"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

596. tarina (Rakkautta, rakkautta vain)

Sanovat, että joulu on rakkauden juhla. Joulua haluaa viettää niiden kanssa, jotka ovat itselle ne rakkaimmat. Osoittaa välittämistään. Järjestää erityisen lämpimän yhteisen hetken, huomioida ja tulla huomioiduksi. Mutta tiedätkö miten läheisesi kokee tulevansa rakastetuksi? Entä tiedätkö miten sinä itse sen koet? Tänään haluan jakaa kanssanne jotakin siitä miten meidän perheessä rakastetaan ja haastaa sinua miettimään sitä, että miten sen asian laita on teillä? Tai sinulla!


Maaliskuussa satuin näet istumaan avioliittoseminaarissa. En odottanut siltä mitään kovin ihmeellistä, enkä mennyt paikalle hakemaan mitään ratkaisua olemassa oleviin ongelmiin. Jostakin syystä meillä on mieheni kanssa mennyt tämä yhteiselo jotenkin mutkattomasti ihan avioliiton alusta asti. Olen ajatellut, että elämä on ollut ehkä liian hektistä, jotta olisimme ehtineet kehitellä ongelmia auki jäävistä kaapin ovista, väärin puristetuista hammastahnoista tai suuttuessaan kipakasta emännästä, jonka isäntä jo tietää tarvitsevan aikaa jäähtyäkseen. Olin ajatellut, että meillä vain on ollut hyvä tuuri, riittävästi yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja vastapainoksi tarpeellisia omia juttuja, joiden parissa on saanut olla oma itse. Tässä seminaarissa kuitenkin oivalsin, että ehkä onnemme salaisuus onkin yhteinen rakkauden kieli. Samat asiat, joiden kautta ymmärrämme toisen rakastavan. Ja joiden kautta olemme osanneet viestiä rakkauttamme toisillemme? Ihan vahingossa, sillä tämä valaiseva luentohan tuli vasta nyt, yli 19 aviovuoden jälkeen:).


Kaverukset, ettei tule lausuttua väärää todistusta...

Luennoitsija sattui siis mainostamaan Gary Chapmanin kirjaa "Rakkauden kieli", jonka sain luennon jälkeen lainaan. Luin sen saman tien ja jos olisin sarjakuvahahmo, pääni päälle olisi syttynyt lamppu. Minusta Gary oli osunnut kirjassaan ihan oikeaan ja näin, että tässä tosiaan saattaa olla monen suhteen kompastuskivi tai sateenkaaren pää.


Kirjan kirjoittaja oli siis tullut siihen tulokseen, että meidät ihmiset voidaan jakaa viiteen eri ryhmään sen perusteella, että miten koemme tai ymmärrämme tulevamme rakastetuksi. Onnistuneessa ihmissuhteessa ihminen ymmärtää oman rakkauden kielensä ja osaa viestiä sen myös toisen tiettäväksi. Sen lisäksi hän ymmärtää kumppaninsa (tai lapsensa, vanhempiensa, sisarensa jne.) rakkauden kielen ja ottaa sen huomioon tämän kanssa eläessään. Näin molempi suhteessa oleva ihminen oppii osoittamaan toiselle rakkautta tämän ymmärtämällä kielellä ja ihmissuhteessa on hyvä olla. Jos taas toisen kieltä ei opita, saattaa kumpikin mielestään osoittaa rakkautta  sillä tavoin kun hän sen itse ymmärtää tai itse haluaisi kokea, mutta koska se ei ole toisen rakkauden kieli, tämä kokee jatkuvasti jäävänsä ilman sitä mitä tarvitsisi. 


Chapmanin mukaan "rakkauden ryhmät" ovat seuraavat:

1. Myönteiset sanat. Tähän ryhmään kuuluva kokee tulevansa rakastetuksi, kun hän saa kuulla toisen suusta myönteisiä sanoja. Rakkauden kokemus seuraa kannustavista, rohkaisevista ja ihailevista sanoista. 

2. Kahdenkeskinen aika. Tähän ryhmään kuuluva tarvitsee yhteistä aikaa tunteakseen olevansa rakastettu. Hän odottaa yhteistä tekemistä, keskustelua ja kahdenkeskistä aikaa ja jos sitä ei ole, hän kokee jäävänsä ilman hyväksyntää ja rakkautta.

3. Rakkauden lahjat. Tämän ryhmän ihminen hyrisee onnea saadessaan pieniä huomion osoituksia. Viisas puoliso muistaa siis tuoda tämän ryhmän jäsenelle silloin tällöin kukkia, pieniä lahjoja tai vaikkapa leivokset kahvin kaveriksi.

4. Lempeät palvelukset. Tässä ryhmässä ymärretään olevansa rakastettu, kun lähipiiri huomioi pieni palveluksin. Roskapussin vieminen, aamukahvin keittäminen ja pyykkien ripustaminen on ilmiselvää rakkautta ja tekee palvelusten saajalle hyvän ja rakastetun olon.

5. Fyysinen kosketus. Tähän ryhmään kuuluva kaipaa aina halia. Rakkauden kokemus tulee kädestä kiinni pitämisestä, vieressä nyhjäämisestä tai vaikka hartioiden hieromisesta.


Kirjaa lukiessani ymmärsin, että me olemme miehen kanssa selviä lempeän palveluksen ihmisiä. Näin ollen minä hyrisen mielihyvästä, kun auto on tankattu tai kun keittiöstä kuuluu: "otatko kahvia". Mies ilahduttaa minua viemällä lapsia ulos pelaamaan, huollattamalla auton ja viemällä matkalaukut kellariin.  Minä taas olen pitänyt hänet tyytyväisenä siistillä kodilla, silitetyillä paidoilla, kotona odottavalla lämpimällä ruoalla jne. Sotkuinen koti ja hoitamatta jääneet asiat ei ole jäänyt mieheltä huomaamatta. Siitäkin on saanut ymmärtää, että ne eivät ole hänelle merkityksettömiä asioita. Mutta mitä olisikaan käynyt, jos mies olisi ollut kahdenkeskinen aika ja minä vaikkapa rakkauden lahjat? Olisimmeko tajunneet vuosien saatossa mitä toinen kaipaa vai olisimmeko vain koettaneet rakastaa sillä, mitä itsellemme kaipaamme? 


Kun avioliiton onnellisuus oli selvitetty, rupesimme analysoimaan jälkikasvuamme. Tullen siihen tulokseen, että esikoinen on rakkauden lahjat ja myönteiset sanat. Hän seuraa mitä muut saavat ja kokee helposti toisten saadessa jäävänsä vähemmälle. Pienet muistamiset saa aikaan tyytyväistä hyrinää, eikä niiden tarvitse olla siis mitään kalliita asioita. Esikoisen lahjoja saa siis miettiä erityisen huolella näin joulunkin alla. Kakkonen sanoi itsekin heti, että hän on kahdenkeskinen aika. Tämä nuori mies on aina valmis yhteiseen peliin tai lähtemään yhdessä ulos. Hän on se, joka varmistaa, että onhan kaikki kotona ja selvästi ei pidä siitä, että joku on reissussa tai muuten iltoja poissa kotoa. Kolmonen on myönteiset sanat. Hän on sellainen hulivili, joten paljon tulee myös sanottua kieltoja, nuhteita ja ohjeita, mutta hyvät sanat saavat silmät tuikkimaan ja hymyn karehtimaan suupieleen. "Sinä olet kiva/ihana/rakas poika". Kuopus on sylitakiainen, selvä fyysinen kosketus. Hän haluaa syliin ja  kainaloon, tarttuu kävellessä kädestä. Haluaa peittelyn ja iltasuukkoja. Näitä kieliä siis nyt saamme vanhempina opetella, jotta jokainen saisi kokea olevansa rakas, ihana tyttö/poika.


Suosittelen siis tekemään analyysejä rakkaistanne ja itsestänne, jotta saatte rakkauden täyteisen joulun:D. Ja koska olen utelias, laittakaa myös kommenttiboksiin, että mitä ryhmää edustatte. Kirja on muuten käännetty myös turkiksi ja tällä kielellä se löytyy nimellä: Gary Chapman: Beş Sevgi Dili. 


ps. Jälkianalyysinä tulin siihen tulokseen, että minä olen myös rakkauden osoitus puolella tuo rakkauden lahjat.  Osoitan välittämistä antamalla lahjoja, mutta en odota niitä itselleni. Mies taas on tyypillinen mies. Niille saa jokaiselle lisätä tuon fyysisen kosketuksen, joten älkää unohtako sitä, kun teette kotona niitä analyysejänne;).

ps.2 Ja kuvissa tietysti rakkautta, rakkautta vain.

19 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Hyvä juttu! En osaa tähän nyt vain mitään erityistä kommentoida, sillä jouluaaton 28. hääpäivä on saanut minut ajattelemaan kirjoittaa juttua pitkän liiton salaisuudesta eli maagista realismia parhaimmillaan. Nyt tosin tuntuu, että juttu siirtyy ainakin joulun yli, sillä annamme tänä vuonna kirjalahjojen lisäksi myös aikaamme monille ja kotimme ovet ovat avoinna eli aikamoinen hulabaloo menossa.

Ikihyvä aihe!

Jael kirjoitti...

Kaunis kirjoitus Mine:) Minähän olen eronnut mutta tärkeä suhde vielä hyvin muistissa ja ottaisin kohdat 2 ja 5,jotka olivat silloin tärkeitä.
Olet laittanut tähän postaukseen ihanat kuvat!
Teidät tavanneena voin sanoa että olette ihastuttava pariskunta:)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis ja ihana postaus!
Raakkaudentäyteistä joulua kaikille!

Pepi kirjoitti...

Paha tehdä itseanalyyiä kun on niin kauan ollut yksin -ja sortunut itselle ihan vääränmerkkisiin miehiin :) - mutta sanoisin että nelonen ja vitonen.

Ja teihin mennäkseni....teistä huokuu hyvä olo ja rakkaus, lämmin yhdessäolo. Ja teidän seurassa on itselläkin lämmin ja hyvä olla :)
Ei voi kuin sanoa, että on ollut suuri ilo saada tutustua teihin, koko perheeseen! Että terkkuja vaan kaikille :D

anumorchy kirjoitti...

Hmmm... mina en osaa meita kumpaakaan oikein mihinkaan tiettyn ryhmaan maarittaa. No lahjoja en kylla ole juurikaan saanut :) Taytyy kai miettia pidempaan.

Loistavat kuvat taas kerran!

hietzu kirjoitti...

Olen ehdottomasti sekoitus ryhmiä 2 ja 4. Molemmissa osapuolissa on myös hyppysellinen ryhmää 5, silloin on kiva katsoa vaikka leffaa yhdessä sohvan nurkassa :)

Mine kirjoitti...

Leena: Mietipä sitten juttuusi, että mitä rakkauden kieltä teillä puhutaan. Ja puhutaanko sitä kohti vai ristiin:). Meilläkin on ensi kesänä koossa 20 vuotta ja sitä ennen 5 seurustelun vuotta, joten ei olla teistä kovin kaukana:D. Maagistako se olikin?

Jael: Mikähän eksäsi olisi ollut? Minä olen aika vakuuttunut tästä Chapmanin teoriasta. Selvästi, kun se on maaliskuusta saakka kummitellut mielessäni:D. Ja sinä olet ite ihana, justiinsa niin kuin olet!

Anonyymi: Niinpä. Rakkautta tässä levitellään ja toivotaan, että se löytää kohteensa:D.

Pepi: Sinä olisit takuulla meidän lailla nelonen. Hyrisisit mielihyvästä, kun mies tajuaisi porata, maalata ja sahata sen mitä mieleesi juolahtaisi. Ja se se varmaan minun miehen mielessä kummittelee. Vanha talo, tämä nainen ja lempeät palvelukset:D.

Anu: Kyllä sinä keksit, ehkä olette yhdistelmä jotakin näistä?

Hietzu: No kyllä minä ajattelen, että jokaisessa pariskunnassa täytyy olla vitosta. Jos ei olisi, mitä sitä olisi yhteen mentykään? Joten, taidan nyt mennä katsomaan sitä leffaa….


Irina kirjoitti...

Merkitsin kirjan lukulistalle, kiitos vinkista. Talla puolen ruutua on nyt kylla todella vaikea asiakas tai suhteen osapuoli, koska en halua tinkia mistaan noista viidesta kohdasta! Mies olisikin sitten helpompi sijoittaa johonkin lokeroista. Ehka Chapmanilla on kirjassaan asiaan vinkkia :)

Terhi kirjoitti...

Minäkin haluan lukea sen kirjan! Mä olen selvästi sekoitus 1, 2 ja 5 -kohtia, tuo viitonen taitaa yhdistää meitä eniten. Olemme sellaisia kiehnääjiä vieläkin :) Halit ja läheisyys ovat olleet tärkeitä jo lapsesta saakka, ja vielä teini-iässäkin kiipesin välillä äidin syliin istumaan (voi äiti parkaa!). Outojen ihmisten kosketusta sen sijaan kavahdan sitäkin enemmän, ehkä juuri sen vuoksi, että se on jotenkin niin tärkeä ja yksityinen tapa viestiä omaa kiintymystään.

Teen mielelläni myös lempeitä palveluksia miehelle ja muillekin. Sen sijaan meistä molemmista taitaa puuttua tuo nelonen, kun emme juurikaan lahjoja ostele, paitsi joskus harvoin...

Onpa mielenkiintoista! Ja kauniisti olet kirjoittanut teidän perheestä ja miehestäsi :)

Terhi kirjoitti...

..eikun siis että puuttuu kolmonen, sehän se lahjakohta oli!

Sennie kirjoitti...

Me ollaan järjestetty Gary Chapmanin avioliittoseminaareja Bostonin alueelle - tuutko seuraavalle? Saisit nimmarin kirjaan:)

Loistavaa matskua!!! Kirja onneksi löytyy suomeksi, sitä on annettu häälahjana muutama..

Mine kirjoitti...

Irina: Nyt kirjan lukemisesta on jo kulunut sen verran aikaa, että en osaa varmuudella sanoa, mutta MUISTELEN, että usealla voi olla moniakin näistä, mutta jos mietit sen siltä kannalta, että mitä ilman et missään nimessä voisi olla, löydät oman pääkohtasi.

Terhi: Minä taas olen hyvin fyysinen suhteessa muihin ihmisiin. En siis pelkää läheisyyttä, vaan halaan, poskisuukottelen, tartun olkapäähän jne. mutta vain sellaisissa lyhyissä määrin. Tottakai minustakin on kiva istua miehen vieressä, pitää kädestä jne, mutta tarvitsen myös paljon omaa tilaa. Tämän huomaa erityisesti kuopuksen kanssa, joka on fyysinen läheisyys ja haluaisi kokoajan olla lähellä. Minua se helposti rupeaa ahdistamaan ja kaipaisin jo oman tilani. Hänen kanssaan olen miettinyt, että onneksi mieskään ei ole pelkkä fyysinen läheisyys, muuten oltaisiin ehkä jo pulassa? Kuopus taas toivottavasti joskus löytää jonkun toisen kiehnääjän kaveriksi:D. Teilläkin kävi siis tuuri, kun olette saman ryhmän ihmisiä!

Sennie: Voi, sehän olisi mukavaa. Tulen, jos voitamme lotossa. Muuten voit ehkä sanoa vain Garylle lämpimät terveiseni:). Minäkin rupean antamaan tätä nyt häälahjaksi, sekä täällä, että Suomessa.

Petra kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista, kirja on saatava! Me taidetaan olla molemmat ykköstyyppia, molemmille on tarkeaa saada kannustusta, tukea ja niita tarkeita sanoja toiselta. Työhön, tulevaisuuteen ja arkeen tsempataan, kehutaan ja muistetaan joka paiva soittaa tai kertoa sanoin etta toinen on maailman tarkein ihminen. Ollaan kovia halimaan ja hyvin fyysisia ihmisia, arkiset palveluksetkaan ei jaa huomaamatta mutta 1-tyyppi taitaa olla voimakkain molemmissa.

Aili Mummo kirjoitti...

Olipa syvähenkinen postaus, Mine, kiitos:)

Itse luulen olevan tuo kohta kolme, mutta mieheni ei sitä ole. Palveluksia hän kyllä tekee pyytäen ja pyytämättäkin!

Eniten olen kaivannut elävää intohimoa, jota minulla on ja hänellä ei. Olemme tosiaan aika kumma pari, mutta yhdessä olemme kestäneet tyyntä ja myrskytä yli 50v.

Mutta kaikkea ei näköjään voi saada eikä antaa.

Mine kirjoitti...

Petra: No, onpas täällä hyvin yhteen sopivia pariskuntia. Se on kyllä hyvä asia se.Ehkä ne epäsopivat onkin jo eronnut?

Aili: Kyllähän ne vuodetkin varmaan opettaa. Joko hyväksymään toisen sellaisena kuin on, tai tyytymään tilanteeseen. Nostan hattua pitkälle yhteiselle taipaleellenne. Miehesi on varmaan sitten meidän lailla lempeiden palvelusten mies ja osoittaa välittämistään niiden kautta?

Julia K kirjoitti...

Ja on muuten hyvä kirja, suosittelen myös! :) Itse kaipaan kahdenkeskistä aikaa! Haluaisin löytää tuon kirjan turkiksi, jotta voisin pistää mieheni myös lukemaan sen. Viime kerralla kun olin Turkissa, oli tarkoitus käydä jossain kirjakaupoissa katsomassa jos se löytyisi sieltä, mutta se asia jäi. Mahtaakohan löytyä helposti Turkista kirjakaupoista?

Mine kirjoitti...

Julia: Luulen, että sitä ei ole ihan peruskirjakaupoissa. Kannattaa siis googlata netistä tai etsiä Istanbulin Greenhouse-kirjakauppa. Luulisin, että sieltä se löytyy jos jostakin tai voivat ainakin tilata.

Aili Mummo kirjoitti...

Varmaankin niin, ja 'kiltti' hän on myös.♥♥

Mine kirjoitti...

Aili: Kiltti mies onkin hyvä olla olemassa.