"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 14. joulukuuta 2013

594. tarina ( Talo on valaistu kynttilöillä)

Talo on valaistu kynttilöillä. Lapset hakeutuneet sohvan nurkkiin. On hiljainen hetki. Äidin voi löytää keittiöjakkaralta. Hän istuu siellä ja syö suklaata. Me odotamme. Joulua toki, mutta tällä kertaa sitäkin enemmän sähköä.




13-vuotta sitten sähkökatkot olivat vielä istanbulilaista arkea. Se piti huomioida mm. asunnon valinnassa. Nykyään katkoja on niin harvoin, että niitä ei osaa odottaa. Ja miten se tuntuukin, siltä, että tulevat aina juuri pahimpaan aikaan? Tämän illan sähkökatko yllätti siinä vaiheessa, kun olin pari minuuttia aikaisemmin työntänyt piparimuffinssit uuniin. Kulhossa odotti seuraava taikina vatkaamistaan. Pyykki pyöri koneessa ja hikiset pelaajat olivat aikeissa kipaista suihkuun.



On hyvä välillä ymmärtää, että kaikki ei ole omissa käsissä. Suostua olemaan tilanteen armoilla. Siihenkin, että huomenna ei ehkä ole piparimuffinsseja ja tähtipullia, mutta ei se elämä siihenkään kaadu:D. On vain tämä pakkotunnelma-hetki, jolloin voi harmittelun sijasta pistää kaasun palamaan ja vesipannut porisemaan. Keittää kupin kahvia ja syödä lisää suklaata.



Kuten postauksen ilmestymisestä huomaatte, sähköt ovat saapuneet ja muffinssit taas paistumassa. Illan videohetkeä ei tarvitse peruuttaa ja kahvin voi taas keittää vedenkeittimellä. Jouluun on 10 yötä ja voimme taas keskittyä sen odottamiseen.

Ps. Huomenna siis suomalaisia joululauluja Istiklalkadulla klo. 17. Ja sen jälkeen glögiä ja muuta jouluista tarjottavaa pöydässä!  Tervetuloa!

12 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Tässä näkee, mitä sivistys ja sähkö meile tekivät: Veivät tällaiset tunnelmakuvat;)No, ei vaineskaan, minä itse luin yhtenä yönä taskulampun avulla, kun myrsky oli vienyt sähköt. Sähkö on välttämätöntä.

Teillä taitaa uutisista päätellen olla siellä enemmän lunta kuin meillä.Täällä on just se keli, jollainen on syvältä: Lumeton, vaarallisen liukas kaljamo. En päässty tänään edes kompostille, kun puutarha laskeutuu alas sinne komptori nurkkaan kuin jäädytetty kelkkarata.

Carita kirjoitti...

ihanaa että teillä on siellä pala suomalaisuutta. vaikkakin sitten sähkökatkojen muodossa. Täällä kun ne ovat viime kuukausien aikana olleet arkipäivää. kiitos seijan ja einon sekä parin pienemmän vierailijan XD

Jael kirjoitti...

Nyt ei ole minulla ollut sähkökatkoja tämän myrskyn aikana,mutta joku aika sitten oli pitkäkin ja kirjoitinkin siitä blogiin.Mutta Jerusalemissa on kymmeniä tuhansia ilman sähköjä jo muutamia päiviä.Täällä on suomalaisia joululauluja tiistaina;siinä kirkossa minkä teillekin näytin.,...

Pepi kirjoitti...

Pakkotunnelmointia ja -pysähdystä :)

SaaraBee kirjoitti...

Ymmärrän, että sähkökatkos suututtaa, mutta teillä oli todella kaunista ja me saimme nauttia ihanista kuvista. Kynttilöitä ja vielä enemmän kynttiöitä.
Meillä tänään satoi kaatamalla. Kastuin läpimäräksi paperikassin pohja hajosi. Purkit ja purnukat ympäri parkkipaikkaa...

anumorchy kirjoitti...

Taalla on jotkut raukat olleet ilman sahkoa Jerusalemin alueella ja Galileassa ja Golanilla jo pari vuorokautta. Eika tietoa milloin palautuu. Joillain on puilla lampiava takka, mutta ei kaikilla. Pari alkutuntia on ihan romanttista, mutta sitten tulee kylma.

Mine kirjoitti...

Leena: Kuule, lumi tuli ja lumi meni. Nyt on sellaista tavallista harmaata ja märkää. Ei haittaa. Jäätä täällä ei tule, vaikka joka vuosi sitä toivotaan. Olisi aika hienoa jos uima-allas jäätyisi ja pääsisi sen päälle luistelemaan.

Mehtänemäntä: Niin olen lukenut ja miettinyt, että ONNEKSI Suomen kodissa on takka:).

Jael: Meinaatkos mennä laulamaan? Minä vielä täällä paistelen huomiseksi pullia. Viimeistä peltiä viedään.

Pepi: pakko ja pakko:).'

Vihreatniityt: Ei se oikeastaan edes suututtanut. Aikataulut vaan vähän venyi ja sen vuoksi vielä täällä paistovahtina kukun tähän aikaan yöstä… Meillä on kaupoissa joskus niin huonoja muovipusseja, että kantojkahvat jää käteen. Sen tähden on joskus pyörinyt purkit ja purnukat….

Anu: Ihan totta. Kannattaisi siis olla takka ja leivinuuni joka tupasessa, niin sais lämpöä ja kahvia:). Toivottavasti pian sähköt palailee.

Petra kirjoitti...

Olen usein miettinyt etta onko jollakin taalla arkkupakastinta taynna tavaraa niin ettei ole varageneraattoria? Mika paniikki kun tunnit kuluvat ja pakastin sulaa....Meilla on ollut pari sahkökatkosta huoltotöiden takia viime viikolla mutta tosiaan niita pitkia ja jatkuvia katkoja ei enaa ole kuten viela 2000-l. alussa...ihanan tunnelmallista teilla ja aiti sai rauhassa syöda suklaata.

Anonyymi kirjoitti...

Tällä Suomessa myrskyt ovat ravistelleet toistuvasti niin taloja kuin torppiakin. Pari kesää sitten eräiden ystäviemme isä oli ilman sähköä yli kaksi viikkoa... Puita on kaatunut niin metsissä kuin talojen päälle. Eilen huomasimme, että hakkuuaukkojen ympäriltä kaatuu eniten puita, kun tuulet pääsevät oikein puhaltamaan.

Oikeastaan me kaikki voisimme ottaa luonnon viestin vastaan ja miettiä, olisiko jo kiire muuttaa jotakin... Mitä jää meidän lapsille tai heidän lapsilleen, jos luonnonvarat kulutetaan loppuun ja ilmasto pilataan ?

Olin yhdellä luennolla viime viikolla, jossa Työterveyslaitoksen asiantuntijan puheenvuoron olisi pitänyt käsitellä työn hallintaa ja hallussapitoa; niin se käsittelikin, mutta ekologisesta näkökulmasta -- olisin voinut itkeä ahdistuksesta !

Esikoinen on teologisten opintojensa lisäksi aktiivinen "vihreä" ja ympäristötietoinen kasvissyöjä; alkuun hänen "vouhotuksensa" sekä nauratti että ärsytti, mutta ei enää...

Voisiko Joulun Henki olla joku ekoteko ? Minun ekotekoni tänä jouluna on se, että en lähetä yhtään joulukorttia, vaan lahjoitan rahaa joko tyttöjen koulutukseen tai rokotuksiin; se on vielä työn alla, koska meidän tytöt saavat päättää, mihin korttirahat laitetaan.

Suloista Sunnuntaita ja Herkkiä Säveliä Jouluiseen Lauluiltaanne ! t: Tiina

Hurmioitunut kirjoitti...

Kuten sanoit, välillä on hyvä huomata ettei kaikki ole omissa käsissä tai hallittavissa. Sähkökatkosten aikaan sitä taas ymmärtää miten irrallaan oikeasta elämästä sitä nykyään ollaan kun kaikki toimii sähköllä. Mutta on se toisaalta vain ihanaa (jos siis ei ole mikään hätätila) kun tilanteelle ja pimeydelle ei voi mitään ja saa olla kynttilänvalossa ja rauhoittua.
Niin ihanalta näyttää nämäkin kuvat, pehmeää ja lämmintä kynttilöiden valoa! :)

A kirjoitti...

Teillä osataan ottaa rennosti, kun sähköt häviävät!

Muutamia viikkoja sitten saimme olla yli kuusi tuntia ilman virtaa, huonolla valolla ei voi lukea (silmät), yritin lueskella sähkölampun kanssa, mutta pelkäsin että siitäkin loppuu virta. Nukkuminen olisi ollut ainoa järkevä juttu...

Oikein hyvää kolmatta adventtia sinulle, Mine.♥

Mine kirjoitti...

Petra: Meillä siivooja on muutaman kerran käyttänyt imurille sitä töpseliä joka vie pakastimeen………..

Tiina: Minäkin olen ollut tosi monta vuotta eko, kun en ole lähetellyt joulukortteja. Ihan tietämättäni. Ei vaan, ahneus ja kohtuus on kysymyksiä joista meidän jokaisen sietäisi miettiä. Minä esim. olisin valmis säästämään lämmityksessä. Elämään hieman kalseassa villavaatteiden turvin. Mutta viisi muuta sanoo: LÄMMITYS PÄÄLLE. Vegeä minusta ei kyllä tule, enkä oikeasti edes usko, että se olisi vastaus mihinkään kovin suureen kysymykseen. Mutta jos jollekin on, olkoon hyvä vain….

Niin, sait nyt miettimään, kultaseni, että mikähän olisi minun ekotekoni?

Hietzu: Voisimmeko sammuttaa valot useammin, kuin kerran vuodessa? Olla pakotta vapaat suorittamisesta? Kyllä minua kiehtoisi hidas elämä. Olla riittävä, ilman että sitä tarvitsee todistaa suorituksilla.

Aili: Osataan ja osataan. Ainakin suklaa näyttää menevän hyvin alas kynttilänkin valossa:D. Nyt syttyi kolmas kynttilä. Hyvää 3. adventtia sinullekin Aili!