyltä, viides on jo monen kohteen kanssa jaettu... 10 tulisi siis nopeasti täyteen. Ja mikä kummallisinta aurinkomatkalaisten kannalta, yksikään Turkin lempikohteistani ei sijaitse rantakohteissa:D.

Tässä nämä vailla selostuksia:

Turkin TOP 5 (eiku 11)
1. Istanbul
2. Mardin
3. Kappadokia
4. Sümelan luostari Trabzonissa
5. Ani/Nemrut-vuori/Akdamar-saari Vanissa/Harran/Antakya/Doğubayazit

Yaelian: Sanovatkin Mardinia Vanhaksi Jerusalemiksi. Voi kunpa pääsisin joskus toteamaan omin silmin, että onko se totta. Toteutumista uhkaa tai sen mahdollistaa sellainen ikävä asia kuin RAHA:(.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi nättejä kuppeja!
Minä olen aarteeni löytänyt
Konyasta,kauniita käsin tehtyjä kelim mattoja , tee-pöytä sekin käsintehty ,tarjottimia ja koruja.

Minunkin kaynana tuumas että heillä
oli talo täynnä sellasii juttuja,
mutta ne on vaihdettu moderniinpaan
tyyliin.

Vähän aikaa sitten ostettiin Ankaran ulkopuolelta asunto,se on
aikomus sisustaa vanhaan turkkilaiseen tyyliin.Ehkä Petra voisi opastaa sinne kuparikadulle
että pääsen alkuun!

Anonyymi kirjoitti...

Voitko uskoa ? Täällä Suomessa on retro muotia, mikä tarkoittaa hauskojen vaatteiden lisäksi muovisia astioita tai huonekaluja ! Niistä oikein maksetaan; ja vielä paljon ! Minunkin silmääni retro-vaatteet ovat kivoja, mutta muoviset astiat ovat kieltämättä aika tylsiä !

Onneksi, en ole käynyt tuommoisessa kupari- tai tinakaupassa; olisin ehkä seonnut...

Ja KIITOS taas tästä hyvästä mielestä + naurusta; vieläkin naurattaa tuo kuvauksesi shoppailijan kannustuksesta ! Se meissä naisissa on niin parasta ! t: Tiina

anumorchy kirjoitti...

Minulla on TOP11 sta nattyna kuusi, Ani, Harran, Antakya ja Akdamar puuttuu.
Tuo menemen taitaa olla vahan kuin pohjoisafrikkalainen ja meillakin tuttu shakshukka, mutta munien rakenne rikottu.

Hippu kirjoitti...

Sitä vaan ehkä lähinnä ajoin takaa tuon käytännöllisyyden kanssa, että muoviastiat voi pestä astianpesukoneessa, laittaa mikroon jne. Vaikka enhän minä tiedä, harrastetaanko siellä edes astianpesukoneita ja mikroja...

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Ihanilta aarteilta kuulostaa. Minullakin on sellainen teepöytä, tosin vain se tarjotin osa. Sen paikka on olohuoneen pöydällä.

Tiina: Retromuovia? Voi ei. Kaikkea sitä keksitään. Jäin oikein miettimään, että missä sitä muovia nyt oikeasti kaipaisin? Lasten arkiastiat, kun olivat pieniä, oli muovisia. Ne edelleen on tuolla kaapissa, mutta meinaan heittää ne jossakin vaiheessa menemään. Muovipusseja tarvitaan roskille. Ja muovisia eväsrasioita meillä käytetään. Muuta muovia en sitten kaipaakaan. En ainakaan huonekaluihin.

Jos joskus pääset Istanbuliin, vien sinut Katetun basaarin kuparikaduille. Kyllä sielläkin pääsee hullaantumaan:).

Anu: Ensi kerralla sitten. Antakya ja Harran on aika lähekkäin ja sitten taas Akdamar ja Ani on mahdollisuuksien päässä toisistaan. Miltä sinun top 5(11) oliskaan mahtanut kuulostaa? Tajusin, että meidän lemppareista yksikään ei ole rantakohde. Ja snne ne kaikki turistit kuitenkin ryysää. Eikö ole karua?

Mine kirjoitti...

Hippu: Ihan totta. Meillä käytetään kyllä mikroa, mutta onneksi mukeja harvoin tarvitsee mikroon laittaa. Ja lämmittää voi posliiniastioissa. Sen sijaan tiskikoneessa nämä kupit voi pestä. Ainakin minä olen pessyt eivätkä ole menny siitä miksikään.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tosiaan, hullujahan me ihmiset olemme, kun vaihdamme tuollaiset kauniit astiat muoviin. Aivan ihanat löydöt teit, todella kauniit.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Eikö olekkin. Kelpaa niistä gögiä nyt hörppiä ennen Suomeen lentoa....