"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

355. tarina (Pistetääs pipariksi)

Koulun Suomi-luokka juhlii huomenna itsenäistä maatamme. Olen lupautunut kantamaan korkeni kekoon S-piparien mitalla. Samalla vaivalla syntyy samaiset piparit huomiseen kodin itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Muuten joulupiparishow taitaa jäädä Suomeen. Päivät kun meinavat loppua ihan kesken ja tämän porukan kanssa joulupiparien tekoon vierähtää aikaa. 



Jos täytyisi valita kolme varmasti jouluista tuoksua, sanoisin omikseni hyasintin-, piparin- ja kinkun tuoksun. Jokainen niistä herättelee jotakin hyvin jouluista mieleeni. Hyasintin ostan siis joka vuosi silläkin uhalla, että se aiheuttaa miehelle allergisen reaktion. Joka vuosi on pakko leipoa piparit ihan vain sen hetken takia, kun hämmentelen keittiössä mausteita taikinan teon alussa ja kotiin leviää ihana tuoksu. Kinkun tuoksusta on täytynyt tinkiä aika monta kertaa, mutta nautiskelen jo etukäteen, kun tänä vuonna saan toivottavasti siihen tuoksuun herätä anoppilassa. Ja syödä jouluyönä karjalanpiirakoita kinkulla ja sinapilla.




Pipareita en ole enää syönyt moneen vuoteen. Enkä enää taikinaakaan. Lapsille ne kuitenkin maistuu, etenkin kun päälle saa pursotella kaikenlaista täytettä. Minun harrastukseni tällä piparisaralla on sen sijaan piparkakkutalojen vääntäminen. Joka vuosi menee hermot, palaa sormet ja pahimmissa tapauksissa talon sortuminen on ollut kovin suuri heti kuvien ottamisen jälkeen. Mutta mitä sitä ei äiti tekisi perinteiden vuoksi?



Eli, nyt taikinan tekoon ja ässiä synnyttämään. Itsenäisyyspäivän mietteitä ehdin toivottavasti teille kertomaan vielä huomenna. Kuvissa pesue piparihommissa pari joulua sitten.

Suomeen lähtöön kuusi yötä. 19 yötä jouluun! APUA!

13 kommenttia :

Riina kirjoitti...

Onpa kyllä tosi söpöjä piparkakkuleipureita siellä! :) Pellavapäät varmaan herättävät siellä päin maailmaa huomiota?

Kikka kirjoitti...

Piparin tuoksu tulee kuvista tänne asti! Onpa mukava kun pääsette heräämään kinkun tuoksuun anoppilaan :)

Hippu kirjoitti...

Mukavia leipojaisia ja itsenäisyyspäivän juhlia teille!

Yaelian kirjoitti...

Ihania piparinleipojia teillä;D
PIparin ja hyasintin tuoksut,ah!
Minun pitää ensi viikolla leipoa kauhea määrä pipareita myös,olen luvannut.,.,,

Pepi kirjoitti...

Juuri tällaisista kuvista saa sitä aitoa joulun odotuksen fiilistä :D
Silkkaa iloa!

Mine kirjoitti...

Riina: Joo, tällä porukalla on vaikea maastoutua:).

Kikka: Nyt täällä on ässäpiparien tuoksu ilmassa. Ensimmäinen pelti on uunissa:).

Hippu: Kiitos. Oikeasti olisi kyllä laiskottanut ja olisi jäänyt piparit leipomatta, jos en olisi luvannut opettajalle....

Yaelian: No, hyviä piparinleipojaisia kun se aika tulee. Katsotaan milloin me leivotaan vai onko mummo ehtinyt jo ennen meitä?

Pepi: No, sanon, että itse tilanteissa on joskus kyllä ollut muitakin kun ilon tunteita pinnassa, mutta lopussa on aina kiitos seisonut:).

Saga kirjoitti...

Herttaisen näköiset talo ja kirkko. Sinä siis onnistut siinä missä minä epäonnistun. Juuri tänään piparkakkutalo päätyi biojätteisiin ennen kuin edes tajusin, että koiralle olisi kyllä kelvannut...Olisin tarvinnut apukäsiä pystytyksessä, meni rikki liian monta kertaa, en saanut (jaksanut enää..) kasaan sitä. Ehkä siis oikaisen tässä asiassa jatkossa ja ostan suosiolla jostain myyjäisistä piparkakkutalon.

Piparit tuli leivottua jo aiemmin, ei maun vaan tunnelman vuoksi.

Mukavia itsenäisyyspäivän juhlia sinne!

Mine kirjoitti...

Saga: Voi kuule, kyllä on meilläkin monta sortunutta, mutta ne katoaa kyllä suihin, ei roskikseen:). Kuten ylhäällä sanoin, niin hermot menee lähes joka kerta, mutta aina pitää vaan yrittää uudelleen...

sannabanana kirjoitti...

Ihanat kuvat ja lapset!

Meilläkin tehdään piparitalo, joka yleensä rojahtaa muutaman päivän sisällä, koska kuumuuden takia saumat sulavat tai koko taikian haurastuu!

Voi kuinka kivaa, että saatte kunnon valkoisen joulun, ainakin näilä näkymin!

Anonyymi kirjoitti...

Vertauskuvallisesti voisin sanoa, että täälläkin talo romahtaa, vaikka se tiilestä, eikä piparista...Eilen kävi joku "putkisetä" ja kertoi, että jossakin on VUOTO (putki poikki) ! Ensi viikolla aletaan aukomaan lattioita ja etsimään jotakin, jota voi korjata. Purkaminen alkaa ehkä saunatiloista ja/tai autotallista tai jostakin... Takka ja leivinuuni lämpiävät vuorotellen, mutta ei isoa taloa niin vaan lämmitetä. Pakkanen paukkuu nurkissa ja hermot pysyvät kireällä; tunteet käyvät kuumina !

Viime yönä minulla oli kolmet villasukat + kolme peittoa; pipoa en vielä laittanut, mutta edessä sekin vielä on... t: Tiina

Aili-mummo kirjoitti...

Lapset kasvavat niin kovaa vauhtia, jotta perässä ei meinaa pysyä..:)))

Ihania tuoksuja perheessänne, siitä ne perinteet syntyvät.;D

En muista piparkakkutaloa koskaan tehneeni, pelkään epäonnistuvani. Siihen vaaditaan kärsivällisyyttä.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja tervetuloa kotimaahan sinä ja perheesi!<3333

pikkujutut kirjoitti...

Minulla ei riitä kärsivällisyys piparkakkutaloon, joten sitä ei ole koskaan tehty. Tuskin tehdään myöskään pipareita.Tämä joulu taitaa mennä ohi ennenkuin hoksaan että se on edes tulossa. Mutta sekään ei yllätä, siis minua.
Hyvää itsenäisyyspäivää sinne teille!

Mine kirjoitti...

Sannabanana: Täälläkin ilman kosteus on melkoinen ja voin itsekin syyttää sitä talojen romahtelusta:).

Tiina: No voihan nenä. Kylläpäs se nyt sitten joulun lykkäsi, jos juuri ennen pitää ruveta lattioita aukomaan:(. Eikö teillä olisi paikkaa, johon paeta?

Aili: Kyllä sinä osaisit, ainakin jos olisi hyvät kannustusjoukot, kuten täällä minulla:).

Pikkujutut: Ainahan se joulu tulee ja menee nopeasti. Kuten nykyään kaikki tässä vuoden aikana. Miten se aika tuntuukin nopeuttavan juoksuaan vuosi vuodelta. On vaikea enään muistaa sitä aikaa, jolloin odotus oli pitkäpiimäistä ja aika ei meinannut kulua.