"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 26. marraskuuta 2012

349. tarina (Istanbul - Frida ja suuret venäläiset)

Frida ja Diego saapuivat Istanbulin talveen. Se olikin sopiva aika väri-iloittelulle. Minusta ei tullut sen käynnin perusteella Fridan fania, mutta kaiken sen harmauden keskellä, jota Istanbulin talvi pitää sisällään, nautiskelin siitä värikkäästä esillepanosta itse tauluja enemmän.







Frida Kahlo (1907-1954) oli meksikolainen taidemaalari, joka kuvasi töissään pääosin kuolemaa tai itseään. Fridan töille on ominaista voimakkaat värit, joihin hän lienee sai vaikutteita Meksikon alkuperäiskansoilta. Istanbulin näyttelystä kuolema oli jätetty pois ja työt olivat pääosin Fridan omakuvia ja sekalaisia kuvia taiteilijan uran varrelta. Kaktukset ja melonit eivät uineet sydämeeni, mitä lie se kertookaan minusta?

Fridan kanssa samaan aikaan Pera-museoon oli tuotu myös suuret venäläiset taiteilijat. Viihdyin siellä kerroksessa vielä paremmin. Jotenkin se venäläinen värimaailma ja tapa kuvata asioita tuntuu omemmalle, kun tuo meksikolainen. Ja olihan se nyt hienoa nähdä ainakin nuo Iljan Volgan lautturit, joka oli todella SUURI teos, vaikka sitä ei tuosta kuvasta näekään. 






Vielä olisi ollut ainakin yksi Picasso, mutta jätän sen toiseen kertaan. Ensi kerralla kerron sen sijaan siitä, että mistä tietää asuneensa liian kauan Istanbulissa. Sekä tartun lopultakin Riinan haasteeseen. 

14 kommenttia :

Amalia kirjoitti...

Joo kyllä noi venäläiset ovat ehdottomasti minustakin parempia.

Leena Lumi kirjoitti...

Fridassa persoona on minusta kyllä jotakin kiinnostavaa. Ja hänhän maalasi oman sairautensa varjossa, polion. Mistä sitten moinen suorastaan raivoisa värien vallankumous...

Yaelian kirjoitti...

Minä taas rakastan tuota Fridan värimaailmaa:) Kuolemahan on aihe,johon meksikolaiset suhtautuvat eri tavalla;heillä on se kuolleiden päivä,dia de los muertos,jolloin kuolleiden rakkaiden muistoa juhlitaan iloiten.

anumorchy kirjoitti...

Minakin kallistun venalaisten puolelle!
Janna kuulla miten maarittelet etta olet asunut liian pitkaan Istanbulissa. Minunkin pitaisi tehda sellainen postaus, alampa suunnittelemaan!

Hippu kirjoitti...

Minä kävin Fridan näyttelyssä silloin, kun se oli Helsingissä, mutta en pitänyt Fridan töistä ollenkaan. En tiedä miksi, mutta Frida ei vain ole minun juttuni.

Mine kirjoitti...

Amalia: Eikö vain. Nuo pojatkin tuossa haudalla. Niin liikuttava kuva.

Leena: Aivan, hän oli oman aikansa rämäpää ja kuolikin sitten oman käden kautta.

Yaelian: Juuri nämä kuolema-taulut puuttuivat. Minäkin olisin halunnut nähdä kuinka hän kuvasi kuoleman.

Anu: Se onkin yllättävän vaikeaa valita, että mitkä aiheet nostaa. Teepä ihmeessä!

Hippu: Minä luulen, että Frida onkin joko tai. Siihen on vaikea suhtautua haaleasti.

hietzu kirjoitti...

Kiitos Frida-kierroksesta! :) Tämä oli tosiaan aivan toisenlainen näyttely kuin olin ajatellut, aurinkoisempi. Tjaa,ei minuakaan hätkähdyttäneet kaktukset ja vesimelonit, mutta nuo missä taiteilija itse esiintyy niin sitäkin enemmän. Näytit aivan uuden puolen Fridasta.
Ja tuo venäläinen näyttely lienee ollut myös upea. Olisin itsekin halunnut nähdä livenä Volgan lautturit.

Kirjatoukka kirjoitti...

Fridassa on taiteensa lisäksi kiehtovaa hänen rohkeutensa. Ainakin olen hänelle sellaisen ominaisuuden kuvitellut. Vaikeina aikoina olen kysynyt itseltäni "What would Frida do?", ja saanut potkua päätöksiini. Minuahan ei tallaa kukaan! Myös Frida itse on kuin taideteos, ja pukeutuisin mielelläni kuten hän, kukkakruunua myöten. Siis jos uskaltaisin.
Matkustin pari vuotta sitten viikonlopuksi Berliiniin nähdäkseni Fridan näyttelyn. Jonot kiemurtelivat korttelien päähän, tuntien päähän, enkä koskaan päässyt sisään...

Riina kirjoitti...

Olin joskus vuonna kivi Orsayn museossa katsomassa venäläiseen 1800-luvun lopun taiteeseen keskittynyttä näyttelyä ja muistelisin, että mm. tuo Volgan lautturit olisi ollut mukana. Valon ja varjojen käyttö ja toisaalta aihepiirien inhorealistisuus tekivät kyllä vaikutuksen jo silloin.

Frida Kahloon en ihan ole päässyt vielä sisälle, vaikka värit ja naivistinen tyyli viehättävätkin. Kahlossa on jotenkin painostava pohjavire.

Jee, kiva että tartut haasteeseen ja tuohon "Olet ollut liian pitkään..." -hommaan myös! Jään innolla odottelemaan. ;)

Mine kirjoitti...

Hietzu: Minä en oikein etukäteen tiennyt mitä odottaa, joten siinähän se meni nyt ensikontaktissa.

Kirjatoukka: Ilmeisesti Frida ainakin tiesi mitä halusi ja teki niin. Kai häntä voi siis sanoa rohkeaksi. Mutta ei selvästikään onnelliseksi kuitenkaan, päätellen elämänsä lopettamisesta kesken.

Riina: Juuri naputtelin sinun ollessa täällä:). Oli mielenkiintoista lukea Ilja Repinin asuneen suurimman osan elämästään Suomessa. Ehkä työnsä tuntuvat siksi niin tutuille..

Aili-mummo kirjoitti...

Mine, kiitos Frida Kahlosta, pidän hänen väreistään, mutta en muuten ole ihastunut häneen!<3

Luullakseni F.K. on ollut sangen onneton ihminen..;/

Hyvää tiistaipäivää sinulle, Mine!<3333

Mine kirjoitti...

Aili: Minustakin näyttää, että Fridan räiskyvän persoonan alla oli surullinen nainen.

Allu kirjoitti...

Ai ihana Frida ja Diegokin ok. Meillä on vieraana David Hockney, jota kävin moikkaamassa.

Mine kirjoitti...

Allu: Saiko siellä kuvata?